japanilainen ristikko

 

tämä kuva ei valmistunut koskaan
siihen tuli jossain kohdassa virhe jota en kyennyt paikallistamaan

tutustuin japanilaisiin ristikoihin yhden työkaverin kautta.

Näissä päätellään väritettävät ja värittömät alueet ylä- ja sivupalkeissa olevien ohjeiden mukaan. Ohjeet kertovat, montako ruutua kultakin riviltä tai sarakkeesta väritetään, ja aina väritysjakson päätteeksi tulee vähintään yksi tyhjä ruutu. 

Olen hommassa ihan noviisi, mutta saahan tässä aikansa kulumaan kun pähkäilee ruutuja. 

väsymys- ja talvipohdinto

 Olen aina vain iltaisin ihan älyttömän väsynyt.

Viimeistään yhdeksältä ja usein jo paljon aiemmin alan rutista Lehtorille että saanko jo mennä nukkumaan, en pysy millään hereillä.



Yritän sinnitellä puoli kymmeneen jalkeilla, sitten menen pitkälleni lukemaan.

Hyvänä aamuna saatan nukkua melkein seitsemään tosin alan heräillä jo viiden jälkeen.

Ja enimmäkseen nukun hyvin. En ehkä ikinä eläessäni ole nukkunut näin hyvin paitsi niinä öinä kun valvon miettimässä että mikä päivä herätessä on ja mitä pitää tehdä.

En tajua miten voin olla jatkuvasti iltaisin niin pohjattoman väsynyt.

Positiivista: käsittämätön talvinen iltapalelu on vielä pysynyt aisoissa. Olen toistaiseksi pystynyt menemään nukkumaan vain yhdessä pyjamassa välillä on tarvittu kolme päällekkäin ja kaulaliina kaulaan.

Positiivista: muistanette kauhistuttavan yöasukriizin? 
Sinnikkään, hellittämättömän, jatkuvan kaikkien mahdollisten kauppojen pyjamaosastojen skannaamisen jälkeen onnistuin vihdoinkin löytämään kohtuuhintaisen pitkähihaisen ja pitkälahkeisen resorit! pyjaman. 
Siinä ei ole muumeja, tonttuja, lumiukkoja tai tyhmää slogania vaan hauskoja kissoja ja koiria.

Täydellistä!
Tai niinhän sitä luulisi.
Tosielämässä se  kehvatsun pyjama oli painava, tukala ja hankala ja liian tiivis enkä pystynyt nukkumaan silmäntäyttäkään.
Pitäisi olla mahdollisuus testata pyjamaa jossain sängyssä peiton alla ennen kuin sen ostaa.




telkkaripohdinto

 Joskus syyslomalla päätin jättää telkkarin katselun vähemmälle. Tai siis lopetin vain koko telkkarin katsomisen, kun sieltä ei tullut mitään, tai pitkästyin siihen mitä tuli, oli semmoinen olo että aika meni ihan hukkaan ja tulin jatkuvasti ärtyisäksi. Ja sitä paitsi minulla on kaiket illat eimitään tekemistä.

En oikein tiedä, mihin iltani nykyään kuluvat.
Mutta ainakaan en voi enää syyttää telkkaria tai somea aikavarkaiksi.
Ja se on ollut kyllä hyvä juttu. 

elma maratonin alussa
se luovutti jo ekan jakson aikana


Pitkästä aikaa viikonloppuna ajattelin katsoa jotain hauskaa.

En oikein tiennyt, mitä se voisi olla. Kauhoin läpi maksuttomia suoratoistopalveluita, mutta eihän niissä koskaan mitään ole.

Päädyin katsomaan Pasilaa nuorisoni suosittelee sitä, ja siteeraavat sitä toistuvasti. Ja nauravat aivan rätkänä.

Katsoin kaksi jaksoa. 

Toisen puolivälissä olin jo ihan että plääh, saanko lopettaa.

Päätin hyvillä mielin jatkaa telkkaritaukoa, ja mystisen eiminkään tekemistä iltaisin.

Sunnuntaina visiteerasin nopeasti myös instassa. Totesin, että ilman sitäkin ihminen elää oikein hyvin.


Korkkasin joulukirjakauden. 


marraskuu - osa kolme

 lauantai - kokoonnuimme meille äidin synttäribrunssille.

Söimme kaikessa rauhassa, paljon ja vielä enemmän. 

Oli ihan mukavaa sitten kun saimme ruokailut käyntiin, sitä ennen olin aivan eksyksissä.
En vain saanut minkäänlaista järjestystä yhtään mihinkään. 
Päivä alkoi sillä että jostain käsittämättömästä syystä sylkäisin hammaspurskutteluvedet lavuaarin viereen, en lavuaariin.
Ja koko aamupäivä jatkui samalla tyylillä. Jotenkin organisoitumattomasti.
Ihme että ylipäätään sain minkäänlaista tarjottavaa yhtään mihinkään.
Kattauksesta puhumattakaan. En olisi ihmetellyt vaikka lusikat olisivat löytyneet jääkaapista ja pizzat sängyn alta.

