kesätöissä

 Rouva Kepponen haastoi pohtimaan kesätöitä.

Minun piti oikein miettiä, että olenko koskaan ollut kesätöissä?
Piti kaivaa esiin vanhat työtodistukset,  ja sitten lopulta työeläkeote, enkä oikein vieläkään saanut päähäni, olenko tehnyt kesätöitä vai en.

Muisti palaili todella vitkaan, työeläkeotteelta näkyi että olen tehnyt jotain, mutta aivan ensimmäisissä kohdissa ei sitä, mitä olen tehnyt ja missä.

Olen kesäisinkin tehnyt pätkähommia, ja aika paljon sellaista josta en muista mitään tai josta en ole yhtään tykännyt. jonkinlainen ilmassa leijuva höntelöinen epätyydyttävyys leimaa koko pientä työuraani

Lopulta muistin ensimmäisen kesätyöni: taisin yläkouluiässä olla kahtena kesänä viikon tai pari piha- ja puutarhahommissa. Se tavallaan oli ja ei ollut kesätyö: meidän luokka keräsi rahaa leirikouluun, ja yhden isä työllisti jokaisen haluavan puutarhafirmaansa pieneksi hetkeksi. Sillä tavoin halukkailla oli mahdollisuus kartuttaa käyttövaroja leirikouluun. Tai saattoi se olla osa pakollista varainkeruutakin, en oikein muista miten se homma oli järjestetty.
Kastelin puita ja leikkasin ruohoa. Olisi voinut olla kivampaa jos olisi vähän ymmärtänyt, mitä on tekemässä.
Taisi olla seiska- ja kasiluokkien jälkeen. Tai ehkä kasi- ja ysiluokkien jälkeisinä kesinä.

toiveammatti: tonttu

Lukion ekan jälkeen olen muutamana kesänä tehnyt ihan kivoja duuneja.
Olin ahkera harrastajanäyttelijä ja mukana Lapsi- ja nuorisoteatterissa. Yhtenä kesänä esitimme Aarresaari-musiikkinäytelmää Vanhalla suurtorilla. Olin siinä jonkinlaisena järjestäjänä tai assistenttina tai jotain. En muista yhtään mitä tein, mutta taisin saada siitä hommailusta palkkaa.
Olin kyllä näyttämölläkin välillä. Joku kolmas kuollut merirosvo oikealta tai jotain.
erotuksena Taruun sormusten herrasta jossa olin kolmas kuollut örkki vasemmalta ja ponin perä. niistä ei maksettu. eikun taidettiin jotain maksaa mutta se ei ollut kesätyö vaan lukuvuodenaikaistyö. ei ollut häävi poninperäpalkkio muistaakseni, mutta ruhtinaallinen tulo kolmetoistavuotiaalle.

 

kaikista produktioista sai työtodistuksen
palkkaa ei niinkään, paitsi tästä LOTRista

