Elokuu 27 - aavistuksenomainen kirjahyllykriizi

 

Meillä on takahuoneessa (jota en rohkene kutsua vierashuoneeksi) yhden seinän kokoinen kirjayhylly, jossa sijaitsevat noin suurinpiirtein kaikki taloutemme kirjat.

Kun aikoinaan muutimme tähän asuntoon, ilmoitin Lehtorille, että en jaa makuutilaani (silloin nukuimme olohuoneessa) kirjahyllyn kanssa, koska minulle tulee sellainen tunne, että rusennun sen alle.
Ja se on levoton elementti sisustuksessa.
Niinpä hylly pystytettiin yhden nuoren huoneeseen (tai kait se silloin vielä oli lapsi? siispä hylly pystytettiin lastenhuoneeseen), ja koska se on niin iso ja levoton, ei Lehtori ole sen koommin ehdottanut hyllyn siirtoa mihinkään muuhun tilaan. 

Koska se hylly on ns. muualla, eikä ollenkaan minun ongelmakentässäni, se myös metsittyy varsin helposti. 

Joku (en minä!) hankkii talouteemme alvariinsa lisää kirjoja (tai no hankin minäkin joskus ihan vähän, mutta pinoan ne yöpöydälle), joten jo ennestään täysi hyllymme on alkanut tursuilla yli ääriensä. 
Kirjoja alkaa jo olla kahdessa kerroksessa. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kirjahylly on ihan jatkuvasti pahuuden hallussa.

Saan sen toisinaan väliaikaiskuntoon, mutta Joku (en minä!) levauttaa sen aina uudestaan luonnontilaiseksi. 
Ehkä se on vähän niinkuin pörriäisniitty, se voi paremmin sellaisenaan.
Vähän villinä?

Olen aavistuksenomaisen kriizin hengessä yrittänyt motivoida itseni varttisiivoukseen kirjahyllymme liepeillä. Kuvasta näkyy, missä kohdassa olen menossa.

Homma etenee hitaasti, koska tuntuu siltä, että elämässäni ei ole riittävästi vartteja.

*

Kirjahyllyjuttuja:
Kun maalasin hyllyn 
Kun viimeksi urakoin hyllyn oikein timmiin kuntoon
Vinkeä kirjahaaste - tämän voisi tehdä uusiksi. Tai nappaa se itsellesi, mukaasi!
Voiko kirjahyllyn kuratoida? Tässä idea tosi-teeveelle
On se hylly joskus ihan kriiziyttänytkin ihmisen

* 

Taloutemme kirjapinot voivat suhteellisen hyvin, koska luen nykyisellään enimmäkseen e-kirjoja fläpältä (eli tabletilta). 
Muutamat harvat kirjastokirjani eivät muodosta pinoa.
Yöpöydällä on kyllä matkakirjojen pino odottamassa seuraavaa matkaa.
Ja Lehtorilla on omat hajanaiset pinonsa, mutta ne nyt oikeastaan kuuluvat asiaan.

Lehtorin pienet pinot

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 6 - taiteilijapariskunta

Bongasin kaupungin tapahtumasivuilta Suti, skumppa ja safka -nimisen tapahtuman.
Ajattelin, että siinäpä ainakin seikkailu! Kun hätinä osaan piirtää, ja maalaamisesta en tiedä mitään.
Sanoin siitä Lehtorille, joka täydeksi yllätyksekseni halusi hänkin lähteä mukaan.

Menimme siis maalauskurssille.  Ja syömään. Ja hiprakoitumaan.

En ehkä ihan vielä varaa galleriaa.

Laitoin aikaansaannoksemme telkkarihuoneeseen, kahvipensaan katveeseen. Illansuussa istuskelimme siellä, ja totesimme yhdessä, että kun ne siellä pensaan takana ovat, kun vähän kallistaa päätään ja siristää silmiään, niin ihan taiteeltahan nuo näyttävät.

Lehtori oli sitä mieltä että olemme nykyään taiteilijapariskunta, vähän niinkuin Karl ja Karin Larsson. 

Minä sanoin, että en halua olla ne. Vaan se mikäsenniminyttaasolikaan Sulo ja Joku. (noniin, ne olivat oikeasti Sulho Sipilä ja Greta Hällfors-Sipilä)

Päätimme että perustamme ateljeen meidän takahuoneeseen (se on vähän tuuliajolla koko huone) ja alamme pitää siellä kultturelleja illanviettoja, lausua runoja, laulaa (harmi kun flyygeli vietiin pois!) ja pitää intelligenttiä debattia. Ja tietysti myös taiteilla. 

Myöhemmin illalla hoksasin että voisimme olla myös Alvar ja Aino Aalto. Kyllä sekin kävisi.

kultturellit illanvietot ateljeessamme

*

Opettelen ehkä ensin käyttämään värikyniä ennen kuin jatkan sivellinhommissa

kasautumiskriizi

 Tykkään kauniista asioista ja esineistä.