Mutta kun pöytään päästiin, oli ihan mukavaa ja enimmäkseen osuin haarukalla suuhun enkä yrittänyt syödä muuta kuin ruokaa.



Nuoriso jäi pelaamaan ja oleilemaan vielä ruuan jälkeen.
Tykkään scrabblesta mutta saan aina jotkut laarinpohjakirjaimet. Ensin oli pelkkiä konsonantteja ja sitten pelkkiä vokaaleja. Hävisin muristen ja vaadin hyväksyttäväksi sanaksi grg.


Sunnuntaina urakoimme valmiiksi uuden kissapuun. Vanha oli ruma ja riekaleina, sen oli jo aika lähteä. Nyt jännitämme, huomaavatko kissaeläimet että niiden käymälä on siirtynyt kaappiin vanha on kaiken varalta vielä käyttövalmiudessa mutta eri huoneessa.

se oli pahempi kuin ikea



Viikonloput ovat täyteläisiä. Nautinnollisia ja rentoja. 
Noin ylipäätään nautin meidän aikuisesta arjestamme. Ja niistä viikonlopuista.

Maanantai - opistopäivä

Minulla on melkein koko ajan jotenkin huoli siitä, että olen väärässä paikassa, väärään aikaan tai vääränlaisissa varusteissa.
Ja minulla on melkein koko ajan sellainen olo, että jotain on hukassa tai melkein hukassa.

Olen myös ruvennut ihan lakkaamatta tarkistelemaan aikatauluja, kellonaikoja, viikonpäiviä, avaimia, kukkaroa, puhelinta. 
Se ei taida liittyä mitenkään marraskuuhun, vaan ihan vain yleiseen huteruuteen.

Maanantaiaamuna hukassa oli ihana uusi piponi. 
Veikkaan että se on ollut sunnuntaina sylissäni kun olemme ajelleet hakemassa kissanhiekkoja, ja on niissä tohinoissa pudonnut sitten jollekin pimeälle ja hyhmäiselle parkkipaikalle.

Maanantaina sen jälkeen kun olin melkein myöhästynyt bussista kadonneen pipon takia, pääsin opistolle lähijaksolle. Olin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Hyppytunnilla kävin shoppailemassa kaikenlaista kivaa. 
Ja opiskelupäivän jälkeen kävin ostamassa uuden pipon luovuin heti toivosta löytää se vanha. Ja sitten ostin toisen vielä lämpimämmän pipon, ja  lämpöisen pipon Lehtorille ja kaulahuivin se oli kutittavainen ja hanskat ja sitten vielä sukat Lehtorille. 
Olen joutunut shoppailukurimukseen.
En ole ikinä eläessäni omistanut näin paljon vaatteita. Tai edes hipeltänyt kaupoissa.
Piti osallistua viiden vaatteen haasteeseen. Ostan vissiin viisi vaatetta aina kun menen edes hipeltämään vaatteita johonkin.

Maanantai-iltana en lähtenyt uimaan. Istuin kotona ja olin vain.  käyn nykyään tosi vähän liikkumassa yhtään. suon sen itselleni, jos haluan vain olla kotona, niin silloin vissiin tarvitsen juuri sitä enemmän kuin mitään muuta.

shoppailin itselleni legoja ja japanilaisen ristikon


maanantai: näpertelyä






Aloitin legoilla rakentamisen, mutta se oli niin kivaa että päätin säästää rakentelua.
Ajattelin että on kivampi tehdä nautiskellen pienissä osissa.
Japanilainen ristikko taas oli julmetun vaikea.
Ajattelin että on kivampi tehdä sitä hampaita kirskutellen pienissä osissa. 

Mietin että olisi aika metkaa rakentaa legoista vaikka jouluseimi. Meillä on kyllä vain semmoisia perusvärisiä palikoita. En ehkä halua kirkkaanpunaista tallia, se tuntuu jotenkin harhaoppiselta.

Tiistai

Periaatteessa myöhäisempi työaamu. Jossain välissä tsekkasin työpuhelimen, olin saanut työparilta viestin että muistathan sen ettei minua ei tarvita illalla kakkostyöpisteessä. En ollut muistanut.
Lähdin tohinalla töihin, koska jostainhan ne illasta poistetut tunnit täytyy repiä.
Töissä selvisi, että minulle oli myös varattu samalle päivälle sijainen, koska joku luuli että olen opistolla. Meidän pitää itse ilmoittaa sijaispalveluun tarvittavat päivät. Olin ilmoittanut täsmällisesti ja tarkasti ja vielä varmistanut sen erikseen. Kappas vain, sanoi sijaisvälittäjä, niinhän se onkin, et tarvitse tälle päivälle sijaista. Ihan oikein olet ilmoittanut.
Lupasin työkavereille että teen viimeisen vuoron, että sain edes vähän tunteja tasattua.
Tulin kotiin.
Olisin voinut lähteä uimaan. Tai kävelylle. Tai edes jotain.
Halusin vain käpertyä omiin oloihini.
En mennyt mihinkään, käperryin sohvaan. Join kaakaota. 

