maanantai - marraskuun loppupuolella

Pakkasaamu. 

Aloin heräillä jo joskus ennen viittä, yritin torkahdella edes hetken. Nousin reilusti ennen kuutta ja todella reilusti ennen herätyskelloa.

Olen melkein kuukauden päivät nautiskellut yksityisistä aamuista, Lehtorin lukujärjestys on ollut todella myöhäinen ja teini nousee siinä vaiheessa kun minä olen jo aamiaiseni syönyt. Olen nauttinut hiljaisuudesta kynttilänvalossa, lukenut kirjaa kaikessa rauhassa, enkä ole puhunut kenellekään mitään, paitsi teinille sanonut huomenta ja hauskaa päivää.

Tänä maanantaina ensin keittiöön kömpi sikkurainen ja mykkyräinen teini, joka oli herännyt väärään aikaan se meni kyllä takaisin nukkumaan, ja sitten Lehtori joka pitkästä aikaa oli menossa töihin heti aamusta.
Ei sen siunaamaa aamurauhaa, täytyy tosiaan ruveta nousemaan jo viideltä.
Kait.
Sain kuitenkin luettua kirjan loppuun aamukahvitellessani.
Keitin Lehtorille puurot kun se nyt oli siinä.

Olen uudessa työssä vielä vähän sisäänajovaiheessa ja maanantait ovat yleensä aika hiljaisia. Tein paikkohommia pariin mokaan, löysin kadonneita esineitä liian korkealta hyllystä, katsoin vähän pentuliveä Areenasta ja muutenkin teeskentelin työntekoa.
Sitten keksin että rupean tekemään vuosisuunnitelmaa ensi vuodelle kun on uusi hieno työkalenteri. 
Johan sitä siinä sitten olikin, jäi suunnittelemista vielä seuraavallekin päivälle.

uusi nätti takki ja muheva kaulaliina

Kävelin metsätietä kotiin ja oli kaunista ja kirpeää ja tuulista ja valoisaa. Tuli hyvä mieli.

Kokkasin normaalilla tohinalla teinille, jolla oli jo kiire treeneihin. Höpöttelimme kaikenmoista. 
Annoin sille epämääräislahjaksi hyvien sanojen ja ajatusten purkin. En oikein halunnut antaa sitä joulu- tai pikkujoululahjaksi.
Annoin maanantailahjaksi kun tuli semmoinen olo.

Lehtori kotiutui ja kotona väliaikaisesti majaileva nuori myös. 
Minä rupesin keräilemään kamppeitani illan kehitysryhmän kokoukseen.
tiimmsi, ihan omassa makkarissa, mutta olin kadottanut johonkin käsittämättömään paikkaan kokousmuistikirjani.
se löytyi sittemmin keskeltä olohuoneen pöytää, aivan väärästä paikasta jos minulta kysytään. 
en todellakaan käsitä miten se oli siinä. kuka sen oli sinne tuonut ja missä vaiheessa?
keräsin myös pitkään vaiheessa olleen kutimen, josko edistyisi vihdoinkin.

hiha-aukot työn alla
ja kehitys pyörii taustalla tietysti myös

Se on mukava kehitysryhmä. Olen saanut sitä kautta läpi muutaman idean ihan valtakunnallisella tasolla, ja se tietysti hivelee ihmisen mieltä. Varjopuolena se, että puheenjohtaja kuvittelee minun olevan jatkuvasti valveutunut ja kehityskelpoinen kansalainen.
Minä laskin pää sauhuten hihapaikkojen silmukoita kun puheenjohtaja alusti pitkästi ja monisanaisesti jotain jostain käsittämättömästä asiasta. Ajattelin epämääräisesti että en kyllä yhtään tajua mistä me nyt tällä hetkellä ollaan puhumassa. 
Niin eikös se pj sitten kysynyt että Marika, mitä mieltä olet tästä asiasta? 
Miksei se kysynyt niiltä kymmeneltä mieheltä? Epäilen että se näkee lävitseni, olen silkka vedätettävissä oleva huijari.
Ongelmallista oli lisäksi se, että tiimmsi jumittui näyttämään vuorotellen kahta ensimmäistä diaa, eikä minulla ollut mitään tukea edes meneillään olevasta esityksestä. 

