melkein unelmaduuni ja nösväilyn tarve

 En tiedä, olenko koskaan onnistunut täsmentämään itselleni, millaista työtä oikeastaan haluaisin tehdä.

En muista, onko minulla koskaan ollut sellaista selkää unelma-haave-toive-ammattia, johon olisin kiihkeästi halunnut, tai jonka olisin kokenut omakseni.
(paitsi joskus kun olen ollut todella uupunut työelämään, olen haaveillut ja unelmoinut museoistuskelijan työstä, se kai olisi enimmäkseen istuskelemista ja rauhassa olemista vain. kait?) 

Jos ihan rehellisiä ollaan minusta koko työssäkäymisen konsepti on vähän outo.
Joku riistoviljelee minun aikaani ja energiaani ja resurssiani ja mitä saan vastineeksi? Ei ole aikaa nösväillä kotona ja jos joskus olisikin, on liian väsynyt.
Veikkaan että keksisin kaikenmoista rattoisaa nösvättävää päiviini ihan ilman työelämäänkin. 
Mutta käyn (ja olen käynyt) töissä kun kerta sellainen on tapana, ja jonkinmoiselle rahantulollekin on yleisesti ottaen tarvetta.

työjuttu

Ehkäpä juuri tuo selkeän päämäärän tai unelman puuttuminen ja halu mieluummin vain nösväillä omiani on ajanut minut semmoisiin työtehtäviin, jotka ovat olleet...vaisusti ihan kivoja, mutta herättäneet silti vahvasti ristiriitaisia fiiliksiä. 
Aiemmissa töissäni on ollut paljon hyviä juttuja, paljon semmoisia asioita joista olen todella ylpeä ja joskus on ollut ihan kivakin mennä töihin.
Mutta on ollut myös paljon vastakkaista.

Nyt - tässä kypsässä iässä - tuntuu ekan kerran siltä että saattaisin olla aika lähellä melko mainiota työelämää.
(en uskalla sanoa unelmaduunissa etteivät vie sitä minulta pois. ja sitäpaitsi, mistä sitä edes tietää, mistä unelmoin vuoden tai parin päästä?)

työjuttu

Hyvyyden koordinaatteja:
- ei kovastikaan vastuuta. Riittää että menen paikalle ja teen sen mitä pitää. En selvästikään kestä minkäänlaista vastuuta, vaan on parempi vaan tehdä.
- istuskeleminen. (tosin siinä pakkaa toisinaan tulemaan kylmä, mutta se ratkeaa kuumalla teellä ja hyvällä aluspaidalla. Yhdessä meidän tilassa on aika rapsakka ilmastointi, jota ei kovastikaan pysty säätämään)
- luovuus. Tänään olen ollut lammas ja aasi. Olen esiintynyt lähestulkoon musikaalissa ja laulanut ja tanssinut muutenkin sen istuskelemisen lisäksi.
- selkeyttä: minulla on tulevana keväänä viisi työpalikkaa, joissa kaikissa on sopivasti istuskelua, luovuutta ja vastuuttomuutta (paitsi yhdessä vähän vastuullisuutta) ja aikaa pohtia riittävästi niitä kaikkia
- työparit: työtä ei tehdä koskaan yksin, vaan aina työparin kanssa. Ja minulla on erinomaisen mainiot työparit, joiden kanssa on kiva pomputella ideoita, yrittää toteuttaa niitä ja istuskella. (työhöni kuuluu aika paljon istuskelua) (ja seurustelua) (ja joskus vähän leikkimistä)

työjuttu - kuvatuki yhteen lauluun
voit arvata että mihin

Ihan loputtoman väsynyt olen aina työpäivän jälkeen (johtuu varmaan tästä loputtomasta epämääräisestä harmaasta) mutta en ole uupunut. 
Jos hakemalla hakee jotain haittapuolta, niin edelleenkään en jaksa enkä ehdi nösväillä kaikkea sitä nösväilyä, mitä haluaisin. 

*

Nösväily = kaikkea semmoista mitä tekisi mieli tehdä kotona kun olisi aikaa ja energiaa ja resurssia. Kokata hyviä ruokia, käydä pitkillä kävelyillä ja uimassa. Piirrellä, tai opetella piirtämistä. Ja maalaamista. Kutoa ja opetella käyttämään ompelukonetta. Leipoa. Harjata kissat kunnolla. Kirjoittaa. Kirjoittaa paljon ja kaikessa rauhassa ja päämääräisesti. Pitää päiväkirjaa. Lukea viisaita kirjoja kaiken hömpän lisäksi. Lukea paljon ja ajatuksella. Mennä metsään. Tehdä eväsretkiä. Nähdä kaikenlaisia jännittäviä pieniä ja arkisia asioita. Mennä kesällä ulos tosi aikaisin aamulla. Oppia kuvaamaan pieniä arkisia asioita, joko kameralla tai sanoilla. Mennä arkena museoon ja istua siellä. Vaikka kirjoittamassa. Juoda kahvia termarista jossain jännittävässä paikassa. Istua kirjastossa lukemassa jotain outoa kirjaa, jota ei haluaisi lainata kun ei sitä kumminkaan lukisi muuten. Mennä merenrantaan istuskelemaan. Syödä rauhassa herkullista aamiaista. Jaksaa joskus valvoa tosi myöhään yöllä ja mennä ulos katsomaan taivaalle, ainakin jos olisi revontulia. Vaellella ympäriinsä kaupungissa. Istua lukeamssa kahvilassa salaperäisen näköisenä ja juoda kerrankin kahvia hitaasti eikä nopeasti. Opetella kirjoittamaan runoja ja aforismeja. Onnistua tekemään täydellisen hieno joulukortti. 
Kaikkea semmoista nösväilyä.
Semmoista ihmisen sielu tarvitsisi paljon enempi kuin vastikkeellista työssäkäymistä.
En ole oikein vielä tähän ikään mennessä onnistunut pääsemään riittävään nösväilymoodiin viikonloppuina, ja lomatkin ovat viime aikoina olleet liian säpäleisiä kunnon nösväilemiseen. Tai kun on sekä viikonlopuissa että lomissa liikaa nösväilyä rajoittavaa mukavaa ohjelmaa. 
Mutta onneksi on sentään siedettävämpi työelämä nykyään. Melkein unelmakiva.

nurinkurinen etana 

Huomaan kyllä itsekin, että nösväily on melko pitkälti rauhassa ja itsekseen olemista, verkalleen tekemistä ja... no, nösväilyä.
Mikä ihme voi niin paljon kuormittaa että haluan vain nösväillä?
Pitäisikö keskittyä enempi vaan nösväilyyn ja vähempi kaikkeen muuhun?