Mietin sitä tunnetta, mikä minulla nykyään usein on. Että en ole oikein tilanteen päällä. Että varmistelen ja muistutan ja varmistelen ja muistutan.
Välillä yölläkin herään miettimään, mihin viikonpäivään aamulla herään ja mitä se tarkoittaa elämässäni. 
Tällaiset päivät eivät ainakaan lisää hallinnan tunnetta.
Vaikka olen kaikin voimin varmistellut ja muistuttanut. 

tiistai: muistuttelen itseäni

tiistai: näpertelin legot valmiiksi


Luin yhden kirjan. 
Laskin: lukuaikapalvelun kirjahyllyssä minulla on reilut parikymmentä joulukirjaa. Jos luen vielä vaikka yhden tai kaksi epäjouluista, sitten voin vajota joulukirjaövereihin.
Sitten elämäni on yhtä kaakaota, lumimyrskyjä, vaahtokarkkeja ja onnellisia loppuja.

Keskiviikko - opistopäivä

Menin opistolle, opiskelin, tulin kotiin, nukuin pitkät päivätorkut, en jaksanut lähteä uimaan.
Harmittaa ja kropassa tuntuu kun en saa lähdetyksi mihinkään liikunnalliseen. Mutta en vain pysty.
Haluan koko ajan vain käpertyä.
Valitin siitä Lehtorille, se sanoi että on keksinyt minulle joululahjan. Kysyin että onko se käperrin? Tai makuupussi?


Torstai

Mihin rikokseen tai väärinkäytökseen syyllistyy jos vaihtaa kasvien ruukut ja mullat nyt?
Poloinen kiiviviljelmäni taitaa tarvita altakasteluruukun. Nyt kun lämpöpatterit ovat alkaneet lämmittää, kiivi alkaa näyttää läkähtyneeltä ja kuivalta. Pitäisi ehkä saada sille oma kasvihuone.
Ja ehkä myös oliivi.
Ja avokado tarvitsee isomman ruukun.

torstai: kotoa töihin

Olen jatkuvasti suunnattoman kateellinen päiväkerholaisille niiden eväistä.
Päiväkerho kokoontuu vain kerran viikossa, perjantaisin, mutta läpi koko viikon kadehdin niiden eväitä.
Kolmionmuotoon leikatut leivät
Kasviksia sievästi eväsrasian lokeroissa
Muroja toisissa lokeroissa

Muistan omista päiväkerhoajoista muovisen juomapullon maun. en kyllä muista mitä juomana oli
En muista millaista leipää oli, mutta ei varmastikaan kolmiota, koska kolmiota ei ehkä oltu keksitty vielä silloin.
Eikä ainakaan muroja lokeroissa.

eväät lähdössä töihin.

Väkerrän itselleni töihin joka päivä eväät: lounaan ja salaatin, sekä välipalan.
Kertaakaan ei ole ollut kolmionmuotoista leipää.
Joskus laitan kyllä porkkanoita lokeroihin.
Mutta enimmäkseen minulla on jotain jossain tylsässä pakasterasiassa tänään perunaa, porkkanaa ja kasvispihvi pakasterasiassa, salaatti erillisessä rasiassa, ja välipalaksi jogurttia ja sen kanssa kaurahiutaleita. Syksyllä ostin jopa lokerollisen eväsrasian mutta en vaan käytä sitä. pitäisi lokeroitua

Perjantai
Työtä-työtä-työtä.
Töiden jälkeen aftereille Lehtorin kanssa.
Kotiin saunaan ja nukkumaan - lauantainakin edessä työpäivä.




perjantai: siirtymä työpisteiden välillä
















marraskuu, osa 2

 Lauantaina - parasta pitkään aikaan:


Semmarit klubikiertueella ❤️

Lehtori laittoi muutama viikko sitten viestin: nyt olisi lippuja tarjolla, mennäänkö?
Minusta tuollaista ei pitäisi edes kysyä.
Oli hengästyttävän energinen ja hieno keikka.

Sunnuntaina - levollisuutta ja puuhastelua

Minulla oli sunnuntaille missio
- syö iso ja rauhallinen aamiainen
- siisti eteisen senkki 
- syö pizzaa
- tee myös jotain muuta jos ehdit, jaksat ja viitsit.

Söin.
Kävin moikkaamassa omaa isää.
Leivoin ja söin.
Siistin.



pizzasunnuntai



viikkokimppu on sinnitellyt jo kaksi viikkoa

Senkin siistiminen käynnisti jonkun siivousällin. semmoisesta en olekaan ihan hetkeen kärsinyt
Järjestelin eteisen senkin vaimikälie
Sitten olin jotenkin ylitarmokkaalla tuulella ja otin kohteekseni eteisen mysteerikaapin, johon ei ole kajottu muuttomme jälkeen siis vaivaiseen kahteentoista vuoteen.
Tuli järjestys siihenkin kaappiin.
Jatkoin asettelemalla kausivaloja parvekkeelle.