Suurin ongelmani on se, että olen aivan armoton kasauttaja. 

Kaikista hyvistä aikomuksistani, suunnitelmistani ja järjestely-yrityksistäni huolimatta ympärilläni on erilaisia kasoja, pinoja, kekoja ja muita kolmiulotteisia muotoja peittämässä kauniita esineitä ja asioita. 

Haluaisin että ympäristöni olisi rauhallinen ja seesteinen tai edes vähän sinnepäin, mutta joka puolella ympärilläni on sekalaisia asetelmia.

Lehtorin hankkimien pikkupystien lisäksi olohuoneen nurkkapöytää somistavat rasvaputeli ja ovela kolmiulotteinen peli. Sekä kaksi kuolemaisillaan olevaa kiiviä.
En pysty millään myöntämään, että urani kiivinviljelijänä on vaakalaudalla. Hengissä on enää yksi taimi, ja sekin vain niukinnaukin.

Olohuoneen sohvapöydän ovat vallanneet supersankarit. Ja kulhollinen nachoja, joita kukaan ei ole aikeissakaan syödä.

Äidiltä saamani kaunis arkkukaappi on peittynyt kasoihin, pinoihin ja kerrostumiin. 
Kirjat ovat (ainakin enimmäkseen) Lehtorin, mutta kaikki muu on minun. Mukaanlukien virpomisoksa ja pikkuinen hätävaratiikeri nimeltään vissiin Jürgen. Tai saattaa sillä olla jokin muukin nimi, en ole ihan varma, se ilmaisee itseään vähän huonosti.

Keittiössä kermanekassa matkaansa taittavat aina välillä Seikkikset Kuippana ja Nokeinen. 

Eikä edes aloiteta takahuoneesta. 
En ymmärrä, miten pystyn rakentamaan kasoja kirjahyllyyn, koska en oikeasti käy siinä huoneessa melkein ikinä, enkä lue nykyään oikeastaan mitään muuta kuin e-kirjoja. 
Että mistä ne kirjahyllyn kasat oikein sikiävät? 

Semmoisella tavalla olen aikuiseksi kasvanut, etten enää hetkeäkään usko oppivani mitenkään tämän järjestelmällisemmäksi.
Ei auta tavaran vähentäminen, ei oma paikka jokaiselle (koska ne paikat ovat aina lopulta kasan päällä), eivät hienot laatikot, eivätkä sen paremmin huonotkaan laatikot. Luulen, että onnistuisin kasauttamaan tavarani, vaikka omistaisin vain yhden haarukan, veitsen, lusikan, lautasen ja mukin ja yhden vaatekerran. Silti olisi kiikkerä kasa jossain keskellä kaikkea.

*

Lehtorin mamman jäämistöstä löytyi (oletettavasti) täysin käyttökuntoinen Singer.

käyttöohje, kaikki osat, puolat ja neulat tallella.

Tämä kaunis esine etsii nyt omaa kasaa, jonka alle piiloutua residenssissämme.
Jee!

Arkiruokaa kahdelle

Vuoden ensimmäisen työpäivän jäljiltä kohtasimme Lehtorin kanssa nälissämme ja väsyneinä keittössä.

ei ole meidän keittiö vaan kuvituskuva

Otetaan yksi bataatti, kuoritaan ja siivutetaan ohuehkoiksi siivuiksi. Tai pieniksi paloiksi. Tai ihan mitä vaan.
Pistetään se pöhöttimeen (elikkästen airfryeriin) pöhöttymään. 
Minä käytän kaikessa pöhelöinnissä laitteeni kala-asetusta (20 min, 200 astetta - lyhennän tai pidennän aikaa tarpeen mukaan)

Otetaan tölkkikalaa - meillä on kaapissa aina savukirjolohta tölkissä
Otetaan sipuli - meillä on aina sipulia - pilkotaan (en kestä sanaa hienontaa, kun minusta morttelissa hienonnetaan. Jotenkin siis jauhetaan hienoksi. Eikä sipulia tarvitse jauhaa)
Otetaan kermaviiliä - sitä meillä ei ole aina, mutta nyt oli
Pistetään kaikki samaan kippoon ja maustetaan vähän semmoisilla mausteilla mistä tykkää.

Tehdään salaatti: tomaatti - paprika - feta sitäkin meillä on melkein aina; ja en laittanut sipulia kun sitä oli jo kalassa ja se oli aika väksyä.

Katetaan pöytä kahdelle.
Sytytetään kynttilät.
Syödään ja jutellaan.

Semmoinen oli se ruhtinaallisen hyvä arkiruoka.

Ja aika edullistakin se oli. paitsi purkkikalaa, mutta sitä ostan vain tarjouksesta.
Bataatti maksoi euron.
Ja kermaviili kait myös.
Ja tomaatti ja sipuli ja paprika ehkä yhteensä saman verran. 

