taloudellisuuspohdinto 2

 Edellistä postausta kirjoittaessani päädyin tutkimaan työeläkeotettani.

Ei olisi kannattanut, tuli paha mieli.

Olen koko aikuisen työurani tehnyt osa-aikaista työtä tai nykyään minut kai niukinnaukin lasketaan päätoimiseksi työaikani on kasvanut kahdestakymmenestä viikkotunnista kolmeenkymmeneen.
Pitkälti omasta halustani, välillä on enempiä tunteja tarjottu.

Jos jään eläkkeelle jos meidän sukupolvemme ikinä pääsee edes seitsemänkymppisenä, saan tonnin.
Tonnin!
Ei paljoa naurattanut.

Talousguruni Lehtori on innokas säästelijä ja sijoittelija, ja hän jatkuvasti rohkaisee minua samaan. Koska rahastossa raha on kuulemma turvassa inflaatiolta ja kasvaa huiskisvain korkoakorolle minkä kerkiää.
Lehtorin ja poikasen innoittamana minulla on hyvin pieni rahasto nimeltään Lehtori&Son johon olen heidän opastamanaan kerran sijoittanut ylimääräisen miten minulla on voinut olla sellainen viisisatasen.

Tämä on nyt kuulkaa se juttu jota en ymmärrä.

Se rahastoraha elää ihan omaa elämäänsä. Välillä on vitosen plussalla, välillä parikymppiä miinuksella.

Leikitään että minulla olisi myös tili jossa olisi saman verran rahaa.
Siellä olisi, ei kasvaisi korkoa, mutta ei myöskään vajuisi miinukselle samalla tavalla kuin se rahasto välillä vajuaa.
odotan vain että pankinjohtaja tulee perimään minulta sitä vajetta jonka olen rahastollani aiheuttanut.

No jos sitten haluaisin nostaa sen rahaston ja ostaa vaikkapa maitoa koko rahalla, niin pitää maksaa postitus- ja käsittelykuluja ja veroja.
Saanko käteen viisisataa, kysyn vaan?
En.
Saan viisisataa miinus vajuamisvaje, postitus- ja käsittelykulut ja verot. Ihan epäviisisataa se on.
Jos nostan siltä leikkitililtä viisisataa pankkiautomaatista, niin saan viisisataa.

Jos menen kaupan kassalle sen vähän  epäviisisatas-rahastorahan kanssa, niin kuiskaanko siinä kassaneidille että tämä on inflaatiovapaata rahastorahaa mikä on kasvanut korkoa, niin saanko enempi maitoa kuin sillä pankkitilirahalla?

Että mitenniin muka se rahastoraha on jotenkin turvemmassa? Inflaatiolta?
Minua kiinnostaa rahan ostovoima.
Viidelläsadalla saa ehkä vähän päälle viisisataa litraa maitoa helkkarin paljon muuten
Mutta rahastovajuneella epäviidelläsadalla ei saa viittäsataa maitolitraa vaikka kuinka kuiskisi että rahastorahaa on.

Se on tietysti kivaa bonusta jos se rahasto sattuu jossain käänteessä kasvamaan hulppeasti, mutta kyllä himpan verran pohdituttaa, että jos ja kun eläkesäästää itselleen myös rahastoon, ja se vajuu koko ajan, niin olisiko kuitenkin kannattanut säästää ihan vain tavalliselle pankkitilille, eikä semmoiselle mikä vajuaa, mistä tulee postitus- ja käsittelykuluja ja veropläjäytyksiä, että mikä on semmoisen etu?

Ei ole osannut Lehtori tätä minulle perustella eikä selittää.
mutta minulla on rahasto eläkepäiviä varten siltä varalta että joku joskus osaa selittää ja että se joskus kasvaisi eikä vajuisi

*

Arkisemmalla tasolla pohdin, että pitäisikö avata semmoinen läpikulkutili minne voisin suikauttaa muutaman euron joka kerta kun käyn uimassa tai kiipeilemässä niin että sitten kun kymppikortit loppuvat, on mistä ostaa lisää käyntejä.

Onko sulla kokemusta tämäntapaisesta säästämisestä? Toimiiko?

Elma