Olen kasauttaja. 
Jäljiltäni on aina kasoja joka puolella. Minun pitäisi elää kuin minimalisti-askeettimunkki ja silti onnistuisin kasauttamaan keljani pöydälle vähäisen maallisen omaisuuteni. vaikka en omistaisi kuin yhden kirjan ja yhdet ruokailuvälineet, ne olisivat luultavasti rumassa ja sekavassa kasassa pöydälläni. ja ehkä toisellakin pöydällä. samanaikaisesti
Nyt antikasautin samassa siivousällityksessä vielä yöpöytäni, työpöytäni ja olkkarin arkkukaapin päällisen.

Illalla kävin availemassa kaappeja ja silittelemässä tyhjentyineitä tasoja. 

Maanantaina

Meillä on tällä hetkellä yhteisesti Lehtorin kanssa varsin mukava työjärjestys: maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin kumpikin menee työhön myöhemmin, ja vain keskiviikkoisin ja perjantaisin on aikainen työaamu.

Maanantaina Lehtori lähti työreissuun. Ja minä jatkoin illalla töiden jälkeen siivousällistä kärsimistä. Nuohosin nuohoamattomia nurkkia, järjestelin eteisen vaatenaulakon siistimmäksi, kävin välillä kampaajalla, ja sitten hinkkasin vielä lisää hinkkaamattomia nurkkia. 



Tiistaista ei ole kuvaa.
Kävin aamulla pikaisesti uimassa, nuohosin lisää nuohoamattomia nurkkia, menin töihin, koin suurta minäpystyvyyttä sekä työpisteessä yksi että työpisteessä kaksi. Tulin kotiin aika myöhään, tein seuraavan päivän eväät ja olin väsynyt. 

Kellojen siirto  talvinormaaliaikaan käy käden käänteessä, noin teknisessä mielessä. Minun kropaltani kesti kaksi viikkoa kääntyä samaan tahtiin virallisen kellon kanssa.
Jossain lauantain tietämillä minulla alkoi vihdoin olla sellainen olo, että olen suunnilleen oma itseni. Sitä ennen olen ollut kahden viikon ajan järjettömän väsynyt, erityisen alakuloinen, herkästi ahdistuva ja synkeä kuin ihaa. Tai siis  kahden viikon ajan olin normaalia enemmän tätä kaikkea, sillä lailla tuplateholla tai jotain.. koska rehellisyyden nimissä, olen kyllä väsynyt, alakuloinen ja ahdistuva kyllä ihan normaalioloissakin.  

En tykkää kellojen siirtelystä. En vain tykkää.

Keskiviikkona minäpystyvyys työelämässä karisi nopeassa tahdissa. Meillä on töissä kolme oikein superlapsukaista. Kaksi oli poissa, mutta yksi urakoi niiden kahdenkin edestä. Välillä tarvittiin meidät kaikki kolme aikuista että tilanne pysyi jotenkin siedettävänä. tietää tehneensä töitä kun väistelee lentäviä esineitä

Tilasin viikonloppuna kissoille uuden kiipeilypuun. Se luvattiin postittaa ehkä joskus 19. päivä siis yli viikon päästä. Kesken työpäivän sain viestin että kiipeilypuun saisi noutaa isojen tavaroiden postituspisteestä. Olin ihan että oho.
Tilasin myös tossuja kesäksi. Ne ovat yleensä tulleet tosi nopeasti, hyvä kun on ehtinyt enteriä painaa ja jo ovat olleet postiluukussa. Mutta vielä keskiviikkonakaan ei ollut tietoa siitä että tilaustani oltaisiin edes ahkerasti käsittelemässä.

Töiden jälkeen kävimme siskon kanssa kiipeilyhallilla vähän venyttelemässä ja jatkoimme hankkimaan juhlahömpettä äidin brunssia varten.

ilmapallo äidille


Torstaina 

En mennyt aamulla uimaan kun en vain jaksanut. 
Tein töitä, oli ylimääräisen pitkä työpäivä. 
Käytiin kaupassa.
Menin nukkumaan.
Ihan hyvä päivä kumminkin

Perjantaina

Perusaamu, aikaisin töihin toisella kotimaisella. Näyttö on melkein pulkassa, jäljellä vielä yksi päiväkerhokerta. Uskon että saan kolmosen. En ehkä parempaa.