Kehitimme melko pitkästi kaikenlaista ja minä pääsin vihdoin ja viimein kutomuksessani eteenpäin.
En ole kutonut varmaan kuukauteen, kun olin jäänyt jumiin niihin hihanpaikkoihin. 
Eteni, nyt pääsin vihdoin ohi niistä riivatun hihapaikoista.

kokous- ja kehitysavustaja

Kömmin ulos kehityskokouksesta aivan räjähtäneenä, en ymmärrä miten jotkut jaksavat kehittää tai politikoida tai yhtään mitään ilta toisensa perään. 
Olisin mennyt ulos, mutta oli kylmää ja pimeää.


Päiväsaldo plussan puolella, oli edistystä ja kehitystä, ja päivällä valoisaa. 


*

ajastettu postaus; Adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy.

Kohti joulua

Skool ja kulaus on sitkeästi selättänyt marraskuuta kaikemoisilla hyvänmielen asioilla.
Minä lähden adventtilaukalle - josko nämä vuoden viimeiset pimeät päivät selättyisivät kirjoittamalla. jos hyvin käy, niin postaus päivässä


1. adventtisunnuntai - vielä marraskuuta.

Aamulla ei kovastikaan tarvinnut pohtia, mitä tekisi. 
Olimme lupautuneet adventtimessuun avustajiksi, joten kirkolle.


adventtitunnelmissa
 
Onnistuin kyynelehtimään läpi Hoosiannan suhteellisen sivistyneesti, enkä niistänyt alban hihaan.
En läikyttänyt viiniä ja muistin mitä kuuluu sanoa.
En kompastunut alban helmaan.

Joka kerta sama juttu, on ihan hyvä fiilis olla avustajana, mutta välillä olisi suurempina juhlapyhinä myös mukavaa kököttää jossain takarivissä kaikessa rauhassa ja miettiä omiaan.
Ihan hirmu usein ollaan oltu jossain palvelutehtävässä sekä adventtina että pääsiäisenä.
Tykkään enempi olla pääsiäisenä.

Päivä jatkui adventtipuuron merkeissä.
Olimme kutsuneet lähipiirin seniorikansalaiset puurolle ja muulle. 



vielä on toivoa
 

En vieläkään ole oppinut tekemään joulutorttuja. En kertakaikkiaan ymmärrä, millä tavalla joulutortuista tulee sivistyneen näköisiä. En ymmärrä, miten kaikki muut onnistuvat tekemään erimuotoisia torttuja, ties mitä lumitähtiä, enkeleitä ja sydänsisustoja ja leikkelemään hentoisia nauhoja ja lykkimään hilloa kauniisti tortun päälle.

Minulla ei jää näkyviin edes pykäläreuna, paistonkestävä marmeladi räjähtää uunissa ja muutenkin kukka näyttää pikemminkin ydinkatastrofilta kuin syötäväksi tarkoitetulta herkulta.


ydinräjähdys uunissa


Suoriuduin puurosta jotakuinkin kunnialla, mutta jokin laukaisi illan mittaan aivan järjettömän migreenin. Epäilen kanelia puuron päällä, mutta varma en ole.

Senioreiden lähdettyä hoipertelin suihkuun, latasin sisuksiini kaikki mahdolliset lääkkeet ja oikaisin sohvalle. 

Tunnin päästä oli sen verran siedettävä olo että sain syötyä iltapalaa. Katselimme Politiikka-Suomea Areenalta. 


Migreenistä ja tortturäjähdyksistä huolimatta sunnuntai jäi ehdottomasti plussan puolelle. 


*

ajastettu postaus

marraskuun kiro

 Joka ikinen vuosi syyskuussa ja lokakuussa olen ihan tavallinen.

Nukun teepaidassa tai hihattomassa paidassa ja shortseissa. Vetelehdin kotona trikoohousuissa ja teepaidassa.
Käyn uimassa.
Elelen tavallisesti ja virkeästi.

Sitten tulee marraskuu ja alan palella.

Siis todellakin palella.

Erityisesti iltaisin.

