Viikon varrelta

- koko viikon meinasi tulla joku tauti. Jätin väliin uimisen ja pyöräilyn. Tauti ei vain iskenyt.
Olen edelleen ja aina vain puolikuntoinen, mutta en kunnolla kipeä. En tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. En päässyt vielä tämänkään viikon alussa uimaan.
Mutta pyörän otin taas esiin, ihan uhmallakin.

- sotapoika sai viikon lopulla ylimääräisen vapaapäivän. Vapaa myönnettiin kätevästi noin kolme sekuntia lomakyytien lähdön jälkeen. Se tarkoitti useamman tunnin köröttelyä hornan tuuttiin ja takaisin noutamaan lomalainen kotiin.
Grr varuskunnalle joka sijaitsee kaikkien julkisten kulkuyhteyksien ulottumattomissa. Grr sille, että lomia voidaan myöntää kun valtion viralliset lomakyydit ovat lähteneet. Ja grr ihan muuten vain.
Yllättävästi tuntikausien köröttely oli kuitenkin leppoisa irtiotto aikasta täysinäisestä arjesta. Kyydissä kotiinpäin oli oman sotapojan lisäksi sen tupakaveri.

- samainen sotapoika sai vihdoin asuntohakemuksen vireille.

- vanhenin vuodella. Olin ehkä haaveillut edes kilistelemisestä jollain lasillisella tai jostain muusta vähän spesiaalista. Timantit oli kuulemma myyty loppuun kaikista kaupoista ja olin ei-iskeneen-oudon-ruton takia niin nuupo, että kilistin vain jollain hunajateellä ja rapsuttelin kissaa sohvannurkassa.
Nuorisolla oli kaikilla jotain omaa puuhaa, luonnollisesti eri aikoina. Kun yksi tuli, toinen meni.
Jollain tavalla tämä oli silti ihan paras mahdollinen syntymäpäivä.

- äänestin. Tietysti.

- muutamia virpojia kävi. Kissat ryöstivät virpovitsat.

- odotan pitkiä pääsiäispyhiä. Haaveilen siitä että makaan sohvannurkassa lukemassa. Tiedän etten kumminkaan.

- olen treenannut lähes viikottain shakkiruutujen leipomista. Harjoitus alkaa tuottaa jonkinlaista tulosta. Eivät ne nyt vieläkään mitään ruutuja ole, ei niistä shakkilautaa saa, mutta kerta kerralta parempia.

- löysin vähän reilu viikko sitten itselleni kevättakin. Olen koko viikon nautiskellut uudesta takistani, uusista farkuistani ja siitä että on kevät!

lomanjälkeiskriizi

Maanantai - verstaan lämpötila siedettävä. Työkaverit siedettäviä. Sähköpostin määrä - siedettävä. Odottavat hommelit - siedettäviä. Salasanat muistissa ja työmäärä kaikenkaikkiaan - siedettävä.
Ei suuria kriizejä.
Tulee varmaan kiva viikko ja elokuu ja syksy ja elämä.

Tiistai - verstaan lämpötila kuumempi. Työkaverit - no jaa. Sähköpostin määrä - siedettävä. Sähköpostin laatu - no jaa. Odottavat hommelit - no jaa.
Kriizi: ei ole perjantai.

Keskiviikko - aina vain kuumempaa. Vähän melkein tukalaa. Työkaverit - grr. Yksi turha palaveri, asiasta joka oli hoidettu sähköpostilla jo ennen lomaa, grr. Sähköpostin laatu: grr - siis ihan oikeasti hei, hoitakaa itse hommelinne.
Kriizi: ei ole perjantai.
Saavutus: pakottauduin uimaan aamutöiden ja iltapalaverin välillä. Lähteminen oli järjettömän vaikeaa. Vesi oli märkää ja kylmää. Hetkellisesti tuli kyllä ihan hyvä olo. Mutta ei ollut perjantai kun tulin pois altaasta.
Iltatöitä: iltapalaveri. Jos vaikka viitsisitte valmistautua - tai edes tulla paikalle kun järjestetään tämmöistä.
Kriizi: ei edelleenkään ole perjantai.