Peruspäivä myös tavallisessa työpisteessä, paitsi että kaikki kolme superlapsukaista olivat paikalla ja kaikilla kolmella oli perjantaifiilis. Yhdessä vaiheessa istuin toimipisteen eteisaulassa, ulkovaatteissani, sylissäni läheisyydennälkäinen lapsi. Ei rimpuillut, ei huutanut, ei kiroillut, ei pyrkinyt pakoon - ei enää  sen jälkeen kun sain hänet syliini. Sitä ennen kyllä. Nojasi vain, painavana ja rentona.
Ihan hirmu monet lapset ovat näkymättömiä. Ne etsivät aikuista millä keinoin tahansa. Tulevat iholle. Kunpa ne oppisivat sanomaan sen muutenkin kuin heittelemällä, syljeskelemällä ja tönimällä muita.

Töiden jälkeen olin suunnitellut valmistelevani lauantain brunssia.
Lehtori laittoi viestiä: jos tulet keskustaan, tarjoan sulle hampparin
En sitten mennyt kotiin valmistelemaan brunssia ja nuohoamaan nurkkia ja rakentamaan kissanpuuta ja asettelemaan kausivaloja ja mitä kaikkea listalla nyt olikaan.
Lyöttäydyin Lehtorin ja kollegansa seuraksi perjantai-aftereille. 
Paransimme maailmaa oikein urakalla. Jos kaikki uskoisivat meitä, maailma olisi huimasti parempi paikka.

**

Marraskuu on jo puolivälissä!

Voin aika hyvin.

En palele melkein ollenkaan. Useimpina iltoina pystyn menemään nukkumaan lyhythihaisessa pyjamassa. välillä olen talviaikaan tarvinnut kolme pyjamaa päällekkäin ja silti olen palellut! 
Jos on ollut viluisempi ilta, olen laittanut unisukat jalkaan ja äidin kutomat pitkät irtohihat käsiin.

Olen siedettävällä tavalla väsynyt.

Useimpina päivinä tykkään työstäni.

Olen laittanut yhdet kausivalot ja olen aloittanut kausisiivouksen! Valoja laitan lisää. Siivouksesta en ole ihan varma.

Kohta aloitan joulukirjat. 

Juon välillä iltaisin kaakaota. Se on ihanaa. mietin että olisiko liian outoa ostaa semmoinen tekotakka? kyllä varmaan.

**


ps. onpa masentavia kuvia. Ajattelin että kuvaushaasteen ansiosta keskittyisin läsnäolevasti näkemään ja kuvaamaan. höh ja pöh, en todellakaan.


marraskuu 1

 ajattelin että taklaan marraskuun synkeyttä päivän kuvalla.

Päätin aloittaa päivän kuvien sarjan maanantaina 4.11.


maanantai - kaakaohetki illalla

Löysin jostain semmoisen arkisen mindfulness-tuokioiden sarjan. Yhdessä tehtävässä käsketiin juoda teetä läsnäolevasti.
Maanantaina join kaakaota.
Toivoin ettei kissa istuisi sylissä häiritsemässä kun kaakaosta tule ihan karvaista.
Ja pelkäsin että läikytän kun kissa puski koko ajan.
No, ainakin yritin.
Kissa oli läsnä ja minulla oli kaakaota. 
Tietoisen läsnäolon hetki - sinnepäin.

tiistai - kiulukoiden kippurat

Tiistai-aamuna jaksoin yrittää uimahallille. 
Aikaa jäi kumminkin liian vähän, en ehtinyt punttisalille.
Mutta sain uitua parikymmentä minuuttia. 
Ja istuin saunassa.
Teki hyvää.
Katselin kiulukoiden kippuroita hallille mennessä.


tiistai: työperäinen rasitusvamma

Ja tiistaina töissä treenasin kanteleensoittoa. 
Haavoituin.
Veri vaan roiskui, mutta soitin kumminkin.
Oli epävireistä.

Rohkaistuin soittamaan ihan oikeasti myös muskarituokiossa. 
Oli kurjan kuuloista, mutta hauskaa.
Työpari sanoi että oli jännittänyt ihan hirveästi puolestani.
Minä en ehtinyt edes jännittää.
Yksi lapsista tuli tuijottamaan laastaroitua sormeani. 

keskiviikon älypelihetki

Keskiviikkona töissä lapset olivat kivasti.
Olen ruvennut lukemaan lapsille aina välipalan aikoihin. Ovat jo melkein ruvenneet odottamaan sitä. Ja jaksavat hetken kuunnella.
Aika pieni on kyllä koulu-lapsukaisten keskittymisjänne.
Lukeilla kunnon klassikko Fedja-setä, kissa ja koira. pitää lukiessa  muistaa muuttaa miliisit poliiseiksi ja ruplat euroiksi. ja kolhoosit maatiloiksi. pitää olla kamalan tarkkaavainen koko ajan.
Pelkästään nimi herätti hämmennystä. Että onko se setä niinkuin kumminkin poika? Siis lapsi?
Minä mietin lukiessa jo seuraavaa kirjaa. Mikä olisi hauska ja ei aivan tuttu kaikille.
Pitää olla semmoinen missä tapahtuu ja mikä naurattaa. Epäilen että joudun perehtymään Kapteeni Kalsareihin.

torstai: maailmankaikkeus antaa minulle ohjeita

Torstaina en ehtinyt aamulla uimaan. Heräsin kyllä ihan kohtalaisen hyvään aikaan, mutta en ollut katsonut ajoissa bussiaikatauluja kotoa isolle hallille. Kun sitten katsoin, olin suunnilleen vartin myöhässä.
Kuka käski kohnata jääkaapissa ja tehdä kauppalistaa? 
Vetelehdin sitten aamulla kotona.