Näin marraskuun puolivälin tietämillä palelemiseni on sitä luokkaa, että illansuussa vedän jalkaani villasukat en koskaan käytä sisällä villasukkia, tai mitään sukkia! ja kääriydyn valtavaan oudon pinkkiin fleeceaamutakkiin.
Suihkun jälkeen kiedon pyyhkeen päähäni, koska tuntuu siltä että kylmä viima jäädyttää hiukseni.
ja se paleleminen pahenee tästä vielä

Enimmäkseen istun nojatuolissa käpertyneenä fleeceaamutakkiini.
Marraskuun loppupuolella olen yleensä jäykistynyt tuolimuotoiseksi palelevaksi ja haukottelevaksi ihmisentapaiseksi.

Ajatus uimisesta on lähinnä ihmisoikeusrikokseen verrattavissa.
Ihanko oikeasti muka minun pitäisi lähteä illansuussa ovesta ulos?
Ulos? Kylmään?
Ja uimahallille? Paljastaa paleleva kehoni kylmälle? Riisua niillä jääkalikan kylmillä käsillä itseni?
Mennä jääpalikkaveteen uimaan?
Älkää naurattako.

Tulen myös väsyneeksi. Alan haukotella kahdeksan nurkilla ja pilkkiä puoli yhdekältä. 

 


Yhtenä päivänä oli kokous ja oli pakko lähteä ulos illansuussa.
Kokous oli sattumalta aika lähellä uimahallia.

Menin hallille ja riisuin itseni jääpalikkakäsillä ja menin jääpalikkasuihkusta uimaan siihen jääpalikkaveteen.
Ja se joka kuvittelee että seuraavaksi sanon kyl se vesi alkoi hetken päästä tuntua ihan lämpimältä ja oli niiiiiin ihanaa on täysin väärässä.
Vesi ei lämpene.Ikinä.
Se on kylmää alusta loppuun asti.
Mutta yhden pienen hetken verran pystyin oikenemaan siitä nojatuolin muotoisesta kippurasta ihan suoraksi asti ja se oli mukavaa. mutta hyvin kylmää koska koko vatsapuoli altistui jääpalikkavedelle
Mukavaa oli myös se muutaman minuutin hetkonen saunan jälkeen kun olin oikeasti lämmin.

Illalla en ollut ihan niin väsynyt enkä ihan niin viluinen, mutta kyllä silti oli fleekeaamutakki ja villasukat ja pyyhe päässä vaikka tukka oli jo kuiva.

 

*

Ei ole ihan ensimmäinen kerta kun valitan marraskuun kylmyydestä.


epäkorrekti siivouspäivämiete

 Kun talo oli vielä täynnä kissoja ja kakruja ja elämää, minulla oli kaksi ei-siivouspäivää. ma ja pe kun kumminkin haluat tietää

Siivouspäivä on minusta ihan tyhmä idea ja vastustan sitä noin lähtökohtaisesti ja traumatisoituneesti.

Niin, siis silloin kun talo oli täynnä kakruja ja kissoja ja elämää, oli talo myös täynnä hiekkaa, karvoja ja mitälieällöä, josta oli ihan hyvä ajoittain päästä eroon.

En ole ikinä viettänyt virallista siivouspäivää, en edes jouluna, juhannuksena tai pääsiäisenä. Siis sellaista jossa otetaan matot ja puistellaan ja jynssätään lattiat juuriharjalla, lattialistat hammasharjalla, vaihdetaan lakanat, pestään ikkunat ja pyyhitään pölyt ja mitä kaikkea nyt kuuluukaan kerralla tehdä.

Kaksi kertaa viikossa, noin suunnilleen, minulla oli tapana imuroida suurpiirteisesti yhteistilojen keskilattiat, näytellä hiukan vessaharjaa ja rättiä saniteettitiloissa ja ehkä hyvänä päivänä vähän nykäistä kostealla lattioita. Sittemmin delegoin toisen näistä päivistä nuorisolle, aina vähän siihen malliin kuin olisin pyytänyt suurta palvelusta heiltä, enkä ikinä kutsunut sitä erityisesti siivouspäiväksi. Koska eihän se sellainen ollut. Koska toinen päivistä oli delegoitu nuorisolle, piti itse tehdä paikkoa toisena päivänä. Nuoriso imuroi vielä keskilattiammalta kuin minä.