*

Yritän olla arkisin pesco-ovo-vegetaristi.
Vegaaniksi en kyllä pysty vielä aikoihin.

epätaloudellinen taloudellisuuspostaus

 Inspiroivat ihmiset (esim. Pinkki) saavat aikaan inspiroitumista.
Minä inspiroiduin olemaan taloudellinen ja suunnitelmallinen. Pinkin ansiosta.

Kesälapsi lähti omaan kotiinsa Savonmaalle ja me pääsimme taas takaisin kahden aikuisen elämään.
olen jotenkin hassusti huomannut että koen olevani tilivelvollinen elämästäni ja pakotettu olemaan läsnä nuorison elämässä. olen helpottunut kun saan oman elämäni ja kotini takaisin, vaikka kaipaankin nuorisoa välillä niin että hampaissa kirskuu. sitten kun ne tai joku niistä tulee käymään edes lyhyeksi aikaa, alkaa hampaissa kirskua, kun ne ovat niin paljon.

Ensimmäisenä perkasin ja järjestin jääkaapin omanlaiseksi.
Ja kävin kaupassa.

Tavoitteena on olla taloudellinen ja suunnitelmallinen hyviä aikeita kun vaan vielä tekis jotain.

Taloudellisesta olen kaukana. Olen nirso valikoiva syöjä enkä osta mitään mikä ei mielestäni maistu hyvältä. 

En ikinä koskaan milloinkaan tule pääsemään sellaisiin viikon ruuat kympillä tavoitteisiin. hyvä kun edes päivän ruuat kahdella kympillä

Ostan mieluummin oikeasti hyvää ruokaa kuin semmoista edukasta mitä en kumminkaan syö.
 

Kieltäydyn syömästä jotain halpaa marttasoppaa satokauden kasviksista soppaa voi kätevästi jatkaa vedellä seuraavana päivänä. 

En marjasta enkä sienestä koska aiemmin elintilaamme ei ole mahtunut niin suurta pakastinta että se mitenkään kannattaisi, ja nyt kun mahtuisi, en todellakaan aio uhrata yhtä kokonaista huonetta pakastimelle.
Ja koska lähellä ei ole niin suurta metsää että kannattaisi tai oikeastaan koska naapurit ovat nopeampia noukkimaan. kun tämmöisenä marja-aikana menee meidän lähimetsään, joka puskassa pömpöilee joku ämpäreineen.
Koska marjastaminen on minusta tyyyyylsää. pitkästyn ennen kuin saan marjapiirakan ainekset kasaan.
Ja koska torilta ostettuna mansikat ovat kalliimpia kuin pakasteena kaupasta. minulla menee mansikkaa kilo viikossa. millainen pakastin tarvitaan siihen? enkä edes osaa pakastaa sillä tavalla sievästi että olisi erillisiä marjoja.

Minulla ei ole mummoa eikä mummolaa josta saisin kätevästi roudattua valmiit mehut, marjat ja hirvipaistit.
Enkä nykyään edes leivo leipää enää kun menee vatsa kipeäksi siitä. osaisin kyllä ja leipoisinkin, mutta kuka sen leivän söisi?

Niin että kaupan varassa ollaan.

Lähipäivien ruokiin meni vajaat 50€, tällä kertaa mukana ei ollut kissanruokia ne ovat kalliita.

Tällä viikolla meillä syödään uunikalaa ja -kasviksia, bataattilohkoja ja linssi-pähkinähässäkkää ja sitten pakastimesta porkkananuggeteja ja jotain luultavasti tortellineja. 

Viikonlopuksi täytyy tehdä toinen kauppareissu se kissanruoka! ja kahvi! Lehtori haluaisi lihapullia ?? mikä juttu tämä nyt on? yleensä se haluaa kalapuikkoja ja minä en. saisikohan jostain poroa tai hirveä pulleroihin? 

Mutta pysykää taajuudella!
Kerrankin taloudellinen blogipostaus joka ei ole taloudellinen vaan ylenpalttinen ja holtiton.
Täällä ei kokata suuria määriä ja syödä samaa soppaa koko viikkoa, eikä kuristeta perheen taloutta pariin saturaiseen kuukaudessa. Täällä hummataan vaan ja kuvitellaan että on taloudellista.
jatkoa tälle

 

#epätaloudellisuushaaste 

ps. Pinkki tekee  kaiken paremmin, on vihko ja kaikki. Ja on taloudellista. 

Odotan elokuuta

 Odotan elokuuta ihan älyttömästi.

Elokuu on abstraktio, en odota oikeasti nimenomaan elokuuta.

 

Odotan

- sitä että Lehtorin loma loppuu. Tai työnkeskeytys tai mikä niillä nyt ikinä onkaan. Rytmit eivät osu kohdilleen ollenkaan. Alkukesä vielä menee, kun minulla on töissä tohinaa ja kiirettä, mutta näin loppukesästä kun Lehtori on oikein metsittynyt ja minä joudun pinnistelemään takaisin työhärdelliin, menevät elämisen rytmit ihan ristikkäin. Minulla on semmoinen olo, että tuon töistä kotiin tullessani sählinkiä ja kireyttä ja papatusta. Ja että Lehtori havahtuu siihen ja alkaa vetelästi pohtia että mitä tänään pitikään tehdä. Olisi tehnyt kaiken sillä aikaa kun minä olin töissä, olisi mahdollisuus vetelehtiä yhdessä.

