yöllisiä outouksia

Nykyään kun herään yöllä, mietin ekana mikä päivä nyt on.

Toivon että olisi lauantai. Tai vielä mieluummin perjantai. Yleensä ei.

Sitten mietin että kuka tai ketkä mahtavat olla kotona.

Katson kelloa.

Mietin uudestaan että kuka tai ketkä mahtavat olla kotona.

Pitäisikö jonkun tulla vai onko jo tullut?

Joko joku lähti?

Mihin aikaan jonkun pitää olla töissä?

Nousen.

Lasken suljettuja ja avonaisia ovia, kenkiä eteisessä. 

Toivon että kenkien määrä täsmää siihen, minkä päivän kuvittelen olevan. 


 

En nykyään kuule öisiä tulijoita enkä menijöitä, en tiedä onko aamuvuorolainen lähtenyt enkä sitä, onko yöjalassa kävijä palannut kotiin.
Ja päivästä minulla on hyvin etäinen käsitys.
Enimmäkseen tajuan vain sen, että minulla ei ole vapaapäivää. 

Kaikkien vuosikausien huonostinukuttujen pätkäisten sekavien öiden tilalle on tullut outo pöpperöinen painava yöllinen sikeys.
Jos aamulla keittiöstä löytyisi komppaniallinen iloisia rumpujapärisytteleviä meripoikia, en yhtään ihmettelisi. Olisin vain että aa, niinhän se olikin että meripojat tulivat yöpalalle.

Aavemaisempaa on se, kun yön läpikin tiedän että joku laumasta ei ole kotona, ja silti tunnen hänet.
Jopa sen, joka on jo muutaman vuoden asunut toisaalla.

Lehtori oli alkukuusta muutaman yön reissussa. Keskellä yötä ihmettelin ihan älyttömästi, mihin hän on kadonnut.
Kävin etsimässä.
Vaikka tiesin, että hän on muualla.

Seuraavana yönä ihan varmasti näin hänet vieressäni kun menin vessaan. Ajattelin että potkaisen vähän jos se vielä kuorsaa.
Kun tulin vessasta, oli kadonnut koko mies.
Vaikka tiesin että hän on muualla.

Ihan sama juttu nyt, kun takahuoneen vierailija on muutaman yön muualla.
Kun yöllä menen vessaan, ihan varmasti kuulen suljetun oven hänen hengityksensä. Mokoma yöpuuskuttaja.
Kun tulen vessasta, huomaan että ovi onkin auki ja huone tyhjä. 


 

Outoja öitä tosiaan.


keskeneräisiä kesäprojekteja

Keskeneräisiä kesäprojekteja

- kierrä kirjastot
Ajattelin että fillaroin kaikki fillarointietäisyydellä olevat lähikirjastot, ihan vain katsomassa, millaisia ne ovat.
Toteutus: en ole fillaroinut edes pääkirjastoon. Kyllä varmana ihan kohta fillaroin kaikki lähikirjastot.


- lue kirja päivässä
Ajattelin että kun ei ole kovastikaan muuta tekemistä, ehdin ehkä lukea kirjan päivässä. Tai ainakin melkein.
Toteutus: no olen kyllä lukenut aika paljon,  tällä hetkellä olen suunnilleen viisi kirjaa jäljessä. Tai kuusi. Tai jotain. Joka päivä kirjan verran enempi kumminkin. Kyllä varmana ihan kohta on enempi lukuaikaa.


-järjestä vaatekaappi
Ajattelin että olisi korkea aika järjestää vaatekaappi.
Toteutus: sain kyllä käytyä läpi vaatekaapin. Mutta en sitä tankopuolta, enkä talvivaatteita, enkä mitään muutakaan kuin vain ne välittömät arkivaatteet. Kyllä varmana ihan kohta järjestelen talvivaatteet.


- lenksaa joka päivä
Ajattelin että hölksöttelisin joka päivä sen pienen lenkkini, vie elämästäni ehkä parikymmentä minuuttia.
Toteutus: lenksaan sen pikkulenkin ehkä kahtena-kolmena päivänä viikossa. Kyllä varmana ihan kohta lenksaan joka päivä.

 

- tee eväsretki
Ajattelin että kesällä kuuluu tehdä eväsretki
Toteutus: ajattelen silleesti yhä.


- lue kirjaa kahvilassa
Ajattelin että kesällä voisi mennä kahvilaan istumaan ja lukemaan
Toteutus: ajattelen silleesti yhä.


- kävele kymppi päivässä
Ajattelin että ehdin kyllä kävellä aika paljon.
Toteutus: ajattelen silleesti yhä.

 



En tajua mihin aika valuu.  

Periaatteessa minulla on kaikki aika maailmassa, käytännössä se kaikki aika katoaa johonkin pohjattomaan aikavarkaiden kuoppaan.
Lähden töistä kahdelta ja tulen kotiin ja sitten yhtäkkiä kello onkin nukkumaanmenoaika.

kesälamaannus?

tekee mieli kirjoittaa, mutta ei ole mitään sanottavaa.