Yritän olla harmistumatta siitä, että en vaan saa käydyksi uimassa tai puntilla.
En vain onnistu. 
Ei huvita herätä aamuisin hirvittävän aikaisin. Ja iltaisin työpäivän jälkeen olisi aikaa olla kotona ehkä vartti ja sitten pitäisi olla jo menossa jos meinaa ehtiä altaaseen.

Ehkä tarvitsen leponi ja aikani ja kotona vetelehtimiseni.

Illalla iski kielikriisi, kun pitäisi hartaushetkessä käsitellä isämeitää toisella kotimaisella.
Meinaa koko ajan lipsahtaa latinan tai venäjän puolelle. 
Lehtori ihmetteli että miksi varastoin semmoisia päässäni. 
Täytyy myöntää, että ihmettelen itsekin.
Mutta ei lähde päästä pois vaikka kuinka yritän dimitte nobis debita nostra...
 

perjantai - maailma oli sumuinen

Töissä minulla on ollut välipalaviikko, tarkoittaa että vastaan koko koplan välipalahärdellistä: suunnittelu, hankinnat, valmistaminen, siistiminen.
Perjantai on aina pahin päivä, kun puolestani on luvattu että perjantai on herkkupäivä. Ja omassa aikataulussani perjantai taas on se päivä kun siirryn kovalla tohinalla työpisteestä ja kielestä toiseen, eikä aikaa millekään spektaakkelimaiselle herkkuvälipalalle ole. minusta nakkimuki ei ole sovelias välipala.

Tein persikkarahkaa. 
Tuli ihan entiset kotiajat mieleen. Puolet oli että yökensyö ja puolet että ihan jees. Paitsi mieluusti ilman sitä persikkaa kiitos.

Otin mallia paikallisen kouluruokajärjestelmän välipaloista, niin tuli legitiimiä tavaraa koko viikon.

Palkitsevaa oli se, että osa lapsista oli ihan nääfst, kun luin vain yhden luvun Fedja-setää. puolet tosin tuuletti, että jee onneksi ei lueta enempää.

Ja toisen kotimaisen kielen työpisteessä pysyin aika hyvin siinä toisessa kotimaisessa vain, en lipsahtanut edes isämeitässä mihinkään muihin kieliin. 

perjantai-ilta lehtorin (lasissa) seurassa
itsekseni - koska Lehtori oli jossain muualla

Perjantaina huomasin myös että en oikein pysty lukemaan mukavasti monitehoillani. Menin perjantaina itseni kanssa istumaan iltaa, syömään, nautiskelemaan ja lukemaan. Monitehoilla lukeminen väsyttää, seuraavaksi pitää muistaa ottaa lukulasit mukaan.
Muuten oli oikein mukavaa.

lauantaiaamu - laahauduin hallille

Lauantaiaamun kiipeilytreeni oli vähän ponneton: meitä oli hallilla kaksi vaivaista. Mutta tulipa tehtyä, ja siitä tulee aina hyvä mieli.

*

Jätin taas instan tauolle.  Kurkistan vain viikonloppuisin.
Jos silloinkaan.
Ja telkkarin katsomisen jätin syyslomalla.
Yritän pitää uutisten lukemisen minimissä.
Ajattelin että josko saisin luovat puuhat käynnistettyä.

Katinkontit. En kudo, en piirrä, en maalaa, en tee hamahelmitöitä niitä en kyllä aio tehdä ikinä! on liian pientä näpertelyä, kädet tärisevät liikaa siihen puuhaan
En oikein tiedä mitä iltaisin teen, mihin aikani oikein kuluu.
Kai vetelehdin vain.
Pelaan välillä älypeliä.
Ja olen väsynyt.

*

Mietin myös milloin voi aloittaa joulunodotuksen?

Alkaa lukea joulukirjoja?
Laittaa jouluvaloja? 

Töissä kuultua

 


"on se hyvä että sä pidät meille kuria, ettei N:n tartte" (hyvä kyttä - paha kyttä?)

"sä puhut hirveen huonosti ruotsia"

 "sulla on söpöt korvikset"

"miks sulla on tommoset korvikset"

"miks sulla on tommoiset kengät, sulla pitäsi kyl olla vähän aikuisemmat kengät"

"mä sanoin tolle yhdelle melkeen kaljulle että..." (osoittaa minuun)



"miks sä olit niin kauan poissa?"



