Perjantaihöpinöitä

Lehtorilla on korona, minulla vähän lämpöä, vähän yskää ja paljon selkäkipua.
En ole vuosiin onnistunut kehittelemään kunnon kuumetta, hyvä kun saan tiukalla pinnistyksellä lämpötilani juuri ja juuri 37 yläpuolelle normaaliolossa saan mittariin kainalosta 35-ja-jotain, mutta herkeämätön selkäkipu on aina ollut mittarini. Kun selkärangassa tuntuu siltä kuin joku rassaisi sitä sisäpuolelta piippurassilla, olen kipeä. 
Tietysti kiva kun kuume ei nouse, mutta on hirvittävän vaikeaa myöntää edes itselleen, että ehkä on syytä levätä.
Tai edes myöntää että on kipeä.


Työkuviot taitavat muuttua. 
Esimies irtisanoutui. 
Vielä puuttuu nimi paperista ja muutama yksityiskohta muutenkin, mutta olen lupautunut määräaikaisesti siihen hommeliin.
Tulee noin puljun kannalta aika hankalaan hetkeen, ja aivan liian nopealla aikataululla. 

Esimies täräytti sen minulle puolinaisesti puhelimessa ja minulla meni koko työpäivä ihan harakoille.
Menin töiden jälkeen uimaan ja siinä uidessa ajattelin, että elämälle pitää sanoa kyllä.
Pelottaa ihan jumalattomasti ja ahistaa koska ratkaise kaikki maailman ongelmat -puhelut alkoivat heti.
En tiedä, olenko tarpeeksi pokerinaama ja viileä ja harkitseva. 


Tämä poteminen hermostuttaa.
Savolaistunut nuori on luuhannut kanssamme tämän alkuviikon, lähti eilen kotiin ja maanantaina pitäisi mennä opintoihin kuuluvaan harjoitteluun.
Kotona asuva nuori on lähdössä kiipeily-syyslomareissulle ulkomaille.
Pysykööt terveinä he.
Onneksi nuoriso on yleensäkin paljon omissa huoneissaan ja kun Lehtori alkoi alkuviikosta sairastella, tehtiin väistämissopimus. Lehtorin testiin piirtyi viivoja vasta neljäntenä tautipäivänä, ja nuoriso poistui vasta silloin paikalta.
Kotona asuva nuori tosin ehti jo reilu kuukausi sitten sairastaa oman osuutensa, mutta savolaistuneelta puuttuu yhä kaksi viivaa testistä.
Niin kyllä puuttuu minultakin.

Kun savolaistunut lähti Savoon suunnilleen jouluun asti ja kotona asuva ensin evakkoon ja sieltä lähipäivinä kohti Ranskaa, tajusimme että olemme nyt yli viikon aivan kahdestaan.
Sen sijaan että olisimme polkaisseet käyntiin villit orgiat tai edes suunnitelmat sellaisista, menimme kumpikin nappaamaan lisää särkylääkettä ja minä puin vielä yhden vaatekerroksen lisää päälleni.


En oikein tiedä. 
Jotenkin sumea olo.





 

7 kommenttia:

  1. Korona-orgiat. Sounds fun. NO ei vaineskaan. On tosi kurjaa sairastaa tuolla lailla epämääräisesti. Mä olen nyt kaksi viikkoa ollut sahaavassa "flunssassa" ja se käy hermoon. Munkin normilämpö on alhainen joten kipeänä pääsen just ja just sen 37 yli mutta olo hirveä. Ja täällä sit taaperon kanssa...
    MUTTA JEE onnea tätäkin kautta tuota ylennystä ja etenkin sitä Joo elämälle-juttua. Rohkeaa!

    VastaaPoista
  2. On pakko kommentoida tähän aiempaa postausta (olen ollut some- ja blogi- ja uutis- ja kaikkea-mahdollista -pimennossa ja nyt luin kaikki sen aikuiset postauksesi kerralla).

    Lukuaikapalvelujen algoritmeista: olin jossain kirjastoalan etäkoulutuksessa jossa niistä puhuttiin ja todettiin, että ylipäätään kuihduttavat lukutottumuksia.

    Suurin viisaus tuli luennoitsijalta jonka nimeä en muista, mutta haluan painattaa tästä t-paidan: kirjaston palautuskärry on tosielämän algoritmi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kyllä harvinaisen suuri viisaus ja erinomaisen totta!
      Väittäisin että pelkästään satokauden kirjoihin keskittyminen vähentää sekin lukemisen laaja-alaisuutta.
      Vaikka toisaalta tietysti iloitsemme kaikista lukijoista ja kaikenlaisista lukutottumuksista ja edes niistä nahkeista algoritmeista.

      Poista
  3. Voi ei! Onpas tylsää, että juuri nyt kun olisi aikaa tehdä kaikki maailman temput ja vinkeät liikkeet iski molempiin kuumetauti. Pikaista paranemista teille molemmille <3

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti voitte jo paremmin.

    Sinä ratkaiset kaikki ongelmat, tai ainakin rauhallisuudellasi saat ne tuntumaan paljon pienemmiltä. Pärjäät kyllä!

    VastaaPoista