Torstai - ihan helkkarin kuumaa. Tukalaa suorastaan, kesken päivän tuli huono olo. Työkaverit - tupla-grr. Kenttähommeleita, joita IN-HO-AN. Muuten kyllä aika kivoja työsaavutuksia. Sähköpostin laatu: tupla-grr - älkää vaivatko minua näillä asioilla, oikeasti.
Kriizi: perjantaita ei lähimaillakaan.

Voikunolisjoperjantai

Viime aikoina tapahtunutta - reilun viikon varrelta

1. minusta tuli ylioppilaan äiti. Jee. Pitää rakentaa juhlat. Jee.
Se on aika kivaa, mutta vähän vaatii organisoitumista.

2. minusta tuli urheiluvammautuneen teinin äiti. Epäjee.
aivan valtavan suuri epäjee. tästä tuli yksi rumasanan kesä.

3. lempiuimahallini meni kesätauolle.
Lakkasin treenaamasta koska kohta 2).
en vain pystynyt menemään mihinkään, kun säälin teiniä ja itseäni

4. joka paikkaa ja kaikkia kohtia niiden vieressä alkoi kolottaa öisin, koska kohta 3).

5. hinkkasin puhtaaksi metrin verran lattialistaa, koska kohta 1)
yhden semmoisen oven takaa mitä kukaan ei näe.
täytyy pitää opastettuja kiertokäyntejä siellä, että tässä on talouden hinkattu paikka.

6. ulkomaansukulainen eli käly-nato tuli viikoksi kylään

7. en ole hinkannut puhtaaksi mitään muita kohtia koska kohta 6) on kivampaa seurustella kuin hinkata

8. treenasin anopin synttäreillä omien tulevien juhlien kateringia koska kohta 6). Vein anoppilaan juustokakun ja mämmiä, omituisin synttäritarjoilu ikinä.

treenasin sokerimassalla:
anopin kakun koristeet

9. tulevat iloiset omat juhlat ovat aivan hunningolla koska kohdat 2) ja 6)

10. ei sillä väliä, koska kohdat 5), 6) ja 7).
Eikä muutenkaan.
Kyllä kaikki tietävät, että ovat tulossa meille.

11. olen kriizissä koska kohta 1).
Ylioppilas valitsi juhliensa teemaksi kuuluuko jou-juhlissa olla teema? meillä on: lempikirja. 
Tuore ylioppilas toivoo: kortin ja kukan sijaan voit muistaa minua lempikirjallasi.
Ihana-ihana-ihana toive, mutta kun se kehvatsun epatto on lukenut jo moneen kertaan kaikki minun lempikirjani. Että minkä niistä annan sille lahjaksi. Kriizi.

12. ajattelin hommata talouteen uusia mattoja koska kohta 1)
lähinnä peittämään kaikki ne kohdat, jotka aiheutuvat kohdasta 7.

13. mutta hommasinkin niillä rahoilla itselleni helyjä, koska kohdat 1) ja 2)
olen yhtaikaisesti niin iloisylpeä ja ahd.masentunut, että kaipasin piristystä

14. en hommannut uusia kenkiä koska kohta 13).
Pitää varmaan mennä paljoin varpoin, huomaakohan kukaan?

Mitäs vielä?
Esimies lätkäisi palaverin tulevaan perjantai-iltapäivään.
Ottaa kuuppaan koska kohta 1).
Piti olla loma-/vapaapäivä eli leipomus-siivous-panikointipäivä. Grr. Siis palaverille.

15. kaikenmoista muutakin, mikä johtuu tai liittyy kohtiin 1) ja 2). Koko nuoriso on kriizissä, tavalla tai toisella. Jos ei itke yksi, itkee toinen, ja minä siinä välissä yritän olla itkemättä. Jos en itke ahd.angstia, kyynelehdin jo valmiiksi gaudeamus igituria.
on siinäkin muuten laulu nuorisolle ja ilolle. Ihan siltä varalta että on latinan opinnot teiltä päästä pudonneet pois, niin siinähän lauletaan, että iloitkaamme vielä kun olemme nuoria, koska iloisen nuoruuden jälkeen koittaa vaivalloinen vanhuus ja sitten meidät jo kohta kuolo korjaakin