Suunnittelin isänpäiväaskartelun. 

Olivat kehvelit koulussa myös tehneet jätkänshakin, jäi sitten toteuttamatta tänä vuonna. Grr.


Leppikset vastaan oudot ötökät
(kaikki muut maalit olivat kuivuneet purkkeihin)


Lokakuun luetut

 Lokakuu oli hyvä lukukuu.

Lue ainakin Lari Launosen Poikani, elä vielä ensi talvi




LOTRissa taivallan parhaillaan kohti Theodenin hovia - entit lähtivät jo rautapihaan. 

Pitkästä aikaa uskallan kurkistella englanninkielisiä kirjoja - niin kauan kuin tein sijaisuutta toisella kotimaisella, en halunnut minkään häiritsevän aivojeni kielisoppaa.

Pohdin, milloin voi aloittaa joulukirjoissa piehtaroimisen. Nehän ovat ihan oma genrensä hyvänmielen kirjallisuuden sisällä: takkatulia ja lämmintä viiniä tai glögiä (hui ja kauh!), lumisadetta ja väärinkäsityksiä sekä loputtomasti onnellisia loppuja. 
Ei ihan vielä kumminkaan, vaikka e-kirjahyllyni tursuilee niitä jo. Ei joulukalenteriakaan avata etuajassa!



Alla lokakuun luetut uusimmasta vanhimpaan, ja koko vuoden luetut TÄSSÄ

Anna-Katri Räihä: Menolippu kaikkialle -yksinmatkaajan käsikirja. Räihä on käynyt maailman jokaisessa maassa, yksin. Tällaisia yksinmatkustavia naisia on koko maailmassa kourallinen. Räihän kirja on osin matkamuisteluksia, osin vinkkejä muille soolomatkailijoille. Pidin muisteluksista, mutta vinkkejä pidin paikoin vähän ongelmallisena - jään aina miettimään esimerkiksi vastuullista matkailua. Räihä kertoo elävästi ja kauniisti vaelluksestaan gorillametsässä, ja vastuullisuusosiossa muistuttaa että pitää suhtautua erilaisiin eläinreservaatteihin, villieläin tarkkailuun ja vastaaviin varauksella. Miten nämä sopivat yhteen? Mistä tiedämme että retki on ollut vastuullinen? Tai kun Räihä kertoo kokemuksistaan Syyriassa ja Afganistanissa - onko oikein matkustaa vaikka kuinkakin suunnitellusti sota-alueille, ja vaikka kuinka hyvin aikein ja eettisesti, onko silti oikein mennä taivastelemaan sodan jälkiä? En tiedä. Jään aina pohtimaan, millä nämä reppureissaajat oikeuttavat oman matkailunsa, omat kokemuksensa. Jotenkin...no, haluaisin nähdä miekkavalaan luonnossa, ja kirjan innoittamana etsin miekkavalassafareita. Löysin suosituksia arvatenkin kohtalaisen eettisestä järjestäjästä, ja silti minulle tuli sellainen olo, etten ole aivan varma, haluaisinko sittenkään sellaiselle retkelle. Onko kumminkaan oikein, vaikka kuinka valasta kunnioittaen ja niitä jahtaamatta jäljittää niitä ja tunkeutua niiden elinpiiriin? En tiedä, minulla ei ole vastausta. Kuten monessa muussakin opuksessa, tässäkin lähtökohtana on reppureissaamisen autuus ja oikeutus verrattuna turismiin (mitä reppureissaaminen sitten on? tai nomadielämä? miksi se olisi hyväksyttävämpää kuin perinteinen turismi). Asiallinen opas, kiehtovat muistelukset. E-kirja.

Sisko Savonlahti: Tavallaan totta. Vaikuttajamaailmaan - lähinnä instaan - sijoittuva lyhyt kertomus vaikuttajana olemisen armottomuudesta. Jotenkin ihan hyvä, toisaalta muistutti jonkinlaisia vanhoja moraliteetteja: näin käy kun on tuhma. Pieni kepeä välipalakirja, ilmestynyt alunperin jatkokertomuksena jossain lehdessä, ehkä tässä olisi ollut aineksia pidempään ja kiehtovampaankin tarinaan. E-kirja.

M.C.Beaton: Tappavan piirakan tapaus. Agatha jää eläkkeelle ja muuttaa pieneen kylään maaseudulle. Kyläläiset katsovat Agathaa pitkin nenänvartaan. Osallistumalla piirakkakilpailuun Agatha aikoo voittaa kyläläisten suosion puolelleen - paitsi että piiras on tappava. Omalla tavallaan hauskahko, mutta toisaalta ajastaan jäänyt ja vähän paikallaan junnaava cozy crime. Sellainen ihan kiva, tulipa luettua. E-kirja

Mhairi McFarlane: En minä vaan sinä. Yöpöytäkirjana McFarlanea. Olen lukenut tämän joskus ikuisuus sitten ja unohtanut koko tarinan. Delialle selviää, että tulevalla miehellään on suhde: millä tavalla Delia rakentaa elämänsä ja olemisensa perusteet uudestaan - työpaikallakin kuohuu. McFarlane osaa viihdekirjoittamisen - kertomuksissa tapahtuu alusta loppuun asti, henkilöt ovat eloisia ja aitoja ja kertomukset etenevät sujuvasti. Suositus McFarlanen viihdekirjoille ylipäätään! 