No se Aarresaari-hommeli poiki kuitenkin toisen kesätyön, joka taisi jatkua useammalle kesälle. Minä ja usea muu teatterilainen oltiin apuoppaina työtodistuksessa lukee aputyttö Koiramäen lasten kaupunkiretkellä, joka keksittiin silloin hamalla -90-luvulla. Jos en väärin muista, ensimmäisinä kesinä oppailla oli mukanaan se Kunnaksen Koiramäen lapset kaupungissa -kirja, siitä välillä katsottiin kuvia - se tarinahan sijoittuu Turkuun ja opastettu retki kiertelee kirjan paikoilla.
Meillä oli punainen bussi, hirveästi lapsia ja aikuisia ja viisu joka riipi päässä. Välillä tehtiin parikin kierrosta päivässä. Koska meitä oli useampia, varsinaisia työpäiviä oli kesän aikana vähän.
Vanhasta muistista pystyn yhä opastamaan kohtalaisesti mutta ilman vuosilukuja olen surkea sellaisissa Turun Linnan, Sigynin tai Suomen Joutsenen ja Käsityöläismuseon.
Minulla oli punavalkoraidallinen paita ja letit ja Koiramäki-nimeni oli Karoliina. Olen tehnyt muutaman keikan legendaarisen Aiju von Schönemanin kanssa en muista hänen Koiramäki-nimeään, ehkä joku mamselli, kun oli niin kauniit vaatteet.
Tehtäviini kuului lasten ja aikuisten laskeminen ja sen vahtiminen ettei kukaan jää kyydistä väärässä paikassa ja ettei kukaan käpälöi museoissa mitään.
Turun Linnassa piti pistää vankilaan merikarhu Henriksson, että lapset pääsivät vapauttamaan hänet - Linnalta mentiin ensin Sigynille muistelemaan merimiesaikoja ja sitten Käsityöläismuseoon katsomaan merikarhun tupaa. Piti myös jakaa pillimehuja ja pullaa lapsille.
En kadottanut ketään.
Yhden lapsen muistan: hän pelkäsi että Turun Linnassa rotat syövät hänet. Hän tömisteli peloisaan koko Linnan kierroksen ajan.
Viimeiselle kesälle olin lupautunut ruotsinkielisille kierroksille.
Sinne ei kuitenkaan tullut riittävästi myyntiä ja työ meni alta. Taisi olla abivuotta edeltävänä kesänä.

Joko tästä kesätyöstä johtuen tai tästä huolimatta olen mennyt naimisiin Turun Linnan kirkossa ja tarjonnut hääkahvit Käsityöläismuseon kahvilassa. Veikkaan että pikemminkin tästä huolimatta, koska Lehtorilla ei ole tämän kesätyön kanssa mitään tekemistä.

Yliopistovuosina olin parina kesänä ja myös opiskeluvuoden aikana Cittarin kassalla. Siitä hommasta en tykännyt yhtään.
Tai en tykännyt niistä esimiehistä.
Kerran sanoin vahingossa ääneen että en tykkää olla linjaston viimeisenä kassana, vaan olisi mukavaa jos takana olisi aina joku.
Arvatkaa kuinka paljon sen perään olin linjaston viimeisenä?
Myöhemmin kuulin myös, että uusilla työntekijöillä oli usein paljon vajetta kassoissaan. Syypää löytyi kyllä, enkä siinä vaiheessa en enää itse ollut siellä töissä, mutta oli inhaa tietää, että asiaa oli kait poliisitutkittu ja on ehkä ollut kavallusepäilyiden kohteena.

Yhtenä yliopistokesänä olin yliopistolla omalla laitoksella valtiohallinnon harjoittelijana. En muista mitä tein.
Työtodistuksesta kävi ilmi, että olen toimittanut opetusmonisteen.
Niin kai sitten.

Opiskeluvuosina olin myös lyhyen aikaa laivoilla rantasiivoojana. Muistan että pesin vessoja ja eksyilin hyttikäytävillä, vieläkin huimaa kun ajattelen sitä pyörrejuoksua hytin vessasta toiseen.
Ei ollut kesätyö vaan opiskeluaikainen. juu, oksennuksista saa ällölisän, ja juu, jokaisessa vuorossa oli joku joka halusi kerätä niitä. minä en.

Opiskelujen ohessa olen tehnyt myös satunnaisia tulkkikeikkoja
olin silloin ja olisin yhä aivan sikasurkea ja eettisesti arveluttava tulkki, jorisen ihan mitä sattuu. 

Palkatta opetin yliopistolla puheviestintää niitä äikänopettajille pakollisia kursseja ja siitä hommasta tykkäsin valtavasti.