16. Koska pitää lopettaa iloiseen asiaan, niin anoppi kysyi, että tulenko sen ja käly-naton kanssa keskiviikkona uimaan. Pitkän treenitauon jälkeen oli pakko heti viikon aluksi laahata laiska ja ahdistunut ahterini hakemaan pohjakuntoa maauimalasta, jossa en ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen. Uimala oli karu, mutta uiminen oli sentään tutusti mukavaa ja teki hyvää.
ei tietenkään voi mennä ihan kylmiltään anopin kanssa uimaan. pitää olla vähän treeniä pohjalla. tietenkin. jos vaikka hukun kesken matkan ja anoppi joutuisi pelastamaan. niin mitä jos se ei pelastaisikaan? tulisivat ja hyppisivät käly-naton kanssa hukkuneen raatoni päällä, olisiko kellään kivaa, kysyn vaan? no niillä ehkä olisi, kun hyppisivät.

Ja sitten vielä yksi juttu.

17. fiilistelin aamulla, että viikon päästä saan heräillä itsekseni kaikessa rauhassa ja aamupalastaa kaikessa rauhassa ja lähteä töihin kaikessa rauhassa ja jee.
Sitten tajusin että kehvatsu sentään. Kaksi kolmesta teinistä on kesätöissä. Että se niistä rauhallisista aamuista.
No jee kumminkin sille, että niillä on töitä.

ja ps. 18. silleesti olin kyllä urhoollinen, että vaikka kohta 2), niin en pessyt ikkunoita.

Jostain esiäitien syvästä ytimestä johtuen meidän suvussa reagoidaan kaikkiin kriizeihin pesemällä ikkuoita. Minä en pessyt, koska olin pessyt melkein kaikki jo valmiiksi. Että kai sekin on ihan hyvä juttu. Mutta tuli se ekana melkein mieleen että voisin pesaista parit ikkunat kun tässä vietän aikaa potilapsen kanssa.

olen heikko luonne.
Ne kehvatsun pakolliset vaihdettavat verhot
äiti, olet paras <3!

Mutta että semmoista on tässä ollut viikon ja toisen varrella.
Sitä kutsutaan Elämäksi, ja joskus tuntuu siltä, että sitä voisi olla vähän maltillisemmissa määrin.

Hyvä kumminkin näin.
Kai.

Viikon varrelta

Vietettiin yhdet synttärit.

Lapsi halusi vohvelibaarin ja Kinuskikissan ranskanpastillikakun. 

Vohvelibaari oli hauska idea, vaikka paisteluun varattu tunti ei ihan riittänytkään.

Vohveleille teimme suolaiset täytteet: kinkku-, kana-, kylmäsavulohi- ja kylmäsavuporo.

Kaikki noin suunnilleen samalla kaavalla:

Vajaat parisataa grammaa lihasta

puolikas sipuli hienona silppuna

puolikas purkki kermaviiliä

majoneesia /creme fraichea

mausteita 

Maukasta, vaivatonta ja helppoa. Samaa tahnaa voi käyttää uuniperunalle, vohvelille, crepille, leivälle...

Koeajoimme kevään juhlien juhlajuomat:

Uusi kokeilu, sitruunasooda oli menestys - sitä pitää varata lisää.

Neitsellinen epäsangria maistuu aina ja frappe-kahvikin meni, mutta herätti pieniä epäilyksiä. Minusta se on aina hyvää. (Sangrian ja frappen ohje)

sitruunasooda löytyi kodin kuvalehdestä;
modifioin koekäytön jälkeen limen pois ja tein siirapin
pelkästä sitruunasta.

Olen jotenkin vähän hyytynyt.

Ei huvita oikein mikään, ei ruuanlaitto, ei lukeminen, eivät kulttuurihuvit. Bloggaaminen melkein ahistaa ja somestakin haluaisin irti.

Täysin epätyypillisesti itselleni ajattelen enimmäkseen liikuntaa. Se on kummallista ja ehkä jopa vähän huolestuttavaa.