- sitä että kesälapsi lähtee Savonmaalle. Palaisi arki ruotuunsa niiltäkin osin. Alkukesästä kesälapsi kävi vielä töissä, nyt viimeiset pari viikkoa hän on pyhittänyt lomailulle. Ymmärrän kyllä sen, edessä on pitkä työntäyteinen syksy. Mutta sama kuin Lehtorin osalta. Ne kumpainenkin havahtuvat jostain koomasta siinä vaiheessa kun minä tulen kotiin ja haluaisin rentoutua ja viettää aikaani heidän kanssaan. Ja pah! Ne rupeavat pohtimaan että pitikö mennä lenkille vai tavata kavereita vai mitäsenyttaasolikaan. Ja minulle tulee olo että olen kireä ilonpilaaja.

- sitä että kesälapsi lähtee Savonmaalle II. Onpa sitten niin, että hän tulee tai hän lähtee, minulla on aina sopeutumisvaikeuksia. Kun talous kasvaa yhdellä aikuisella tai kutistuu yhdellä aikuisella, olen aivan kulttuurishokissa. 

- sitä että uimahalli aukeaa. Saisi arjen asettumaan kohdilleen. Kiipeilyn runkopäivä vaihtuu keskiviikosta perjantaille, mikä vaikuttaa myös omatoimikiipeilyyn ja sitä kautta uintiin. Haluaisin saada jonkinlaisen mentaalisen lukujärjestyksen päähäni. 

- sitä että koulut alkavat. Silloin saa ostella uusia kyniä ja kaikkea kivaa. Nuorimmainen sai kun saikin toivomansa opiskelupaikan. Hän oli aluksi varasijalla 20. Ja sitten 15. Ja 8. Ja yhtenä aamuna puhuimme puhelimessa sijoitus oli 7 ja sanoin että ei se taida enää tuosta muuttua. Saman päivän iltapäivällä hänellä oli opiskelupaikka. Tekee mieli ostella kyniä ja kaikkea kivaa hänelle.

- sitä että lomat loppuvat ja koulut alkavat kun se vaikuttaa niin paljon kaikkeen sekä töissä että vapaalla. Elämään tulee rytmi. Luulen aina että olen vapaasieluinen kukkamekkohippi mutta oikeasti taidan kyllä olla arkiuskovainen.
On kivaa tehdä kaikenmoisia suunnitelmia viikkobudjetista ja ruokalistoista ja harrastusaikatauluista. Eiväthän ne koskaan pidä, mutta tuntuu mukavalta edes hetken kuvitella että minulla on arki ja elämä hallussa. ehkä sittenkin olen joku vapaasielu?

- kuvittelen että kun on elokuu se abstraktio, ei oikea, rupean iltapäivisin istumaan parvekkeella rentoutumassa ja juomassa teetä ja viikonloppuisin syömässä siellä aamupalaa.
Rupean liikkumaan tavoitteellisesti  enkä vetelästi ja käymään uimahallin punttisalilla aina.
Rupean kirjoittamaan tavoitteellisesti.
Rupean elämään tunnollisesti viikkobudjetin mukaan.
Rupean melkein kasvissyöjäksi.
Rupean noin ylipäätään kunnolliseksi, tunnolliseksi ja kurinalaiseksi ihmiseksi, ja kunnolliseksi ja tunnolliseksi työntekijäksi, ja suunnitelmalliseksi kokonaisuudessaan. ja saan valmiiksi sen neuleen mitä olen nykertänyt kesän alusta asti. sen piti tulla valmiiksi kahdessa viikossa.
Ja sitten rupean vielä että en stressaa mistään ja säilytän kepeän rentousfiiliksen ja en palele edes myöhään syksyllä koska otan kylmiä suihkuja iltaisin. hehheh

Elokuu se abstraktio on minulle enemmän kaiken uuden alku ja suuri mahdollisuus kuin tammikuu.
Rupean myös käyttämään kaikenlaisia hienoja ihonhoitotuotteita ja keskityn terveyteeni ja hyvinvointiini.

Niin että alkais jo, se elokuu. 

tästä - tähän aka sisustuspostaus

kovin on ollut haipakkaa koko toukokuu.

Kohta juhlitaan Pikkusiskon lakkiaisia (4xm, 1xc).
Juhlat järjestetään muualla kuin kotona, mutta jälkijuhlina vietämme eksklusiivisia 50+50 -päiviä. Piti saada koti kuntoon.

Kirjahyllyä on urakoitu koko alkuvuosi, ja siitä löytyy dokumenttia enempikin.

kirjahylly ennen - jälkeen

Siitä tuli tämmöinen.
Ja minua lakkasi pelottamasta että hylly kaatuu niskaan tai muuten vain tukehdun sen alle.