 

Nykyisellään hiekkaa ja mitälieällöä on lattioilla vähempi ja on tahtonut jäädä vaiheeseen no hyvä on kokonaan tekemättä tuo keskilattian imurointi ja muu huoleton sorhaaminen.
Nykyisellään myös vastustan siivouspäiviä vielä enempi ja olen sitä mieltä ettei minun todellakaan tarvitse tehdä mitään mitä en halua koska olen jo niin aikuinen. 

Tämä on johtanut siihen, että lattioilla on hiekkaa, karvaa ja mitälieällöä ihan entiseen malliin. Ei ole kiva tulla perjantai-iltana puhtailla varpailla saunasta hiekkarannalle.
En myöskään halua pilata perjantaita julistamalla sitä siivouspäiväksi, kyllä olen viikonloppuni ansainnut.

Tällä viikolla minulla oli torstaina tyhjää aikaa ja hups! Täysin siivouspäiväjulistamattomasti ihan vahingossa imuroin keskilattiat, heilutin hiukan vessaharjaa saniteettitiloissa ja jaksoin kaivaa mopinkin esiin ja nihkasin keskilattioiden tuntumasta.
Torstaina.
Kokonaiskesto vartin. että kun ajattelette kartanoita, niin ymmärtänette että tämä puuskaus ei ansaitse tulla kutsutuksi siivouspäiväksi, eikä edes -hetkeksi ja on vaan sellaista näennäisjuttua.

Kun sitten havahduin tästä oudosta tyhjän ajan hetkestä, olin ihan että jee!
Koko viikonloppu aikaa lukea!
Tai tehdä jotain muuta kivaa!
Eikä tunnu hiekkarannalta varpaissa!

Palkitsin itseni leuhkimalla asiasta blogiin. 

Niin että älkää hyvät ihmiset pilatko viikonloppuja julistamalla tyhmiä siivouspäiviä vaan tehkää julistamaton pienhommeli nopeasti torstaina.
Kaikki voittavat.
Myös ne nurkat joihin imuri ei yllä, saavat pitää villakoiransa ja mitkäliemuutällötyksensä.


*

Ajastettu postaus.
Kun sinä luet tätä, ja pähkäilet, pitäisikö siivota, minä istun tyytyväisenä lukunurkassani ja luen. Ja luen. Ja luen. Tai jotain muuta kivaa.

Ja yksi vinkki vielä: kaikkein pahinta on se tarttis-tarttis. Se pilaa ihan kaiken. Jos mietit koko ajan että tarttis-tarttis siivota tai mitälie, niin menee pilalle koko viikonloppu ja muu elämä. Juuei, ei huvita, mutta tee se tarttis-juttu pois alta, pääset vähemmällä ja on kivempaa.


*

Harjoitatko siivouspäiviä? Miten ja miksi?

epäkorrekti lohturuokamiete

 Tiedän että ei pitäsi puhua lohturuuasta, että sellainen ajatuskin vääristää ihmisen ruoka- ja kehosuhdetta, mutta silti.

Millä muulla tavoin voi kuvata ajatusta sakeasta tummasta kuumasta kahvista?
Pelkkä ajatus. Ei minun tarvitse sitä välttämättä juoda.
Mutta pelkkä ajatus kuumasta tummasta kahvista on lohdullinen kuin lämmin viltti, villasukat tai kuuma suihku.

aamupalahetki. hyvä sellainen


Joskus myös mannapuuro.
Se kylläkin toimii enemmänkin yksinäisyyteen tai liialliseen sosiaalisuuteen. Mannapuuro ei ole viltti. Mutta siinä on sellaista lapsuuden turvaa ja lempeyttä.

En tiedä onko minulla muita lohturuokia.

Enkä näitäkään oikeastaan käytä lohduksi. Ajattelen vain niitä, silloin kun tulee sellainen sisäisesti vähän värjöttelevä ja huolestunut olo.
Kuumaan suihkuun meneminen on paljon helpompaa kuin mannapuuron keittely, eikä kuumaa sakeaa tummaa kahvia voi oikein juoda illalla jos aikoo nukkua yönsä.

Ajatteletko sinä koskaan lohturuokia? Mitä ne ovat?

*

Kyllä muuten inhoan tätä kellojen kääntelyä. Jos kesäajassa alan heräillä viiden nurkilla, niin nyt heräilen neljältä.

Ja illalla väsyttää tuhottoman aikaisin.