*

Mikä tekee duunistasi unelmaduunin?
Mikä on lempinösväilyäsi? Pystytkö tekemään sitä tarpeeksi? 

Arkiruokaa kahdelle

Vuoden ensimmäisen työpäivän jäljiltä kohtasimme Lehtorin kanssa nälissämme ja väsyneinä keittössä.

ei ole meidän keittiö vaan kuvituskuva

Otetaan yksi bataatti, kuoritaan ja siivutetaan ohuehkoiksi siivuiksi. Tai pieniksi paloiksi. Tai ihan mitä vaan.
Pistetään se pöhöttimeen (elikkästen airfryeriin) pöhöttymään. 
Minä käytän kaikessa pöhelöinnissä laitteeni kala-asetusta (20 min, 200 astetta - lyhennän tai pidennän aikaa tarpeen mukaan)

Otetaan tölkkikalaa - meillä on kaapissa aina savukirjolohta tölkissä
Otetaan sipuli - meillä on aina sipulia - pilkotaan (en kestä sanaa hienontaa, kun minusta morttelissa hienonnetaan. Jotenkin siis jauhetaan hienoksi. Eikä sipulia tarvitse jauhaa)
Otetaan kermaviiliä - sitä meillä ei ole aina, mutta nyt oli
Pistetään kaikki samaan kippoon ja maustetaan vähän semmoisilla mausteilla mistä tykkää.

Tehdään salaatti: tomaatti - paprika - feta sitäkin meillä on melkein aina; ja en laittanut sipulia kun sitä oli jo kalassa ja se oli aika väksyä.

Katetaan pöytä kahdelle.
Sytytetään kynttilät.
Syödään ja jutellaan.

Semmoinen oli se ruhtinaallisen hyvä arkiruoka.

Ja aika edullistakin se oli. paitsi purkkikalaa, mutta sitä ostan vain tarjouksesta.
Bataatti maksoi euron.
Ja kermaviili kait myös.
Ja tomaatti ja sipuli ja paprika ehkä yhteensä saman verran. 

*

Yritän olla arkisin pesco-ovo-vegetaristi.
Vegaaniksi en kyllä pysty vielä aikoihin.

sometauko - miten meni?

 Toukokuun lopulla - tai ehkä jo pidemmästi koko kevään ajan - olen pohtinut omaa puhelimen ja fläpän (=tabletin) käyttöäni.

Olen pikkuhiljaa jo pitkän ajan kuluessa himmannut naamakirjassa notkumista, ja vuoden vaihteessa kun työelämä muuttui opiskeluelämäksi jätin sen kokonaan omaan arvoonsa.

pieni kadonnut öttiäinen

Puhelimella ruutuaikaani veivät insta, viestisovellukset ja uutiset.

Toukokuun lopulla vähän ennen kesätöiden alkua järkeilin, että koska olemme kieltäneet lapsilta puhelimella notkumisen, olisi itsekin syytä olla jonkinlaisena esimerkkinä ja pitää luurin käyttö minimissä.

Kesäkuun alussa päätin jättää instassa vierailut mahdollisimman kokonaan ja vähentää kunnolla uutisten lukemista ei ole ollenkaan terveellistä lukea edes ylen keskusteluketjuja.

Alussa podin erityisesti instavieroitusoireita. Ja puhelimen käytön vähentäminen ylipäätään ei ollut helppoa sekään. 

Varsinkin kesäkuun alussa kun olin hyvin tiukkana itselleni, huomasin että olen bussissa töihin körötellessä enemmän läsnä itselleni. Näin enemmän asioita. Kuulin enemmän asioita.
Olin olemassa enemmän.

Riika - kansalliskirjaston portaikko

En poistanut mitään sovelluksia enkä kirjautunut ulos mistään.
En edes siirtänyt appeja mihinkään piiloon viimeiselle välilehdelle.
Jotenkin päätin, että joko pystyn olemaan plaraamatta tai sitten en pysty. 

Huomasin että puhelimen plaraaminen on refleksi: helposti tulee otettua luuri käteen, mutta kun vierailtavia kohteita on lähinnä sähköposti ja viestipalvelut, tulee kierros käytyä aika pian ja bussipysäkillä seisoskelun ajaksi on keksittävä muuta tekemistä.
Parhaimmillaan pääsin siihen että kahdenkymmenenviiden minuutin bussimatkasta käytin alle puolet uutisiin, ja siinä oli päivän uutissaika-anti.

Instassa olen kesäkuun alun jälkeen käynyt kaksi kertaa, kumpikin käynti alle minuutin mittainen.
tosin nyt futiskisojen aikaan instan on tehokkaasti korvannut veikkauksen futiskisa, johon kaveri kutsui minut osallistumaan. 

Tällä hetkellä pidän puhelinta melko usein äänettömällä, luen viestiketjuja harvemmin kuin aiemmin.
Yritän pitää myös uutisten lukemisen minimissä - mutta luen silti uutisia enemmän kuin kesäkuun alussa.
Rämplään refleksinomaisesti sähköpostia ja pankkitietoja tämän tästä - se auttaa pahimpiin vieroitusoireisiin.
kun käyt suunnilleen seitsemättä kertaa saman päivän aikana tarkistamassa pankin tilitiedot ja toteat että ei vieläkään rahaa, voit yhtä hyvin olla rämpläämättä.

E-kirjoja luen tabletilta, joskus bussissa myös puhelimelta jos on semmoinen kirja mitä ei malta jättää kesken - ne pitävät huolta siitä että laskennallinen ruutuaikani pysyy vakaasti parissa-kolmessa tunnissa joka päivä.

olen pitänyt useamman vuoden verran futistaukoa
nyt on taas tuntunut mukavalta istua Lehtorin seurana
lukemassa, kutomassa tai ratkomassa ristikoita ja katsomassa futista

Vielä en ole onnistunut houkuttelemaan Suurta Luovuutta luokseni, päiväkirjan kirjoittamista en ole saanut aluilleen, eikä blogikaan erityisesti kukoista, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen tilanteeseen ja ainakin olen sentilleen pankkitilini rahasummasta tietoinen.

Jatkan sometaukoani.
Näen enemmän asioita.
Kuulen enemmän asioita.
Olen läsnä itselleni.
Olen olemassa enemmän.

*

Turun saaristoa yöttömässä yössä

Ja nyt, ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen kolmeen! minulla on neljä viikkoa neljä viikkoa! yhtäjaksoista lomaa!
Todellakin jatkan sometaukoani ja pysyttelen mahdollisimman kaukana uutisista.
Haluan olla olemassa enemmän.

arkisemmin keskikesän päivistä

 ...paitsi että minusta keskikesä on kyllä vasta heinäkuun puolivälissä.