Yhtenä opiskeluvuonna olin kevään ja kesän taipeessa muutaman viikon itänaapurissa ev.lut.kirkon hommissa - palkatta sitäkin - opiskeluihin kuuluvaa kieliharjoittelua.
Se on yksi kiehtovimpia kokemuksiani, ja olen kohdannut muutamia todella legendaarisia meidän ja sikäläisen kirkon vaikuttajia, ja he ovat vaikuttaneet paljon ajatteluuni, myös ja enemmän ja enimmäkseen muilla kuin uskonnollisella tai hengellisellä tavalla.
Se toivo, joka kaikissa kirkoissa silloin eli! tehtiin yhteistyötä ainakin saksalaisen kirkon kanssa ja jenkkien jonkun lähetysseuran
Miten innostuneita ne ihmiset olivat kun pääsivät avoimesti työskentelemään kirkon eteen!
monet tyypit olivat jo vuosikausia toimineet piilossa, salaisesti tai maanalaisesti. olen tavannut Raamattujen salakuljettajia ainakin ja sitten myös olen ollut semmoisessa neuvottelussa missä vastapuoli taisi kuulua paikalliseen ammattirikollisjärjestöön, se tapahtui suunnilleen heti harjoittelun alettua, kun korva ei vielä ollut kokonaan tottunut kieleen ja koko kroppa oli kulttuurishokissa. En ihan pysynyt kärryillä siitä, mistä puhuttiin, mutta tajusin kyllä että vastapuoli ei ole kovin hyväntahtoinen.
Kirkkoja kierrettiin pitkin ja poikin ja seurattiin niitä korjaamisprosesseja. Saksalaisten kirkossa oli ollut uimahalli, saarnastuolin paikalla hyppytorni.
Suomalaistaustaisille ja inkeriläistaustaisille vanhuksille oli perustettu vanhainkoteja, niissä vierailtiin ja aina laulettiin Maa on niin kaunis.
Jotain käännöshommeleita ainakin tein.
Kerran yksi suomalainen lähetti sanoi minulle että puhutpa sinä hyvää ja sujuvaa suomea.
Yhdessä kokouksessa tulkki en ollut minä väsähti niin, että alkoi kääntää venäjää venäjäksi ja suomea suomeksi. Joitain kokouksia käytiin kolmen kielen kautta. Siinä olivat vakitulkit kovilla vaikkapa englannista venäjäksi ja siitä suomeksi ja tarvittaessa saksaksi.
Osa puhui inkerinkieltä.

 

Sitten olin opiskelujen lomassa ilmoituskirjoittajana Palsta-lehdessä. muistatteko keltaisen pörssin ja palstan, minne sai jättää myynti-ilmoituksia? Joku kovaonninen niitäkin puhtaaksikirjoitti. Siellä ihan ylenin tavallisesta vuorojehuksi ja kv-asioiden vastaavaksi. Suosikki oli Makemoi joka jätti aina kerralla parikymmentä autonmyynti-ilmoitusta, siinä tuli äkkiä päivän ilmoitustinki täyteen. Makemoi soitti useasta eri numerosta peräjälkeen ja onnekas oli hän, joka sai kerralla kaikki Maken viikkoilmoitukset.
Tämän duunin ansiosta sanavarastooni kuuluvat yhä käy ja kukkuu autoista; pientä laittoa autoista ja peräkäry peräkärryistä. Tietyt fraasit toistuivat ilmoituksissa niin usein, että niistä oli ohjelmoitu pikanäppäimet. mm. tuplarenkaat ja -vanteet, morsiuspuku koko 38 kerran käytetty ja vastaavat.
Jollain omituisella tavalla tykkäsin tästä duunista. Kovin pitkään en sielläkään ollut, ja määräaikaiseksi sovittu työsopimukseni katkesi ennen aikojaan kun eka raskauteni alkoi osoittaa huolestuttavia merkkejä ja jouduin sairaslomalle.

Kesä- ja opiskelutyöuraani leimaa pätkäisyys, lyhytaikaisuus ja varsin usein myös palkattomuus tai matalapalkkaisuus.

Ei olisi kannattanut katsoa työeläkeotetta.
Tuli paha mieli. kun olen tehnyt koko vaatimattoman työurani osa-aikaista työtä. mikä toisaalta on ollut minulle tärkeää ja voimaannuttavaa ja antanut aikaa ja tilaa minulle tärkeille asioille mutta vanhana pitää kuolla heti kun eläkepäivät koittavat.