Puoskar-tohtorin raportti: Vielä uudemman ajan leprakolonian kuulumisia

(vrt se vanhempi)

Viikko sitten maanantaina Lehtori valitti punttisalin jälkeen että oli tehnyt mieli jäädä jollekin penkille nukkumaan.

Tiistaina sillä oli jotain oireita mutta ei viivoja. Yskää ja nuhaa kai enimmäkseen. Ei se mennyt töihin vaan nakitti jonkun toisen lehtoroimaan.

Keskiviikkona sillä oli jotain oireita mutta ei viivoja miten olisi voinut ollakaan kun ei tökkinyt itseään tikulla.
Keskiviikkona minulla oli oikein hyvä ja voimallinen kiipeilytreeni, vaikka epäilinkin että voisi ehkä tulla päänsärky. Ei tullut.

keskiviikon treeni oli flash-treeni (yksi yritys /reitti)
vähän on muisti mennyt mut taisin fläshätä mustan tai vihreen ja lilan. kait.
tai sit en
vaikeita ei kokeiltu
valkoiseen ei riitä vielä tekniikka

Torstaina yhteiskunnallis-orientoitunut Lehtori onnistui piirtämään punaista viivaa ja minulla oli oudon epämääräinen olo. Lähdin töistä kotiin heti kun kuulin Lehtorin viivoista mutta menin kuitenkin vastoin kaikkia hyviä tapoja vielä kauppaan ennen kuin päädyin voihkimaan yleistä kurjuuttani ja vielä enempi arpomaan että olenko kurja vai täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Kuumemittari vähän mietti, että millaisia lukemia kannattaa antaa. 
Kotona asuva nuori anoi turvapaikan mummilta, koska hänellä oli edessään syyslomareissu Ranskan kiipeilymekkaan 
olemme antaneet kaikille lapsille mieluisan matkan 18-v lahjaksi. Isoveli lähti heti syntymäpäivänään Lontooseen kaverinsa kanssa, Isosisko maapallon toiselle puolelle kesävaihtoon ja tämä nuorimmaisin Fontsuun. ja nyt hän on siis siellä ja jee.

Perjantaina en enää ollut kovastikaan voimissani mutta ei viivoja.
Paitsi perjantai-iltana olin punaisen viivan tyyppejä minäkin.
Selkään sattui koko ajan minulla ei yleensä nouse kuume, mutta aina kun olen kipeä, alkaa selkään sattua niin kuin joku rassaisi sitä piippurassilla tai pulloharjalla selkärangan sisäpuolelta. Kun selkään sattui koko ajan, vaelsin koko ajan levottomana ympyrää.
Mittariinkin rupesi tulemaan ihan johdonmukaisesti 37.8 -lukemaa. vaihdoin mittaria, se toinen saattoi parin minuutin välein antaa yli puolen asteen eroja.
Söimme roiskeläppäpizzaa ruuaksi.

ylempi mittari on epäluotettava

Lauantaina olimme molemmat jotenkin keskentekoisia. Selkä ei sattunut enää. Olin silleen normaali, että kun lämpö nousi, aloin palella.
Katsoimme savolaistuneen kanssa etäyhteydellä masked singeriä mikä on kyllä minulle aivan arvoituksellinen ohjelma kun en tiedä ketään julkkiksia.
Illalla sain semmoisen yskänkohtauksen etten osaa edes kuvailla.
Reipas yliannostus hunajaa hyi ja kauh! rauhoitti ja pääsin nukkumaan.
uuden ajan leprakolonian puoskartohtorin resepti: ainakin viisi isoa lusikallista hunajaa ihan yhtä soittoa otetaan, samalla keitetään vettä ja laitetaan teemukiin tosipaljon hunajaa ja aika vähän lämmintä vettä ja juodaan heti pois ja sitten uusi samanlainen hunajavesiannos heti perään ja sitten mennään lepakkotuoliin eikä saa liikahtaakaan ainakaan puoleen tuntiin vaan pitää nukahtaa. pitää muistaa käydä vessassa ennen hunajakuuria.
Söimme roiskeläppäpizzaa ruuaksi.

Sunnuntaina tunnuslauseeni oli taidanpa ottaa päikkärit. Noin yleisesti ottaen heräsin, vaelsin levottomana ympyrää, menin lukemaan ja heräsin taas.
Sanoin Lehtorille että jos minun täytyy enää ikinä syödä roiskeläppäpizzaa menen lakkoon.
Söimme kebabia kermaperunoilla.

Ja nyt on maanantai enkä ole kuumeinen. Vaan ihan normaali 35.6 asteinen oma itseni.
Tein etätyöpäivän ja menin päivänokosille.
Söimme valmispastaa.

Kuumetta ja sitä lauantai-illan huumaantunutta yskänkohtausjuttua lukuunottamatta ei oikein mitään selvää oiretta. En ole nuhainen. En juurikaan yski. En ole mitenkään älyttömän väsynyt vaikka otan kyllä mielelläni pikkupäikkärit. Tai siis kuuntelen äänikirjaa. 

Semmoisen kyllä huomasin että olen kaikkien miesflunssien kruunaamaton kuningatar enkä ollenkaan reipas potilas. Ihan varmasti olen kipeämpi kuin Lehtori. Ainakin.
En varsinaisesti valita, mutta vaellan ympyrää ja olen pitkästynyt ja keskittymiskyvytön ja höpötän ja häiritsen kaikkia.
muistin yhtäkkiä millainen Pikkusisko oli pienenä potiessaan, hän oli kertakaikkisen rasittavan superenergisläsnäoleva ja minä taidan olla samaa sukua. 

Ja semmoisenkin huomasin, että onneksi ei heitetty takahuoneesta vanhaa lepakkotuolia pois. Siinä on hyvä ottaa nokosia jos pelkää yskänkohtausta. Ja muutenkin. Vaikka ei pelkäisikään.

Lehtori on koko ajan ollut nuhaisempi ja yskäisempi. Hänelle piti hakea apteekista mahdollisimman pahanmakuista yskänlääkettä.
Minä olen vaan ollut tylsä ja lämmin.

ps. lauantaina oli ihan kamalaa kun tajusin että en taida olla maanantaina terve.
Ei muuten mutta uinti jää välistä.
Ja sunnuntaina ja tänään vasta olenkin ollut ihan kamaloitunut, koska en ehkä enää ikinä pääse uimaan tai kiipeilemään.
ja jos pääsenkin niin en enää ikinä suoristu niin suoraksi kuin olen ollut vaan jään loppuiäkseni lepakkotuolin muotoiseksi.