Miksiköhän juhannusta pidetään keskikesänä? Onhan se tietysti vuoden keskellä ja joulua vastapäätä, mutta ei se kesän keskellä ole.

"Kom liljor och aquileja, kom rosor och saliveja
Kom ljuva krusmynta, kom hjärtans kär"

Olemme vain olleet, ladanneet akkuja. Katsoneet futista. Jutelleet.
Ei mitään ihmeellistä.
On ollut hyvä niin.
Juhannus lähiössä on hyvä.

söimme lapsilta kiellettyä jätskiä

aamukastetta parvekkeella auringonkukissa

Olemme syöneet hyvin. Ei mitään erikoista ruokaa, mutta istuimme kaikessa rauhassa, jutustellen, nautiskellen.

kissaeläin nauttii
savolainen vierailija palasi juhannukseksi takaisin
Savonmaalle ja töihin.
Kissa sai huoneensa ja sänkynsä takaisin

Kolmas työviikko työskennelty.

Joku natiaisista kysyi työkaverilta että tykkäätkö työstäsi? Työkaveri vastasi että tottakai, saa pelata ja askarrella korvakoruja fimomassasta ja ulkoilla ja leikkiä ja värittää.
Olen vahvasti samaa mieltä.

editoin työkavereiden nimet pois tästä lapusta
myös heillä on lupa tulla utan att knacka
jonkinlainen asema ja luottamus saavutettu

Enää tai vielä viikko tätä työtä jäljellä. Vähän jännittää, tuntuuko syksyllä samalta ja millaisia ne uudet lapsukaiset ovat. Menen ihan eri alueelle, eri koulun viereen ja ihan erilaisten lasten kanssa.

Heinäkuussa lomailen: käymme Riikassa ja Helsingissä ainakin.

***

Villi kiiviveikkaus:

miten käy - onnistuuko kiivin kasvatus?
Miten kauan kestää ennen kuin siemenet itävät?

kiivin siemeniä lähiöläisessä kasvihuoneessa

ps. minulla on jääkaapissa kylmäidätyksessä aprikoosin, nektariinin ja persikan siemenet myös. Voi niistäkin veikata, että itävätkö ja onnistuuko kasvatus.
Ne ovat olleet siellä nyt kylmässä vedessä suunnilleen kesäkuun alusta. Vielä ei ole mitään selvää näkyvissä.

Odotan elokuuta

 Odotan elokuuta ihan älyttömästi.

Elokuu on abstraktio, en odota oikeasti nimenomaan elokuuta.

 

Odotan

- sitä että Lehtorin loma loppuu. Tai työnkeskeytys tai mikä niillä nyt ikinä onkaan. Rytmit eivät osu kohdilleen ollenkaan. Alkukesä vielä menee, kun minulla on töissä tohinaa ja kiirettä, mutta näin loppukesästä kun Lehtori on oikein metsittynyt ja minä joudun pinnistelemään takaisin työhärdelliin, menevät elämisen rytmit ihan ristikkäin. Minulla on semmoinen olo, että tuon töistä kotiin tullessani sählinkiä ja kireyttä ja papatusta. Ja että Lehtori havahtuu siihen ja alkaa vetelästi pohtia että mitä tänään pitikään tehdä. Olisi tehnyt kaiken sillä aikaa kun minä olin töissä, olisi mahdollisuus vetelehtiä yhdessä.

- sitä että kesälapsi lähtee Savonmaalle. Palaisi arki ruotuunsa niiltäkin osin. Alkukesästä kesälapsi kävi vielä töissä, nyt viimeiset pari viikkoa hän on pyhittänyt lomailulle. Ymmärrän kyllä sen, edessä on pitkä työntäyteinen syksy. Mutta sama kuin Lehtorin osalta. Ne kumpainenkin havahtuvat jostain koomasta siinä vaiheessa kun minä tulen kotiin ja haluaisin rentoutua ja viettää aikaani heidän kanssaan. Ja pah! Ne rupeavat pohtimaan että pitikö mennä lenkille vai tavata kavereita vai mitäsenyttaasolikaan. Ja minulle tulee olo että olen kireä ilonpilaaja.

- sitä että kesälapsi lähtee Savonmaalle II. Onpa sitten niin, että hän tulee tai hän lähtee, minulla on aina sopeutumisvaikeuksia. Kun talous kasvaa yhdellä aikuisella tai kutistuu yhdellä aikuisella, olen aivan kulttuurishokissa. 

- sitä että uimahalli aukeaa. Saisi arjen asettumaan kohdilleen. Kiipeilyn runkopäivä vaihtuu keskiviikosta perjantaille, mikä vaikuttaa myös omatoimikiipeilyyn ja sitä kautta uintiin. Haluaisin saada jonkinlaisen mentaalisen lukujärjestyksen päähäni. 

- sitä että koulut alkavat. Silloin saa ostella uusia kyniä ja kaikkea kivaa. Nuorimmainen sai kun saikin toivomansa opiskelupaikan. Hän oli aluksi varasijalla 20. Ja sitten 15. Ja 8. Ja yhtenä aamuna puhuimme puhelimessa sijoitus oli 7 ja sanoin että ei se taida enää tuosta muuttua. Saman päivän iltapäivällä hänellä oli opiskelupaikka. Tekee mieli ostella kyniä ja kaikkea kivaa hänelle.

- sitä että lomat loppuvat ja koulut alkavat kun se vaikuttaa niin paljon kaikkeen sekä töissä että vapaalla. Elämään tulee rytmi. Luulen aina että olen vapaasieluinen kukkamekkohippi mutta oikeasti taidan kyllä olla arkiuskovainen.
On kivaa tehdä kaikenmoisia suunnitelmia viikkobudjetista ja ruokalistoista ja harrastusaikatauluista. Eiväthän ne koskaan pidä, mutta tuntuu mukavalta edes hetken kuvitella että minulla on arki ja elämä hallussa. ehkä sittenkin olen joku vapaasielu?

- kuvittelen että kun on elokuu se abstraktio, ei oikea, rupean iltapäivisin istumaan parvekkeella rentoutumassa ja juomassa teetä ja viikonloppuisin syömässä siellä aamupalaa.
Rupean liikkumaan tavoitteellisesti  enkä vetelästi ja käymään uimahallin punttisalilla aina.
Rupean kirjoittamaan tavoitteellisesti.
Rupean elämään tunnollisesti viikkobudjetin mukaan.
Rupean melkein kasvissyöjäksi.
Rupean noin ylipäätään kunnolliseksi, tunnolliseksi ja kurinalaiseksi ihmiseksi, ja kunnolliseksi ja tunnolliseksi työntekijäksi, ja suunnitelmalliseksi kokonaisuudessaan. ja saan valmiiksi sen neuleen mitä olen nykertänyt kesän alusta asti. sen piti tulla valmiiksi kahdessa viikossa.
Ja sitten rupean vielä että en stressaa mistään ja säilytän kepeän rentousfiiliksen ja en palele edes myöhään syksyllä koska otan kylmiä suihkuja iltaisin. hehheh

Elokuu se abstraktio on minulle enemmän kaiken uuden alku ja suuri mahdollisuus kuin tammikuu.
Rupean myös käyttämään kaikenlaisia hienoja ihonhoitotuotteita ja keskityn terveyteeni ja hyvinvointiini.