Eteinen siistiytyi matoilla: sekalaisen väriset matot yhteen ja samaan väriskaalaan ja keskiympyrän paluu eteisen keskelle. Sisääntulo rauhoittui.

eteinen ennen-jälkeen

Takahuone jossa myös kirjahylly sijaitsee muuttui kesähuoneeksi savolaistuneelle. Hän on tulossa kesähommiin näille nurkille ja majoittuu siis kesähuoneeseen. 

Siinä missä kirjahylly oli tukahduttava, oli itse asiassa koko huone vähän tukehtunut

 

kesähuone ennen - jälkeen
Ennen kaaos. Nykyään vähemmän kaaos.

Kun vielä saan rustattua toisen punasävyisen päiväpeiton, muuttuu takahuonekin vielä vähän yhtenäisemmäksi.

Olkkarissa ei tapahtunut suuria muutoksia; paitsi että siirsimme telkkarin omaan telkkarihuoneeseen ja olkkarista tuli oleiluhuone, lukusalonki, radiohuone.

olkkari ennen - jälkeen
Nykyään lukuhuone, seurusteluhuone, oleiluhuone, työtila.

Sohva siirtyi eri paikkaan ja uusi matto muutti huoneen ilmettä aika mukavasti.

 Pienestä makuuhuoneesta tuli telkarihuone

Pikkuhuone ennen-jälkeen
Ennen meidän makkari, nykyään telkkarihuone

Keskihuoneesta teimme oman makuuhuoneemme. Makuuhuoneen ulkoasu säilyi muuten ennallaan, mutta tilaa tuli enemmän.

 

 ennen-jälkeen
Nuoren muuttokaaoksesta makuuhuoneeksi.

Paljon on vielä keskeneräistä, mutta nyt koti hengittää.
Siellä on tilaa olla ja ajatella. Viettää aikaa, rauhoittua ja nauttia.

kirjahyllykriizi

 Nuorimmaisen muutto omilleen on käynnistämäisillään kartanossamme melkoisen tetriksen. 

Mitä mihinkin huoneeseen tulee? 

Kirjahylly on ollut keskusteluidemme polttopisteessä monen viikon ajan. Minulla on tunne, että hautaudun hyllyn ja kaikkien sen pölyisten kirjojen alle. Haluaisin tiivistää kirjat puolta pienempään tilaan tai matalampiin hyllyihin.
Lehtori ei ehkä niinkään.

hylly tuntuu kaatuvan niskaan

Viime vuosina hyllystä on kaivettu esiin milloin mitäkin kirjallisuutta, mutta sitä ei koskaan ole palautettu takaisin paikoilleen.
Välillä on ollut helpompaa lainata kirja kirjastosta kuin ryhtyä jäljittämään sitä hyllyn kaaoksesta. Kaaosta lisäsi vielä se, että ennen nuorimmaisen muuttoa kolme alinta hyllyä olivat sohvan takana piilossa. Sieltä jos jostain kirjoja kaivettiin kyllä esiin, vaan ei palautettu takaisin.
Paikoitellen kirjoja on kahdessa rivissä.

Kun varsinaisesta hyllystä loppui tila, rakensin jatkeeksi matalampaa hyllykköä - ja kuten tiedämme, lisäsäilytystilan hankkiminen ei melkein milloinkaan ratkaise siisteysongelmaa. Edes kirjahyllyssä.

lisähyllyt ovat vielä pahempia

Jos voisin valita, karsisin kirjoja ja levyjä niin paljon, että kirjastomme mahtuisi kolmeen metriin matalampaa kirjahyllykköä.

Sunnuntaiaamuna kaikki otti päähän aivan erityisen paljon.
Tuijotin kirjahyllyä ja päätin että sille on kertakaikkiaan tehtävä jotain.

Keräsin kaiken asiattoman irtoroinan pois hyllyiltä - pelkästään se helpotti oloani huomattavasti.
En halua hyllyyn yhtään pölyisiä pystejä tai mitään muutakaan sälää.
Jos meillä on sietämättömän korkea kirjahylly, olkoon se sitten vain kirjoille eikä millekään pölyjenkerääjäpysteille.

Lehtori tuli avuksi, ryhdyimme järjestelmällisesti käymään läpi matalien hyllyosien kirjoja.
Ne ovat helpoimmat.
Olen kerännyt niihin sekä omia että nuorten lasten- ja nuortenkirjasuosikkeja.
Pystyin helposti karsimaan pois sellaiset kirjat, joista olen itse aikoinani pitänyt, mutta jotka eivät ole kolahtaneet nuorisoon ja joita en itsekään ole kertaakaan avannut.

Samalla kasasimme selvitettävien kirjojen pinoa toisaalle.

iso hylly on hetkellisesti roinaton

Parin tunnin urakoinnin jälkeen kaikki irtoroina oli poistettu kirjahyllystä sille pitää tietysti vielä löytää paikkoja ja toinen matalista hyllyistä tyhjennetty kirjoista kokonaan.