Uimassa on aika hyvä (mutta pahus, kun halli menee kohta kiinni ja on pakko siirtyä ulko-olosuhteisiin), fillarilla on joskus hyvä. Lenksaamista harkitsen ja melkein olen koukuttumaisillani kiipeilyyn.  (olen käynyt kuukauden sisään kaksi kertaa seinällä) 

Haaveilen:

- että voisin istua jossain missä olisi lämmintä ja aurinkoa (parveke käy ihan hyvin), minulla olisi tositosi kylmää valkoviiniä, mikä ei lämpeäisi auringossa ja hyvä kirja

- että jaksaisin keskittyä tärkeisiin asioihin ja ihmisiin

istuskelin kirkolla odottamassa lasta treeneistä
oli kesäistä

yhtenä iltana istuimme kaksin katselemassa kaupungin vilinää

Jotenkin vähän semmoinen olo, että ihan pikkuisen olisin työryytynyt.
Minulla on ollut yli-/lisätyötön viikko viimeksi ennen pääsiäistä, ja vaikka kuinka yritän tulla myöhemmin tai lähteä aikaisemmin, päivät vain venahtavat. 

arkikuvia viikon varrelta

Keskiviikkona menin konserttiin. 

En oikein viihdy Tuomiokirkossa, se on liian iso ja liian vanha. Siellä jotenkin hipsuttelevat edesmenneiden  pahansisuisten unilukkareiden haamut ja tulee muutenkin reformoitumaton ja lannistettu olo. 

Musiikki kyllä oli nautinnollista. 

*

Torstaina yksi teineistä odotti kiihkeästi tietoa Turun kaupunginteatterin uuden Seitsemän veljeksen miehityksestä. 

Laitoin lapsen koulupäivää ilahduttamaan kuvaruutukaappauksen heti, kun veljekset julkistettiin.

**

Luen kirjaa tanskalaisesta hyggestä.
Kysyin hraH:lta, onko hän hyggeonkel?
Onkel hän on joka tapauksessa siskonsa lapsilleen, mutta onko hän myös hygge? Ja onko hän siis todellinen hyggeonkel?

HraH sai naurukohtauksen; nuorison mielestä meillä on poikkeuksellisen surkea huumorintaju.

Perjantaina sain lapselta kauppalistan.
Lapsi tarvitsee viikonlopuksi kisaeväät. No comments.

**

Olen kuvannut viime aikoina valitettavan vähän.
Täytyykin ottaa kuvaaminen alkavan viikon teemaksi.

viikon varrelta

Olen yrittänyt ylläpitää henkistä moraaliani keksimällä erimoisia teemaviikkoja.
Nyt alkaneen viikon nimi on aktiivisuusviikko. (on ollut mm. iloiset eväät -viikko; säästäväisyysviikko ja kauneusviikko)

Ollaan nyt sitten blogiaktiivisia.


Viime viikolla tapahtui:

Lapsukaiselle tuli postia: isänmaa kutsuu poikastaan.
enhaluu. enrupee. kyllä en ole vanha.

Pohdiskelimme teinien kanssa elämää.

Yhden mielestä maailmankaikkeus on meidän ympärillä mutta me ei olla sen keskellä.
Se on kuulemma lohdullista.

Toinen haluaa että opet niinku huomaa mut mutta ei niin että ne huokailee ja hengittää.

Olemassaolon merkityksellisyys, huomatuksi tulemisen tärkeys - sitä kai me kaikki pohdiskelemme. Isot ja pienet.

Viikolla oli mummopiirini kokoontuminen. Miten voikin olla joku juttu niin voimaannuttava?

Joka kerta ihmettelen, onko minulla muka mitään annettavaa kenellekään.

Joka kerta olen saamapuolella itse.

Alkoi näyttää keväältä.
Päätin heti, että tarvitsen takin ja farkut ja kengät ja paitoja ja uuden kampauksen.

Viikon varrelta

Arjen parasta - myöhäisempi työaamu perjantaina:

Jäin vetelehtimään kotiin, otin ihan liian kuuman ja ihan liian pitkän suihkun, kissa tuijotti oviaukossa silmät ymmyrkäisinä.

Join kuumaa kahvia.

Keräsin työkamat kasaan.

Nukuin melkein koko junamatkan.

Kävelin reilun tunnin verran ihan vain itsekseni ja irrallani pitkin ja poikin Tamperetta. 

Mietin, millaiseksi elämä olisikaan muotoutunut, jos olisin päätynyt Tampereelle opiskelemaan.

Ajattelin että täytyy pistää avioehto uusiksi: välillä ihminen tarvitsee ihan vain irrallisia olemisia Jossain Muualla. Vaikka sitten Tampereella.

Se tunti riitti.