Niin että alkais jo, se elokuu. 

oivallinen viikonloppu

 Olin loppuviikosta koulutuksessa ja viikonloppuun laskeutuminen perjantaina oli koulutuksen jäljiltä vähintäänkin uneliasta.

Perjantaina omilleen muuttanut nuorimmainen kävi kylässä ja haukottelimme kilpaa. Olisi ehkä pitänyt ottaa nokoset.
Hänen lähdettyään sinnittelin itseni imurinvarteen. Ehdottomasti outo mutta hyvä ratkaisu. Virkistyin ja tarmistuin ja viikonloppu sai kaipaamani käänteen.

Lehtori oli illastamassa kollegoidensa kanssa.
Raivasin ensimmäisen raivauskierroksen kylpyhuoneen kaapeissa. Kaikki vanhentunut tai käyttämätön kosmetiikka pois, liikaa tilaa vieneet pyyhkeet toisaalle.
Mikä ilmavuus ja selkeys!

raivauslöytö - löytyi astialaatikosta kellarista

 

Lauantaina aloitin päivän uinnilla.
Mikä energiapläjäys!
Mattokaupoille ja ruokakaupoille.
Kauppareissun jälkeen levittelimme mattoja, ripustimme verhoja.
Korkkasimme ruuan seuraksi espanjalaisen viinin.
Lehtori lähti kaverinsa kanssa katsomaan jalkapalloa, minä jäin lueskelemaan.

takahuoneen kaaos

Sunnuntaina Lehtori aloitti päivänsä lumihommilla mamman luona.
Minä tutustuin uuteen keittiökoneeseen - airfryeriin.
Ja aloitin ensimmäisen raivauskierroksen takahuoneen liinavaatekaapeissa.
Pari kassillista verhoja ja vastaavia kellariin harkinta-ajalle.
Nuorison lakanat nuorisolle.
Ensimmäinen raivauskierros vessan kaapeissa: turhaa kosmetiikkaa pois, lääkkeet ja ensiaputarvikkeet omalle paikalleen eri kaappiin.
Mikä ilmavuus ja selkeys!
Viikon toinen kiipeilytreeni. Aloimme siskon kanssa harkita kanta-asiakaskorttia hallille, silloin pääsisi kiipeilemään milloin vain, ei olisi riippuvainen hallin aukioloajoista.
Illansuussa espanjalaisen viinin jämät ja kirja. 

sunnuntai-ilta

 

Minulle sopii tekeminen, ei vetelehtiminen.

Nuorimmaisen muuttokahakoissa nyt on raivattu vähän kellarissa ja hiukan keittiössä.
Liinavaatteet ja pesutilat on raivattu ja järjestetty paremmin.
Edessä on kirjahyllyn kaaoksen kesyttäminen, keittiön kunnon raivauskierros ja mahdollinen makuuhuoneen siirto, kunhan keskimmäinen palaa Savonmaalle.
Palapeli etenee pikkuhiljaa.

Tuntuu hyvältä saada aikaan asioita, tehdä kotia meille sopivaksi.

Tuntuu hyvältä tehdä asioita itselleen ja itsekseen. Koko lapsiajan minun on ollut vaikea nipistää vaikkapa viikonlopuista aikaa itselleni. Vaikka nuoret ovat jo vuosikausia olleet hyvinkin omatoimisia, on minun silti ollut vaikea irroittautua palvelusvuorosta. Joku ihme itse itselleni rakentama henkinen lukko: äiti-ihmisen pitää olla tavoitettavissa.
Nyt sen kuin menen ja uin ja kiipeilen ja ehdin vielä vetelehtiäkin.
Hyvä niin.

iskikö hannupekka?

 

 

Mietin lähestyvää joulua.

Ensimmäinen adventtisunnuntai oli päivänä melkein täydellinen: aamulla kävin uimassa, sieltä suorinta tietä kirkolle laulamaan Hoosiannaa ja illalla vielä oman kynnellekyenneen lauman kanssa riisipuuroa ja joulutorttuja. 

Viime vuosina olen melkein poikkeuksetta ollut joulukuussa jotenkin ponneton. Väsynyt. Kyllästynyt. Jaksamaton.
Tykkään joulusta, mutta en vain ole päässyt kiinni jouluhenkeen muutamaan vuoteen.
En sillä tavalla kuin haluaisin.

Tarkkaavaisimmat lukijani tietysti muistavat, että on ollut vuosia jolloin ystäväni Jouluhenki Hannupekka on siivittänyt elämääni koko joulukuun. (sekalaisia kohtaamisia Hannupekan kanssa)

Pitkästä aikaa - tuntuu siltä kuin siitä olisi mennyt vuosia - sisälläni on alkanut läikkyä joulunodotuksen ilo.

Ajattelin että teen tänä vuonna joka päivä yhden joulumieltä edistävän asian.

Ainakin aion ihan vartavasten mennä katselemaan joulukadun valoja ja Stokkan jouluikkunaa kyllä muuallakin osataan kuin pääkaupungissa. 
Ja putsata lusikkalaatikosta kaikki muruset. olen oikein säästellyt sitä tehtävää tähän joulukuuhun, monta viikkoa olen jo suunnitellut. säästäväiselle ihmiselle tulee parempi mieli - tässäkin asiassa - kun säästelee tekemistä, valmis työ tekijäänsä kiittää.
Kahville ehkä menen ja joulutortulle en kyllä tykkää luumutortusta yhtään.
Seimen laitan niin kuin joka vuosi.
Ja jouluvalojakin vaikka sisko oli sitä mieltä että energiansäästön nimissä ei pitäisi. lasketaanko patterivalot?
Hypistelin vähän jouluisia lautasliinoja kaupassa jo. 
Lanttulaatikkoa olen miettinyt. Erityisesti uidessani - koska uidessa pitää olla hyviä ajatuksia.