Samalla kävin läpi omia kirjojani eri puolilta hyllykompleksia. Tulin siihen tulokseen että pystyn tiivistämään kaikki omat säilytettävät kirjani yhteen kapeaan matalaan hyllyyn. on pystyttävä, muuten en ala!
Loput ovat joko Lehtorin tai nuorison kirjoja sekä perheen valokuvakansiot.

pidetään/poistetaan -kasa odottaa
nuorison kyläilyjä ja selvittelyä

Tavallaan ymmärrän Lehtoria oikeinkin hyvin.
Hän on keräilijäluonne keräilykokoelmat tosin eivät ole hyllyissä ja lisäksi moniin kirjoihin liittyy keskeneräisiä suunnitelmia ja unelmia, muistoja matkoista Lontoon kirjakaupat -90-luvun puolivälissä olivat meille kummallekin melkoinen tajunnanräjäyttäjä - ymmärrän että luopuminen ja karsiminen ovat melkein mahdottomia toteuttaa.

Toisaalta mietin kyllä, montako History of Philosophy ja Philosophy of History -kirjaa ihminen voi tarvita? Puhumattakaan niiden History of History ja Philosophy of Philosophy -nimisistä jatko-osista.
En ole hennonnut kysyä, luetaanko niitä koskaan.
Enkä sitäkään, pysyykö tieto yhä ajantasaisena, vai vanheneeko se joskus.

Seuraava tavoitteeni on perata kaikki omat säilytettävät kirjani tiukalla seulalla ja siirtää kirjastoni toiseen kapeaan, matalaan hyllyyn.
Sen jälkeen näen kunnolla, mitä varsinaiselle kirjastollemme voisi tehdä.

Millaisella järjestelyllä jättiläishyllyn saisi näyttämään vähemmän päällekaatuvalta ja sekavalta ja enemmän ystävällismieliseltä kirjojen säilytyspaikalta?

En pysty kuvittelemaan takahuoneeseen mitään sellaista käyttötarkoitusta, joka sisältäisi sen, että minä viettäisin aikaani siellä.
Päällekaatuva kirjahylly on jotenkin niin kokonaisvaltainen elämys.
Olen toistaiseksi pystynyt ehdottamaan toistuvasti sitä, että takahuone pysyy romu-/vierashuoneena nuorison käytössä.
Ajatus siitä herraskaisesta lukuhuoneesta - Lehtorin ehdotus että minä istuskelisin siellä lukemassa saa minut melkein paniikin valtaan.

*

ps. olen näköjään kriizeillyt samasta asiasta joskus aiemminkin

välipohdinto

 Savolaistunut lähti taas kotiinsa, oli yllättävän haljua.

Hän oli joululomalla kolmisen viikkoa - ei siis mitenkään erityisen pitkään, verrattuna vaikka viime kesän kymmenviikkoiseen - mutta kyllä tuntui kurjalta hänen lähtönsä tällä kertaa.
Vaikka hän on tulossa viikonloppuvisiitille jo parin viikon päästä, ja ihan kohta helmikuussa pidemmälle, useamman viikon harjoittelujaksolle.

 

 

Huomasin viikonloppuna jälleen kerran, että silkka vetelehtiminen ei vain sovi minulle. Tulen ärtyisäksi ja levottomaksi, enkä saa tehtyä mitään mukavaa missään välissä.
Ja savolaistuneen lähtöön se liittyy siten, että nuorimmainenkin jo katselee itselleen omaa asuntoa.
Tajuan kirkkaasti, että kotipesä on pian tyhjä.
Ja siihen tyhjyyteen tarvitsen Oman Elämän.
Tarvitsen jotain iltoihin ja viikonloppuihin.

joulunalusmietintöjä

 Kaikenmoista mietin.

 

Joulua ainakin mietin.
Alkukuusta tekemäni joulutehtävälista on yhä samassa tilassa.
Sielunikin on yhä samassa tilassa kuin alkukuusta.
Minulla on kammottava aavistus siitä, että olen unohtanut tai unohtamassa jotain supertärkeää.
Ehkä kinkun. tai sen riivatun lanttulaatikon

En murehdi aattoa.
Tai sitä aattopäivällistä lähinnä.
Sitä en murehdi. paitsi jos olen unohtanut lanttulaatikon, sitä sietäisi murehtia
Enemmän murehdin sitä, kun pitkästä aikaa on koko alkuperäinen kotilauma koolla.
Mahdummeko?
Jaksammeko toisiamme? kun kaikki meistä tarvitsevat omaa tilaa ja rauhaa ja sitä ei ole
Riittääkö ruoka? tein kauppaan ruokatilauksen ja laitoin kaikkea tuplat, veikkaan että emme selviä edes tapaniin.