Olen keksinyt että ihmisellä pitää olla teemaviikko. Ensin oli aforismiviikko: piti joka päivä yrittää keksiä itse edes jonkinlainen heikkolaatuinen aforismi.

Sitten tuli iloiset eväät -viikko. Piti joka aamu tehdä erityisen hyväntuuliset eväät.

Nyt on niskaviikko. Pitää muistaa joka päivä ainakin kaksi kertaa tehdä kaikki niskajumpat. 

Ja iloiset eväät jatkuvat myös.

Viikon paras koulumaailmajuttu: vanhojen tansseihin sai kuin saikin ostaa lisälippuja.

viikon varrelta - onneksi on perjantai

Olemme yhden keskenkasvuisen kanssa yhtätoista mieltä.
Hän yhtä ja minä toista.
Jumperoimme päivästä toiseen kuin mitkäkin murmelit samoissa teemoissa, samoin sanoin: pitääksunaina, miksetsäkoskaan, miksainatoijamäenkoskaan.
Ja jos vahinogssa pääsemme ihan todelliseen keskusteluyhteyteen, laukkaa paikalle joku mustasukkainen - joko kissaeläin tai vaihtoehtoinen keskenkasvuinen, joka on huomannut että hänen narsissinen maailmansa järkkyy kun äidin huomiopisteessä onkin Joku Toinen.
Tuntuu kuin käsittelisin saippuaa.

*

Miten voikin olla maailmankaikkeus semmoisella tavalla järjestäytynyt, että kaikki vähänkään tärkeämmänpuoleiset asiat tapahtuvat tiistaisin tai keskiviikkoisin kuuden ja seitsemän välillä?
Keskiviikkona oli kahdella kolmesta treenit, hraH:lla oma vapaaehtoisnakkinsa, minulla iltatyötä ja kaupungin koululaitoksella yksi vanhempainilta ja yksi lukioinfo yhteishakuikäiselle.
Harjoittamalla tiukkaa aikataulutusta ja varsin epäkohteliasta myöhästelyä ja kesken tilaisuuden poistumista saimme kuitattua kaikki noin suunnilleen jotenkuten.

*

Olemme ruvenneet hoitamaan hraH:n mamman vähäisemmät kauppa-asiat kerran viikossa, omiemme ohessa.
Kun menimme yhteiskauppaan ensimmäisen kerran, opettelimme vielä oman pienemmän jääkaappimme ulottuvuuksia ja otimme vain sellaisen matalan mummokärryn.
Seuraavalla viikolla otimme ihan perinteisen syvän kärryn.
Nykyään otamme yhden syvän kärryn luisuimme takaisin viikko-ostoksiin omassa taloudessammekin ja lisäksi yhden matalan mummokärryn.
Toisinaan tuntuu siltä että pienikokoisen mamman yhden hengen talous käyttää tavaraa enemmän kuin meidän neljän-aikuisen-yhden-teinin talous.

yritys hallita kahta taloutta kerralla

*

Olen inspiroitumaisillani Elizabeth Gilbertin Big Magic - Uskalla elää luovasti -kirjasta.
Kummallisia asioita tapahtuu kun sitä lukee. Luin kirjaa bussissa ja löysin siitä yhden ihanan sitaatin, jonka halusin kirjoittaa itselleni muistiin; katsoin tarkasti missä kohdassa se on ja yritin painaa mieleeni sivun ja olin tyytyväinen.
Sitten siinä kirjassa kerrottiin että välillä inspiraatio voi karata tai kokonainen kirja  tai mikä vain, eikä tule enää takaisin.
Tulin kotiin enkä löytänyt koko sitaattia enää mistään.
Etsin ja etsin ja etsin ja käytännössä luin kirjan kokonaan uudestaan alusta siihen asti mihin olin päässyt, enkä vain löytänyt sitä kohtaa.

Kävimme kaupassa ja muuta arkista ja hyökkäsin vielä kerran etsimään sitä sitaattia ja nyt se on tässä, eikä pääse minua enää karkuun:

minä mietin että millainen metsä se on ja siitä tulee hyvä mieli samalla tavalla kuin siitä yhdestä laulusta jossa "...kun se hymyilee sen ympärillä metsät havisee..."
Ihana hymy on sellainen hymy.
Ja metsä joka havisee yhtä aikaa kaikilla puunlatvoilla.