Kate Hewitt: Bluebell Lanen majatalo. Ellien perhe muuttaa Yhdysvalloista Walesiin, Ellien kotikaupungista puoliso Matthew:n kotiin, Ellien anoppilaan tekemään peruskorjausta rapistuneeseen majataloon. Kuinka sujuu suuri muutto kuusihenkisessä perheessä, ja miltä tuntuu asua anopin kanssa saman katon alla? Jollain tavalla hyvin aidosti suuren elämänmuutoksen kipuilua kuvaava kertomus, toki ennalta-arvattavakin, mutta silti jotain aivan muuta kuin suloista hyggeä Walesin perukoilla heti alkusivuilta. Pidin. E-kirja. 

Karen Swan: Postikortteja. Natasha elää unelmaelämää unelmamiehensä ja pienen tyttärensä kanssa. Lomamatkalla tyttären unilelu katoaa. Natasha pyytää somessa apua, ja alkaa yhtäkkiä saada sähköpostiinsa postikortteja tuntemattomalta mieheltä: unilelu seikkailee Nepalissa. Kuka tuo mies on? Ja miksi oma avioliitto tuntuu jotenkin tyhjältä? Mukaansatempaava, tietysti ennalta-arvattava (joskin pienellä yllätystwistillä), etenevä kertomus. Tykkäsin. E-kirja.

Lucy Diamond: Onnen salaisuus. Rebecca ja Rachel ovat siskopuolia, ja vaikkakin ovat kasvaneet saman katon alla, on heidän välillään koko ajan ollut suunnaton etäisyys, joka vielä Rachelin isän (ja Rebeccan isäpuolen) kuoltua on syventynyt entisestään. Yhtäkkiä Rachel tarvitsee Rebeccaa enemmän kuin koskaan. Mukaansatempaava, lämmin, sujuvasti etenevä - kertakaikkiaan aivan todella sympaattinen hyvänmielenkirja. Suositus. E-kirja.

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia. Petteri on perustanut majataloyrityksen ja kutsuu sinne työhön parhaan ystävänsä Aavan, jonka elämä onkin juuri sopivasti aivan romuna. Aava sekoilee Petterin kaksoisveljen kanssa läpi kesän. Jotenkin vähän paikallaan junnaava hömpe, jatko-osa tuloillaan - saanevatko he jo toinen toisensa? E-kirja.

Enni Mustonen: Brysselinkaalia. Suomen EU-kansanäänestyksen alle sijoittuvaa maaseuturomantiikkaa. Elina on ollut Brysselissä EU-delegaattina valmistelemassa ja selvittelemässä sopimuskuvioita maanviljelyksen kannalta. Kun pesti päättyy Elina palaa maaseudulle mummolaan tekemään lisensiaatintyötään, naapurissa on synkeä mansikan viljelijä. Mustosen kirjoissa on kesä, talkoohenkeä ja lempeää lämpöä. Kuuntelin yhtenä muutamana yönä kun uni ei tullut silmään. Äänikirja. 

Marian Keyes: Vielä on toivoa. Tara, Kathrine ja Fintan ovat nuoruuden ystäviä. Heillä on ihmissuhdeongelmia, haasteita menneisyydessä ja nykyisyydessä. Keyes hallitsee toksisten ihmissuhteiden yhdistämisen viihteeseen, ilman että tarina kärsii. Vanha tuttu kirja oli yöpöytäkirjanani useamman viikon ajan.

Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi. Lyhyen elämän filosofia. Yhden lauantaipäivän intensiivinen lukukokemus. Rehellinen, viisas kirja erityislapsen isänä olemisesta, elämästä, uskosta, kuolemasta, surusta. Lämmin suositus. E-kirja

Enni Mustonen: Morsiuskesä. Kovia kokenut kuvaaja Laura päätyy tosi-tv-sarjaan sijaiskuvaajaksi. Sarjaa kuvataan erilaisilla maatiloilla eteläisessä Suomessa. Menneisyys vaivaa, tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta - mutta maatiloilla on kesä. Kuuntelin vatsatautikoomassa ja nautin kesästä. Äänikirja.

Enni Mustonen: Yllätysperintö. Koivikon Annan veli kuolee yllättäen onnettomuudessa, ja Annalle jää hoidettavakseen suvun karjatila - kuinka käy. Mustosen maaseuturomantiikka toimii öiseen aikaan lohduttajana. Kuuntelin ties kuinka moneen kertaan unettomina öinä. Äänikirja.


värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)