 

ei mitään muutosta, ei uusia rukseja

 

Asumista mietin.
Nuorimmainen alkavan kevään abitura on alkanut puhua että muuttaisi omilleen.
Oli käynyt jo jossain asuntonäytössä.
Puhuin kuin ruuneperi, että älä nyt tässä maailmantilanteessa sido itseäsi asuntoon jossa on sähkölämmitys.
Nuoren mielestä sähköyhtiöt tarjoavat opiskelijoille tosiedullisia sähkösopimuksia.
Minun mielestäni sellaista ei sähkölämmitteiseen puutaloon ole tarjolla.
Kun menin illalla nukkumaan, kuulin kuinka Lehtori pohti asumisasioita nuoren kanssa.
Ehkä sen sana painaa enemmän kuin minun. monista olemme eri mieltä mutta onneksi emme sähkölämmityksestä emmekä yksityisten vuokranantajien vuoden minimisopimuksista.

Jo aikaisemmin samana päivänä kun sekä savolaistunut kyläilijä että yhä kotona asuva tuleva abitura olivat riennoissaan ja minä rustasin kauppalistaa, sanoin Lehtorille että kuvittele, ensi vuonna me ehkä värkätään ja valmistellaan täällä joulua kahdestaan.
Että kaikki päivät ovat niin kuin tämä hetki. en oikein tiedä mitä siitä mietin

Somea mietin.
Se vie hirveästi aikaa ja vaikka siellä on ihania ystäviä ja kavereita, niin on se myös todellinen aikasyöppö.
Kaikenlaista kivaa jää tekemättä.
Olen psyykannut itseäni siihen että kun joulutauko töistä alkaa, pistän myös somen lomalle.
Ihan vaan luen ja kudon ja leivon ja pitkästyn. sitä kyllä mietin että jos en kerro siitä instassa niin onko sitä kivuutta olemassakaan.

Näytti instassa lähiömutsi tehneen samansisältöisen ulostulon.
Tykkään hänen instastaan ja blogistaan, mutta silti olen sitä mieltä että minä olen enempi lähiö- kuin hän.
Pienituloinen, elementtitalon asukki, ihan oikeassa lähiössä, vähän jumissa omassa elämässäni.

Minulla ei ole varsinaista joululomaa. Pidän saldovapaita aatonaattona ja pyhien jälkeen tiistaina.

*

Pari joululahjaa puuttuu.
Ja kaverilahjat, niitä en jaksaisi yhtään, siinä olen tylsä. en jaksaisi miettiä jotain kypsän aikuisia jouluglögejä ja ekologisia lautasliinoja. en halua semmoisia itse enkä halua antaa eteenpäinkään. olen kiittämätön liero
Lautasliinat joulupöydästä puuttuvat vissiin.
Kirjastovisiitti ehkä.
Apteekissa pitää käydä.
Jos olen joku ilta myöhään hereillä, hiippailen hakemaan mistelinoksan tien varresta. Sakset käteen vain ja puuhun kiikkumaan.

Sitten aion vaan leipoa ja lukea.
Tehdä juustoa, tsatsikia ja semmoista kalajuttua.
Hehkuttaa uunia oikein kunnolla. sähköstä viis. olen koko syksyn yrittänyt olla säästäväinen, huomaan kaipaavani leipomista.
Ja lukea. Lukea ja pitkästyä.

 

*

 

Leppoisaa joulunaikaa <3!

Miten palautumista arkeen?

 Annukalla oli ihanan silmiä avaava postaus siitä, miten arkeen on mahdollista mahduttaa paljon palauttavia ja sielua hyväileviä hetkiä.

Aloin pohtia omaa ajankäyttöäni ja arkeani, syksyn lyhentyviä päiviä ja niiden mukanaan tuomia muutoksia.

Nimesin lokakuun tarmon ja palautumisen kuukaudeksi.

Vapaa liikkuvuus!
Viikonloppuna latasin ja otin samoin tein käyttöön bussin kausikortin. Keväästä tähän asti olen käyttänyt bussia satunnaisesti ja hampaitani kirskutellen kertamaksuilla. Kaupunkiasiat olen yrittänyt hoitaa vaihtoajan puitteissa ja olen ollut hyvin nahkea lähtemään yhtään mihinkään bussitellen.
Pelkkä kausikortin lataaminen teki vapautuneen olon.
Puhumattakaan siitä, että otin sen käyttöön.
olen tylsän pihi kummallisissa asioissa ja itselleni haitallisella tavalla. toisaalta nyt tulee tietenkin henkistä painetta siitä että pitäisi joka päivä ajella bussilla. ja tietysti myös kävellä tai pyöräillä myös ettei kangistu.
Bussikortin olemassaolo tuntuu heti vapauttavalta ja energisoivalta. Voin lähteä uima- tai kiipeilyhallille vaikka sataisi. Tai kirjastoon lueskelemaan vaikka joka päivä.
Maailma laajenee.
harmittaa etten samoin tein ladannut pidempää käyttöaikaa
Bussikortti menee kategoriaan lisää tarmoa.

bussin ikkunasta

 