Lanttulaatikosta on jo käyty ensimmäinen alustava keskustelu. Meillähän perinteisesti laatikkomestarina on jo vuosia toiminut Isosisko, joka on siinä määrin joulupuristi, että hänen mielestään laatikko pitäisi tehdä itse parvekkeella kasvatetuista lantuista.
Yritin taas kerran ehdottaa, että josko tekisimme valmiista söösästä ja vasta aattona juuri ennen juhlaväen tuloa, selvittäisiin energiansäästön nimissä yhdellä uuninlämmittämällä. yleensä ollaan tehty pakkaseen joskus joulukuun alussa. ilmassa oli pientä liennytystä kun lupasin että voidaan tietysti itse keittää söösä edellisenä päivänä. en halua ajatella mitä tapahtuu jos sähköt katkeavat. paitsi kyllä siitä selvitään, viime vuonna uunin vastus alkoi oikutella juuri jouluna. sammui koko uuni aina kun oli puoli tuntia lämmennyt.

Pikkusisko haluaisi kreikkalaisen ruokalistan. Yritin vähän varovasti selittää, että osa aikuisemmasta juhlaväestä saattaisi kokea jopa loukkaavana jos meillä olisi joulupöydässä vain souvlakia ja fetaa ja mythosta joka kuulemma on sitä paitsi pahanmakuista. 

Olemme jo vuosia noudattaneet joulupöydässä nyyttäriperiaatetta: tuo mukanasi se, mitä ilman joulu ei tule. Laatikot tulevat talon puolesta.
Ja koska ydinperheeseen kuuluu viisi henkilöä, meillä on laatikoiden lisäksi lähtökohtaisesti tarjolla viittä herkkuruokaa. 
Itse olen vähän Pikkusiskon linjoilla: jouluruuat eivät oikein kosketa. Voisin elää ihan hyvin ilman sitä lanttulaatikkoa ja kaikkea muutakin.
Olisin varmaan aika onnellinen jos meillä olisi souvlakia, fetaa ja mythosta ja taustalla soisi luuppina zorbas - mutta kunnioituksesta, arvostuksesta ja rakkaudesta ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan, tulkoot laatikot, kinkku ja kaikki mikälie muu.

Minä odotan sitä itseleivottua piparkakkua aattoaamun hämärässä en syö pipareita koko joulukuussa sitä ennen ja jouluyötä ja paavin joulumessua jonka kyytipoikana on lasillinen portviiniä ja suklaakonvehti. 

Ehdottomasti - hannupekka on tullut taloon - eläköön adventin ilo!

ps. olisi mukavaa luvata joulukalendääripostaus vaikka joka päivälle, mutta ollaan realisteja. en ehkä kykene.

toivepostaus: jääkaappia täyttämässä

 Emme ole pitkiin aikoihin tehneet suunnitelmallisia kauppareissuja, saati että olisimme kerralla hakeneet viikon ruokia.
Aikataulut.
Kyvyttömyys suunnitella.
Erilaiset päivät ja reitit.
Elämä.

Sunnuntaina töistä tultuani tajusin, että en todellakaan halua aloittaa viikkoani maanantaina laahamalla ruokaostoksia. Ehdotin Lehtorille että tehdään kauppareissu ja salaa itsekseni päätin, että yritän hoitaa melkein viikon ostokset.

Kauppaan meni 146€.
Siitä 12€ on kissanruokaa, 11€ saippuoita, shampoita ja vastaavaa kuivatavaraa, vajaat 6€ Lehtorin maisteluoluita, 24€ nuoren välipaloja ja täydennysruokia.
93€ meni siis varsinaisesti ruokiin ja ruokatarvikkeisiin.

Kasvikset
pakastevadelmia (iltapaloille ja työeväisiin)
pakastemansikoita (aamupaloille)
pakastemarjasekoitus (marjapuuroon)
persikkakuutioita mehussa (työeväisiin)
tomaattia
parsakaalia
perunaa
kaalia
kurkkua
porkkanaa
sipulia
paprikaa

Kotona ennestään: appelsiinia, sitruunaa, viinirypäleitä, banaania, valkosipulia.

Maitotuotteet
maustamaton jogurtti (työeväisiin)
maitoa
riisivälipaloja (Lehtorille)
juustotahko
juustoraastetta
sanko turkkilaista jogurttia (aamu- ja iltapalat)
oivariinia
valkosipulituorejuustoa
kermaviiliä
ruokakermaa
jogurttijuoma /tehoshot (nuorelle)

Liha /proteiini
kanapekonilastuja
kananmunia
kanan jauheliha
kanasuikaleita
kalafileet (pakaste)
halloumijuusto

Kuivatuotteet
granola (nuorelle)
välipalapatukoita, sekalainen valikoima (nuorelle)
pari pilttipurkkia (nuorelle)
pari smoothiepurkkia (nuorelle /eväisiin itselle?)
dippikastikeaineksia
gnocchi
tortelloni
pikakahvijauhetta (nuorelle)
kermakastikeainekset
sipulikeittoainekset (lihapulliin)
riisiä
suklaalevy (nuorelle)
olutta (alkoholitonta)
manteleita
snackseja (nuorelle)

leipää (kahta eri)
pakastetorttutaikinaa

shampoota
hoitoainetta
biojätepusseja
nenäliinoja
kissanruokaa

En vielä tiedä, missä järjestyksessä ruokalistan ruokia tehdään.
Mahdollisesti teen lisäksi marjapuuroa evääksi töihin ja muuten vain, ja ehkä saatan leipaista torttutaikinasta juustotäytteisiä suolapaloja.

Missio: kauppaan vasta perjantaina.
Maidon riittävyyttä epäilen, kaiken muun pitäisi kyllä riittää.

*

mitä teillä syödään tällä viikolla?

ruokasuunnitelmapostaus

Näyttäisi siltä, että taloutemme kutistuu kohta kolmihenkiseksi.

Lapsi numero yksi muutti omilleen jo reilu vuosi sitten.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että lapsi numero kaksi lähtee sisäoppilaitokseen vähän hornantuutista vasemmalle ja on siten poissa vakituisesta muonavahvuudestamme mikäli korona suo.

Meille jää vain yksi asukki peräkamariin.

Tällaiset asiat vaikuttavat merkittävästi ruokahuoltoon.

Lapsi numero ykkösen muutto moninkertaisti perunankulutuksen. 

Lapsi numero kakkosen muutto vaikuttaa lisäävästi riisinsyöntiin ja vähentävästi pastansyöntiin.

Ja peräkamariasukin aikataulut vaikuttavat luultavsti aivan merkittävästi perheen ruokailuaikatauluun. Ruokalistaan tietysti myös.

Suloiset pikku pulluraposkeni ovat vaatimattomastikin sanoen melko valikoivia syöjiä ja tämä pikkuruisin on sitä kaikkein eniten (hän on aina kaikkein eniten jotain)

Koska hän on kaikkein urheilullisin (uskokaa pois, hän on aina kaikkein eniten jotain!), hän tarvitsee säännöllisimmin ravitsevinta mahdollista ruokaa.