Minulla on sellainen olo, että olen taas valahtanut nojatuolin muotoiseksi.
Odotan uimahallien avautumista kesätauon jälkeen.
En tykkää maauimaloista.
Isommassa maauimalassa minulle tulee heti semmoinen olo että on hiuksia varpaiden välissä ja sormien. Ällöttävää.
Ja kylmä ja kalsa ja liikunnanopettaja altaan toisessa päässä vahtimassa puolihukkuvaa räpiköimistäni.
Se ei juurikaan motivoi.
Ja pienemmässä maauimalassa ei ole saunaa eikä suihkua.
On inhaa lähteä kotiin ihan uimalaisena. On siellä semmoiset aneemiset ulkosuihkut, mutta ei se ole kunnollista.
Joskus käskettiin pohtia että mikä motivoi ihmistä liikunnan pariin. Minua motivoi lämmin suihku

Melkein kuukausi vielä.
Pitäisi keksiä jotain.

ihan vaan kuvituskuva

 

Alkuviikosta kävin pitkästä aikaa kiipeilyseinällä.
Luulin että siitä on ainakin viisi vuotta, mutta ehkä olikin vain neljä.
Ylivarovaisena uskalsin kiivetä vain hetken, kun ajattelin että on töissä noloa, jos en itkemättä pysty nostamaan käsiä näppikselle. tai jos ne kädet jäävätkin semmoiseen roikkumisasentoon sojottamaan ylöspäin, se vasta noloa olisi. hyvin voi käydä niin kun on ihan jäykkä
Voi olla että menen vielä uudestaankin.
Olen kyllä ihan surkea siinä(kin) lajissa kun minua alkaa ylhäällä pelottaa se alastulo.
Menen jotain todella helppoa reittiä (semmoisia nelosen greidejä) ihan kohtalaisen hyvin ylöspäin mutta en meinaa millään päästä takaisin maan pinnalle.

Lenksallakin olen yrittänyt käydä, mutta sekin on vähän nihkeää.
Välillä on liian kuuma ja välillä ei.
Hyvänä päivänä jaksan hölksötellä ehkä vartin, sitten alkaa pitkästyttää.
En ymmärrä miten kuvittelen että jaksan uidakaan sen pidempään.
Tai yhtään mitään.

 

Olenko kesälamaantunut?




kuka jussi ja miksi markus lainasi rahaa?

työkaverin puhelin soi.
Soi.
Soi.
Emme vastaa toistemme puhelimiin.

Täysin aavistusteni mukaisesti kohta soi oma puhelimeni ja vastaan.

Henkilö puhelimessa: Hei, moi, tääl on Tsöptsöp et teil on niit vegaanisii karkkei mä huomasin vast täl viikolla siel toisessa päässä

Minä: Anteeks, mistä me puhutaan? (siis valittaako joku vegaanisista karkeista vai niiden puutteesta? mistä helkkarin karkeista edes? mistä me puhutaan? kenen kanssa mä puhun? tämä tyyppi ei kuulosta vähääkään vegaanisten karkkien käyttäjältä, anteeksi nyt vain ennakkoluuloisuuteni)

Henkilö puhelimessa: niin et se nurmi on kyl ihan paskassa kunnossa. kuoppakin on. siin toisessa päässä

Minä: no joo-o (?) (karkit? nurmi? kummassa päässä on vegaanikarkit? samassa kuin kuoppa vai eri? kenen kanssa mä puhun ja mistä? karkeista vai nurmesta vai mistä? kehen pitää olla yhteydessä karkeista ja nurmesta? onko meillä karkki-nurmivastaava? kuka?)

Henkilö puhelimessa: kun mä soitin vaikka kuinka monelle ja sit kukaan ei vastaa

Minä: niin no aika monet on lomalla nyt tähän aikaan (kuka tää tyyppi oikein on? ehkä tässä ei nyt sittenkään puhuta vegaanikarkeista?)

Henkilö puhelimessa: kun mä näin sen Jussinkin. Se Jussikin on niin muuttunut. Et mitä sille oikein on tapahtunut?

Minä: hmm? (kuka helkkarin Jussi, mitä sille on tapahtunut? mieleeni tulee suunnilleen viisi jussia. kuka niistä?)

Henkilö puhelimessa: et sit vois olla vaik niit kuljetuksia X:ään ja sit tonne Y:yn

Minä: hmm, joo-o, totta (kuljetuksia? mihin? miksi? kuinka monta kertaa voi sanoa hmh ilman että vastakeskustelija huomaa että oon ihan pihalla? kuka tämä tyyppi on ja mistä me puhutaan? pitääkö mun tilata joku kuljetus johonkin?)

Henkilö puhelimessa: niin et milloin onkaan seuraavan kerran?

Minä: ootas kun mä katon kalenterista, ehkä viikon päästä (taivaan kiitos, jotain ymmärrettävää)

Henkilö puhelimessa: emmäkyl jaksa.