Somemaailma
Olen viikonloppuisin yrittänyt pitää puhelimen ja tabletin pläräämisen minimissä. Tekee hyvää.
Kaikkein parasta on, jos pystyn olemaan poissa kaikista mahdollisista medioista - uutisista ja somesta erityisesti. Harmillisesti usein käy niin, että yksittäinen viesti johtaa siihen että on selviteltävä jotain asiaa netissä, joka johtaa yhä uusiin viesteihin, selvittelyihin ja lopulta vähän vahingossa ja varkain sekä uutisiin että somemaailmaan. Viestittely ei ole huono asia, mutta sen johdannaiset ovat.
Olosta tulee repaleinen ja säpäleinen.
En kuitenkaan halua pistää luuria äänettömälle, saati kokonaan pois näkösältä - lähipiirissä on kaikenmoisia ikäihmisiä ja nuorta väkeä, joiden saavutettavissa on tarpeellista välttämätöntäkin olla.
Vähemmän somea ja uutisia viikonloppuisin - kategoriaan lisää palautumista.

Liikunta ja treenit
Nautin tällä hetkellä liikkumisesta valtavasti. Uusi tunne elämässäni ja minussa.
Olen oppinut ja oppimassa kiipeilyssä kaikenlaista uutta (heelhookin! toehookin!!) ja huomaan että kroppa kehittyy.
Voimaannuttavinta on se, että kehoni tottelee minua.
Ehkä vähän sinnepäin, mutta huomaan että pystyn opettamaan keholleni asioita, jotka vielä kaikenlisäksi tuntuvat minusta hyvältä.
Yritän ottaa ohjelmaan edes pikkuriikkisen aamuvenyttelyn.
Vakipäiväni ovat maanantai ja keskiviikko: niihin kumpaankin on ohjelmoitu liikuntaa. maanantai tulee jostain kirjasta lukemastani ohjeesta liiku aina maanantaisin ja keskiviikko koska silloin muutkin perheenjäsenet ovat liikunnallisissa tunnelmissa.
Keskiviikon jälkeen yritän saada loppuviikon ohjelmaan vielä yhden tai kaksi liikuntakertaa, vähän viikosta riippuen.
Normaaliviikossa tällä hetkellä yleensä kolme liikuntakertaa, kaksi uintia ja yksi kiipeily.
Lehtorilla on kuulemma tiedossaan mukava personal trainer joka ehkä voisi opastaa minua punttisalin saloihin. Hämmentävää, olen ruvennut hiukan haaveilemaan punttisalihommista.
Ehdottomasti kategoriaa tarmo. Mutta vähän myös palautumista. Ja erityisen paljon voimaantumista.

heelhook (kantakoukku?)
jokseenkin hallittu

 

Ulkoilu
Pyöräilykausi on pimenevien aamujen vuoksi menossa tauolle, en tykkää pyöräillä pimeässä.
Siirryn luultavasti kävelemään työmatkoja, joten ulkoilu ainakin jossain muodossa säilyy arjessa, mutta ehdottomasti on pidettävä huolta siitä että arjessa säilyy ulkoilu, ulkona oleminen, käveleminen ainakin jossain määrin ja joka päivä.
Kategoriaan palautuminen.

aamut alkavat olla jo hämäriä
kohta ei tee mieli pyöräillä

 

Luova näpertely
Kutominen, kirjoittaminen ja kaikenmoinen näpertely on ollut tauolla. Lukeminenkin takkuaa. Niitä kaikkia tarvitsen ehdottomasti arkeeni että voin hyvin.
Millä ihmeen tavalla saan taas puikot, näppiksen ja värikynät osaksi arkipäivää?
Ja miksi lainaan kirjastosta vain tyhmiä kirjoja, joita ei tee mieli lukea?
Palautuminen on näiltä osin aivan hakusessa tällä hetkellä.

aamukahvit kissan kanssa

Väriä elämään ja kivoja vaatteita
Olen päivittänyt ahkerasti vaatevarastoa. Haaveilen oikeasti minimalistisemmasta pukeutumisesta. Töissä olen jatkuvasti firman hupparissa, joten periaatteessa pärjäisin todella pienellä vaatevarastolla. Sorttasin viikonloppuna kesävaatteet varastoon, huonokuntoiset pois ja uudet kivat paremmin esille. Sain vihdoin hankittua mieluisan edes vähän vettäpitävän takin, nyt voi käveleskellä kaikilla säillä.
Kaipaan vielä muutamaa uutta paitaa /puseroa tai vastaavaa, että pääsisin eroon kulahtaneista vastaavista oikeasti haluaisin päivittää tyyliäni.
Lehtorin mamman vintiltä löysin villakangastakit, joilla pärjään ehkä loppuelämäni.
Kategoriaa ihan turhaa mutta tärkeää

pitkä takki hienostelukäyttöön

lyhyempi arkisempaan käyttöön

arkivarusteet kunnossa ja väriä elämässä
(seassa myös Lehtorin takkeja)

käsityötä jostain -50-60 luvulta ehkä?
mamma ei enää muistanut