Koska hän on kaikkein valikoivin, pitää joka päivälle olla uusi ruoka. Hän inhoaa lämmitettäviä ruokia. Ne kuulemma maistuvat erilaiselta.

Seuraavat vuodet syödään siis sellaisia ruokia jotka uppoavat tähän lapsukaiseen.

Lapsukainen resitoi yhdellä hengenvedolla ne suurinpiirtein kaksitoista ruokalajia, joita hän suostuu syömään ja siinä onkin sitten runko kolmen viikon kiertävälle ruokalistalle.

Ruokalista pitää vielä tarkistaa, täsmentää ja kirjoittaa puhtaaksi; minulla kun on aika usein taipumus tehdä ykkösviikosta hyvin haasteellinen ja dumpata seuraaville viikoille kaikki sellainen, mikä ei ykkösviikolle mahdu.

Joka viikolla on yksi ateria, jonka kanssa on lohkoperunoita.

Yksi ateria jolla on riisiä. (jee! rakastan riisiruokia! riisimättöä!) (joojoo, epäekologista.)

Mieluummin vähemmän kuin yksi ateria jolla on jauhelihaa (voiko olla sellaista ruokaviikkoa ettei olisi jauhelihaa?)

Satunnaisia kasvisruokia (jee! tämä lapsi syö edes valikoiden jotain kasvisruokia!)

Satunnaisia kalaruokia (jee!)

Ja mikä parasta, nämä ruuat ovat kaikki helppoja tehdä (paitsi kananuggetit) ja sellaisia joista itse pidän eniten. (jee! ei makaronilaatikkoa, ei lasagnea! ei nakkeja!)

Yritin kaivella vanhoja ruokalistojani näkösälle.

vuosien takaa

 

Koko viime lukuvuosi on mennyt muutenkin jonkinlaisessa ruuanlaittolamaannuksessa.

Muutaman vuoden takainen aika hyvännäköinen systeemi löytyi blogista (KLIK)

Muistelisin, että tämä on ollut aika toimiva lista ja pitkään käytössä.

pitkään toiminut systeemi

Toinen mokoma oli vielä vanhempi (KLIK2)

Melko toimiva oli myös ratkaisu, jossa kirjasin ylös kaikki ne ruuat, mitkä osaan tehdä ja sitten yritin pitää huolta että kaikkia niitä syötiin toisinaan. 

Se kyllä vaatii arjessa enemmän ponnisteluja kuin valmis ruokalistasuunnitelma. (KLIK3)

toteutumaa vuosien takaa

Tiedän, että jos jaksan ja viitsin työstää ruokalistan järkevästi, helpottuvat kauppareissut ja elämä muutenkin.

*

ajastettu postaus

Hentoisia yrityksiä elämänhallintaan

Luin jostain (ehkä pinterestistä?) semmoisen jutun että Viisitoista listaa joiden avulla hallitset ihan kaiken elämässäsi.

Minulla kun on usein sellainen olo että elämänhallinta on hukassa, niin olen ihan otollista maaperää listoille, joiden avulla saisin vihdoinkin kaikenlaista aikaiseksi ja elämäni hallintaan, kuriin ja nuhteeseen. 

Tällä listojen listalla itsestään selviä elämänhallinnan listoja ovat tietysti

- ateriasuunnitelma

- kauppalista

- viikon tehtävät

- budjetti

Näiden asioiden suunnittelulla, edes jollain tasolla, on ihan oikeasti merkitystä elämän- tai ainakin arjenhallinnassa. Näitä harjoitan vaihelevalla menestyksellä (tällä hetkellä en yhtään)

Sitten oli että

- to do -lista (minä ymmärsin sen niin, että semmoiset isot jutut niinkuin hinkkaa lattialistat hammasharjalla)

- viikkosuunnitelma

- päiväsuunnitelma

- projektit (veikkaisin että työhommelit ehkä, koska jos tässäkin on että hinkkaa lattialistat, niin siinä ei ole oikein järkeä)

Nämäkin ihan allekirjoitan ja olen niistä ainakin osittain samaa mieltä.

Tällaisia listauksia harjoitan vielä harvemmin kuin noita itsestään selviä elämänhallinnallisuuksia.

Mutta sitten oli sellaisia listauksia joiden merkitystä en ihan kokonaan hahmottanut

- mikä toimii ja ei toimi (en oikein tajua, mitä tähän pitäisi laittaa)

- pidä yhteyttä (tämä on minusta enempi spontaaniusasia kuin elämänhallinta)

- tavoitteet ja päämäärät (no tavallaan joo kai)

Ja vielä semmoisia, jotka kyllä ovat metkoja listoja, mutta eivät ehkä kaikkein olennaisimpia elämänhallinnan kannalta

- kausijutut (kait joulu varmaan ja ehkä myös pääsiäinen?)

- lahjat

- haaveet (jos tähän laittaa esim. että haaveilen usein vaaleanpunaisista pupujusseista, niin miten se vaikuttaa elämänhallintaan)

- luettavat kirjat (miksi vain kirjat, miksei myös katsottavat leffat, kuunnteltavat sinfoniat, visiteerattavat näyttelyt?) (osoittavatko kirjat jotenkin isompaa elämänhallintaa? koska jos niin on, niin sitten minun pitäisi olla ehkä maailman melkolailla elämännhallitsevin ihminen) (vai onko se pointti siinä, että ei lue niitä, tekee vain listan?)

Pohdin kovasti, miten esimerkiksi viikon tehtävät ja viikkosuunnitelma eroavat toisistaan? 

Missä luuraa kuukausisuunnitelma?

Ja jos on viikkosuunnitelma niin miksi vielä päiväsuunnitelmakin?

En ihan kovin montaa sivua viitsisi muistikirjasta uhrata siihen että herää, syö aamupala, mene töihin, tee töitä, tule kotiin jne jne.

Saati sitten että viitsisin ruksia niitä kohtia suoritetuksi.

Ja jos minulla on ateriasuunnitelmassa että tiistaina makaronilaatikkoa, niin ei varmaan tarvitse päiväsuunnitelmaan enää kirjata että tee makaronilaatikko (paitsi jos sen tekee vaikka jo maanantaina tai sunnuntaina valmiiksi)

Listoista puolestaan puuttuvat myös minusta tärkeät:

- kotiloki

Kotilokiin - tai mikä sen nimi nyt onkaan - kirjataan sellaisia asioita, joita ei voi ennakoida, mutta joista on hyvä pysyä kärryillä muuten. 

Minä kirjaan tällaisille listoille (vaihtelevasti ja satunnaisesti) milloin on vaihdettu kissanhiekka (kissanhiekkaa ei voi vaihtaa suunnitelman mukaan vaan silloin kun se on sotkuista, mutta on hyvä ennakoida, että se pitää vaihtaa suunnilleen viikon päästä). 