Minä: ymh (siis oikeasti, kuinka pitkään voi keskustella pelkällä ymhillä? loppuko tämä puhelu koskaan?)

Henkilö puhelimessa: mä oon tsekannut sitä Peraa, kyl on ihan mahtava tyyppi ja kerran kun mä soitin seittemän kolkyt Y:lle niin heti vastas vaik oli lomalla.

Minä: ymh-hmh (kuka on Pera ja miten ja miksi tsekkaat sitä? kenestä me nyt puhutaan? Miksi soitit Y:lle?  seitsemän kolmekymmentä? miksi yhtään kukaan soittaa kenellekään kello seitsemän kolmekymmentä? säälin kaukaista kollegaa. vaikka toisaalta, jos pitää työpuhelinta äänellä ja suostuu vastaamaan seitsemän kolmekymmentä niin omapa on vikansa)

Henkilö puhelimessa: sekin Markus, ihan v:n hyvä tyyppi, lainas mul rahaa ja kaikkee ja otti mut ihan syliin.

Minä: joo-o, yhm. (kuka Markus? Jusseja tiedän sentään muutamia, mutta kuka ihmeen Markus, ja miksi se ääliö on mennyt lainaamaan rahaa tälle tyypille? Kuule Markus, ei olisi kannattanut, sanon vaan. en usko että saat koskaan omiasi pois)

Henkilö puhelimessa: mut joo hei mä otan tän sun numeron talteen nyt ja palataan sit taas. Jutellaan sit lisää. moikkamoi!

Minä: Voi helkkari. 

verstaan terassilla


eikä ollut edes aprillipäivä


*

edit: kirjoitin tämän keskustelun muistiin heti tuoreeltaan ja palasin siihen myöhemmin, vaikka tämä on ajastettu postaus.
Alunperin ajattelin että tämä kuvaa hyvin sitä, mitä työpäivissäni saattaa tapahtua. Kun allaoleva selvisi, mietin hetken, julkaisenko sittenkään.
Päätin että kyllä, koska se kuvaa sitä, mitä päivissäni saattaa tapahtua.

Mietin nimittäin asiaa puolen työpäivää ja yritin tavoittaa Tsöptsöpin nimeä, sillä hän esittäytyi kyllä puhelun alussa, mutta niin nopeasti että en kuullut tai saanut selvää.
Iltapäivästä sain kiinni etunimestä ja samantien tiesin kenen kanssa olin jutellut.
Ja miksi keskustelu oli niin outo.
älkää kiltit rakkaat pilatko aivojanne vääränlaisilla kemikaaleilla.

avokadoprojekti

En ole mikään viherpeukalo, mutta saan aina välillä vihersäpsyjä.

Huhtikuun lopulla pistin avokadon tikunnokkaan kun muistin että mummolla oli aikoinaan avokado, ja se kasvoi melkein sentin päivässä. Halusin katsoa että onko totta, muistanko oikein.

28.4.2022

 

Hidasta oli. Siemen pohdiskeli pari viikkoa, ovatko olosuhteet optimaaliset.

16.5.2022

 

 

 Kun juuri oli suunnilleen tuuman mittainen, pistin siemenen multiin. Samoihin aikoihin alkoi varsikin kurkistella. Juuri multaan ja suunnilleen 2/3 siemenestä jäi pinnalle.

27.5.2022

Taas oli pitkään hiljaista. Varsi pohti melkein kuukauden, kannattaako kasvaa. Pidin mullan aika kosteana koko ajan.

 Mutta kun vihdoin alkoi tapahtua, niin sitten tapahtuikin oikein vauhdilla.

24.6.2022
juhannushitunen perjantaina

 

Keskikesän juhannusjuhlan kunniaksi varsi kasvoi kahdessa päivässä melkein kaksi senttiä:


sunnuntai 26.6.2022

Ja heinäkuun taitteessa mittaa alkoi tulla kovaa vauhtia

lauantai 2.7.


Viikossa pituutta tuli 12 cm - jos en ihan hirveän pieleen ole mitannut; juhannussunnuntain ja heinäkuun ekan lauantain välillä noin 4 sentistä noin 16 senttiin. 


Outo projekti.
Olen ihan alusta asti miettinyt, miten avokado ikinä voi lisääntyä ja kasvaa luonnossa, jos sen pitää lilliä tikkujen varassa puoliksi veden alla ja puoliksi veden päällä, ja sitten yhtäkkiä päätyä multaan 2/3 pinnalla ja loput alla?

Voin kyllä suositella kasvatusprojektiksi, kun on jotenkin hirmu konkreettista - vaikka alussa hidasta - se kasvu.
Voisi olla aika jännää seurata alakouluikäisten kanssa sitä juuren kehitystä ja sitten sitä, miten välillä tapahtuu ja välillä hidastuu koko hommeli.

Lehtori kysyi, että joko kohta saadaan avokadopastaa. Minä sanoin että se on jo ihan passé.