Myös voi kirjata päänsäryt (varsinkin auralliset), hiilihappopatruunan vaihdot (että osaa varautua hankkimaan uuden), yleiset kivut ja kolotukset ja muut vaivaisuudet, ja kaikki muu sensemmoinen, joka vaikuttaa elämiseen ja josta joku (lääkäri tai äiti, esim) voi kysyä että milloin viimeksi?

  Niin ja verenpaineet on hyvä kirjata myös. Koska joku niitäkin aina kysyy.

- liikunta ja muu hyvellisyys -lista

Siihen kirjataan liikuntasuoritukset jos ei omista mitään trackeria tai sporttikelloa tai muuta. Esim. on tärkeää kirjata uimiset, koska silloin tietää milloin uimakerrat on rannekkeelta kulumassa loppuun. 

Ja tulee hyvä mieli ja elämänhallinnallinen olo kun on dataa siitä että liikkuu edes satunnaisesti.

- aukioloajat ja satunnaiset lukujärjestykset

Tähän listaan laitetaan esim. uimahallien ja kirjastojen ja muiden olennaisen tärkeiden palveluiden aikataulut, ettei tarvitse joka ihmeen kerta etsiä netistä niitä. Myös kiinnostavat luentosarjat, satunnaiset jumpat ja kaikki semmoinen mikä voisi olla hauskaa, kiinnostavaa, hyödyllistä ja olennaista, mutta joka ei välttämättä ole säännöllisessä viikko-ohjelmassa. Jos olisi pieniä lapsia niin voisi olla vaikka neuvolan puhelinaikakin tässä ja numero myös. 

- työhommelit puuttuvat myös

koska minä en halua sotkea työtä ja oikeaa elämää, niin minulla on työhommeleille töissä omat systeemit.

*

Silleesti oli kyllä inspiroivaa lukea tuollainen listojen listaus. 

Innoittuneena kävin pitkästä aikaa paperilla läpi finanssitilanteen ja sen seurauksena kävin itseni kanssa neuvottelun, Lehtorin kanssa tilannetiedotuksen ja teinin kanssa kuukausirahakeskustelun.

Ruokalistoja pohdiskelin myös, mutta luettavien kirjojen listaa en uskalla tehdä kun nyt jo on ainakin kolme pinoa lukematta ja e- ja äänikirjat vielä päälle.

kohta ajankohtainen lista

 

Koska satun olemaan vaikuttajapersoonatuulella, luvassa on listojen innoittamana ainakin Ateriasuunnitelmapostaus, Taloudellisuuspostaus, Näin aloitat lukion vielä kerran -postaus ja Näin lähetät (aikuistuvan) lapsesi opiskelemaan vähän hornan tuutista vasemmalle -postaus.

Stay tuned!

 

Saa esittää myös toiveita.

Esim. sellaisia että ole kiltti, älä postaa.

opiskelemaan hornan tuutista vasemmalle -listaus

ruokalistaepäpuuskahdus

yritin puuskautua (ks edellinen postaus!)
Sain nykerrettyä kolmen viikon kiertävän ruokalistan, josta olin hyvin ylpeä suunnilleen siihen saakka kunnes kotinurkissa notkuva teini ilmoitti, että haluaa ruuaksi a)pakastepizzaa b)makaronilaatikkoa c)kananuggetteja; eikä suinkaan mitään terveellistä ja hienoa ruokalistaltani.
No jaa, sitä helpompaa tietysti minulle.

(no en oikeastaan nykertänyt, käytin vanhaa pohjaa)

*

Testasimme alkukesästä Ruokaboksin.
Tämä ei ole maksettu mainos, mutta jos olisin jonkinlainen vaikuttajapersoona tai minkävaan suurlähettiläs, niin ehdottomasti haluaisin olla juuri Ruokaboksin vaikuuttajasuurlähettiläs.

Olen tilannut ja kokannut vasta yhden boksillisen, mutta voi hyvä hyttyset miten herkullisia sapuskoita!  Ja miten riemukkaan vaivatonta!
paitsi kun olisi yhdessä ohjeessa  pitänyt ripotella korianteria, sous-chef tuli pelkästä tuoksusta huonovointiseksi ja joutui poistumaan keittiöstä. Valmistimme ruuan ilman korianteria, siitäkin tuli ihan toimivaa
Ensimmäisen tilauksen resepteistä kaksi jäi heti käyttöön (eivät olleet pakastepizza tai makaronilaatikko; olen sentään jonkin kerran tämän kesän aikana onnistunut työntämään kiilaa teinin valmisruoka-puuskaukseen)

Pistin tilauksen hetkeksi kesätauolle, kun ajattelin etten halua sitoa meitä kesän ajaksi mitenkään.
Koska ruokalistapuuskahdus ei ottanut toimiakseen, päätin testata boksin uudestaan.
Parin viikon päästä tulee seuraava laatikollinen.
Pidän hyvin mahdollisena että koukutumme tähän systeemiin. Niin että puuskahdus!

ihanan yleellistä kun joku muu on valinnut parhaat raaka-aineet

myös kissaeläimet suosittelevat lämpimästi

Ja vaikka ei olekaan maksettu mainos, niin Ruokaboksin asiakaspalvelu on ollut aivan loistavaa.

*

Ainoa mikä tässä mättää on tietysti se, että ei ole taloudellisuuspuuskahdus.
Mutta on asioita joille ei voi tai kannata laskea hintaa.

#ruokaboksi

Kiehtova Lissabon

Vietimme talviloman - ja myöhästyneen hääpäivän - Lissabonissa. 

Kaupunki johon haluan palata uudestaan - niin paljon jäi näkemättä, kokematta, tekemättä!

Kiehtova Lissabon:

Korkeuserot!

Rappusia ylös ja alas, mutkikkaita kapeita kujia, leveämpiä katuja, ylämäkiä, alamäkiä.

Polvieni ratina kertautui hiljaisten kujanteiden seinämistä.

Nautin kaikenlaisissa kaupungeissä kävelemisestä ja katselemisesta. 

Lissabonissa katseltavaa riittää: seinämaalauksia, muraaleja, talojen julkisivujen kaakeloinnit!

muraali Alfamassa

nälänhätälasagne ostoskeskuksessa

Ruoka!

Onnistuimme löytämään erilaisia ruokapaikkoja.

Skaala vaihteli ostoskeskuksessa nälänhätään nautitusta lasagnesta pitkän kaavan illalliseen. Kaikki ateriat olivat onnistuneita ja maistuvia. Eivät ehkä aina kovin omaleimaisia tai erikoisia, mutta maistuvia.

miekkakala pitkän kaavan mukaan

erikoinen teemaravintola löytyi pienestä rantakaupungista

Nähtävyydet!

Yritimme jokaiselle päivälle keksiä jotain kunnon turistin tekemistä.

Tällaisia onnistumisia koimme:

emme jonottaneet tänne

Vältimme jonottamisen tuskan Hieronymoksen luostariin, menimme sen sijaan modernin taiteen museoon (Museu Colecao Berardoon)

Vierailevana teoksena John Akomfrahin monikanavainen videoinstallaatio Purple - puhutteli, herätti ympäristötietoisuutta, kosketti. Viimeistä päivää esillä ollut rakkaus-aiheinen näyttely oli myös viehättävä, harmitti ettemme jaksaneet jäädä katsomaan kaikkia videoteoksia kunnolla.

päädyimme modernin taiteen museoon

Toisena kokonaisena päivänä halusimme viininmaistelukiertoajelulle. Tönötimme tyytyväisinä opaslehdykän mukaisessa kohtaamispaikassa kun tajusimme, että hiisivieköön, tälle keikalle olisi pitänyt varata paikka etukäteen. Kiertoajelut nimittäin toteutettiin kahdeksan hengen pienryhmissä, tila-autoilla.

Lehtori oli jo luovuttamassa, mutta minä sanoin että katsotaan kuinka käy. Oppaat pitivät nimenhuutoa ja lajittelivat väkeä erilaisiin kohteisiin; minä bongasin viinitilaretken ja huomasin että autoon oli menossa vain neljä matkustajaa. Rynnistimme oppaan perään nykimään hihasta ja inuamaan että ota meidät kyytiin. 

Opas hämmästyi ja hämmentyi, soitti pääkallopaikalle mutta suostui ottamaan meidät mukaan vaikka niin ei kuulemma ole tapana. 

Mahtava opas!

Mahtava ryhmä!

Mahtava retki!

Pieni ryhmä liikkui joustavasti ja ketterästi, opas oli sujuvasanainen ja rento: kuin olisit ollut kaverin kyydillä ajelemassa nähtävyydeltä ja viinitilalta toiselle. 

Pari viinitilaa, pieni rantakaupunki, Lissabonin molemmat sillat, muutamia must -nähtävyyksiä, kertakaikkisen loistava päivä!

Omatoimiretki Sintraan, Penan palatsiin. 

Päivä oli kaunis, siinä ei mitään. 

Perille pääsimme näppärästi, mutta sekä palatsi että Sintra itsessään jättivät satunnaisen matkailijan vähän kylmäksi.
Ja ihmisiä oli ihan liikaa. 

satunnaiselta matkailijalta meinasi palaa käpy väenpaljoudessa

satunnainen matkailija prinsessalinnan hiljaisessa takakaarteessa: näköala!

Lissabonin Océanario oli huikea.

vauvahai-tidi-tidi-ttii

ollapa saukko!

Nuoriso tosin oli sitä mieltä että suunnilleen miljoona kuvaa saukoista ja haista oli vähän liiottelua. Mutta montako saukkoa ja haita ihminen näkee eläessään, kysyn vaan?

Muut jännät jutut!

Koululaisryhmä leikkimässä lipunryöstöä yhden museon sisäpihalla. Välillä nuoret ottivat jotai räppibattlea ja yksi opettajista kävi lällättelemässä toiselle joukkueelle. Koko sisäpiha raikui nuorison ilakointia.

Kuvan ylänurkassa näkyvät myös eksoottiset museovieraat: jostain kaukaa idästä (ehkä Intiasta?) tulleet herrat, jotka hipsuttelivat paljain jaloin (no crockseissa, mutta kuitenkin)

Ginjinha-baarit iltasella. Siellä-täällä kadunvarsilla on pieniä luukkuja tai vaatimattomia sisätiloja, joissa myydään ginjinhaa, kirsikkalikööriä. Pieni lasi kaadetaan piripintaan ja sekaan pyöräytetään pari kirsikkaa. Juoma nautitaan kadulla (mieluusti tietysti täysikuun alla, katumuusikon soitellessa rakkauslauluja).

Ginjinha-baarien lattia on rapsuvan tahmea kaikkialle loiskuneesta sokerisesta alkoholista. Tossujen rapse lattiaa vasten!

Erikoiset tavat kulmakuppiloissa.

Useammallekin illalle sattui erilaisia jalkapallopelejä, joista erityisesti yksi oli Lehtorin sydäntä lähellä. Löysimme pienen brittipubin (tai sellaiseksi itseään mainostavan) ja menimme katsomaan tätä olennaisen tärkeää peliä sinne. Olin ajatellut lukea ja nakostella jotain pientä, mutta päädyinkin ihmettelemään pubia, sen ihmisiä ja tunnelmaa.
Paikka oli selvästi muutamien herrojen oma kulmakuppila. Kullakin herralla oli tiskillä oma viskipullonsa, josta tarjoilija kävi kaatamassa siivun herran kuppiin. Uuteen pulloon tarjoilija merkkasi tussilla että senjor Miguel (tai kuka sitten olikaan senjor).

Senjorit poistuivat pitkälti ennen pelin loppua.

Outo kulkue. Istuimme kahvittelemassa kulmakahvilassa ja pohdimme seuraavaa museomanööveriä, kun huomasimme että sivukadulle järjestäytyi torvisoittokunta.

Yritimme kysellä kahvilan paikallisasiakkailta, mikä on kulkueen kulkeutumisen syy. Saimme vastaukseksi jotakin "kuukauden ensimmäinen sunnuntai" -tyyppistä. Tajusimme jälkikäteen, että ei ollut kuukauden ensimmäinen - syy jäi siis mysteeriksi.

Torvisoittajien jälkeen kulkueessa tulivat miekkamiehet, sotilaalliset koirat, hevoset joiden kankkujen päälle oli ajeltu shakkiruutukuviota ja viimeisenä harjasauto harjaamaan pois hevonkikkarat.

Vinkeä viininvakumointijärjestelmä.

Pelottava riikinkukko museokahvilan ovella. Kieltäydyin tulemasta kahvilaan, edes Lehtorin leveiden harteiden suojaamana. Käsittämättömän pelottava elukka.

Matkailevat viinitynnyrit. Toisen viinitilan tynnyrit käyvät puolen vuoden merimatkalla, koska meri-ilma ja laivan keinunta kuulemma kypsyttävät viinin erityisen herkulliseksi. Budjettini ei riittänyt vertailevaan tutkimukseen.

Valtava meri. En oikein pystynyt käsittämään, että sitä jatkuu, jatkuu ja jatkuu - vastarannalla on Amerikan ihmemaa

 Suuri sydän Lissabonille!