hajatuksia ja valittamattomuuksia

 Harmittaa tämä kellojen kääntely.
Valittaisin jos siitä olisi yhtään mitään apua.

Olen illalla kahdeksan pintaan puoliunessa.

aamiainen
jotenkin kirkasvalo himmentää kynttilän

*

Valittaisin myös siitä kun luin jostain että liike on lääke -slogan on harhaanjohtava slogan, että ei vain kaikille ole liike lääke.
Minä mietin että en keksi yhdenyhtä sellaista tilaa jossa pitäisi maata hievahtamatta paikoillaan päiväkausia. Halvaantuneitakin käydään sairaalassa venyttämässä ja vanuttamassa. muuten tulee veritulppa, olen kuullut.

Hikiliikunta ja sykettä nostava liikunta ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja kaikille ihmisille.
Joskus liikunnaksi riittää se, että heiluttaa varpaitaan.
Mutta kyllä täysi liikkumattomuus on ihmiselle haitaksi.
Niin että on tyhmä tekosyy väittää että liike ei ole lääke.
Puhutaan ennemmin siitä, mikä liikkeen muoto kenellekin sopii, on hyväksi tai mikä ketäkin kiinnostaa. Silloin puhutaan asiasta.
Jos väittää että liike ei ole lääke kun ei ole varaa hevospoolovarusteisiin, ei sillä ole mitään tekemistä terveyden vaan käytettävissä olevan resurssin kanssa. Tai sen kanssa mitä oikeasti haluaa tehdä mutta ei jostain syystä pysty.
Siitä kyllä olen jotain mieltä että ei ole reilua sanoa että kävele reippaasti korttelin ympäri ja mene ulkopunttikselle. Onhan se liikuntaa - tai liikettä - mutta ohjeena ihan yhtä tyhmä kuin sanoa vähävaraiselle että onhan metsät marjoja ja sieniä täynnä. Jos ei nappaa niin ei nappaa. Mutta sekin on eri asia. Kun täysi liikkumattomuus nyt vain ei ole hyväksi. Mutta jos haluaa harrastaa hevospooloa, ja on mahdollisuus vain korttelin ympäri kävelyyn niin on ihan ok tehdä valinta, että ei nappaa. Mutta se ei siltikään poista sitä, että liike on ihmiselle hyväksi.
Saa olla jaksamatta ja huvittamatta ja voi olla tyystin ilman resursseja, kaikenlaisia resursseja. Ne ovat vakavia, todellisia ja huomionarvoisia esteitä, ja syitä olla liikkumatta.
Mutta eivät poista sitä että täysi liikkumattomuus ei ole ihmiselle hyväksi, ja että ihminen tarvitsee liikettä siinä missä ruokaakin.
Se, miten liikettä elämässään haluaa ja voi eri syistä toteuttaa, on eri asia. Aina ei voi sillä tavalla kuin haluaisi. Aina ei edes halua.
Mutta liikettä kyllä tarvitsee jokainen, miksi muuten niitä halvaantuneita ja teholla oleviakaan käytäisiin veivaamassa ja pyörittelemässä?
hups, taisin valittaa sittenkin.
sitä paitsi, missä välissä minusta on tullut tällainen liikuntapaasaaja? minä en paasaa liikkumisesta enkä liikunnasta. en. enkä edes paasaa. mistään. (*)

Mietin tätä juttua maanantaina uimahallissa niin kiihkeästi että uin puoli tuntia aivan huomaamatta. Sitten yhtäkkiä joku ihminen altaan päässä katsoi minua, koko ajatuskupla puhkesi ja uiminen loppui siihen paikkaan.
Minulta onkin pitkään puuttunut ajatus jota ajatella.
Melkein kuului päässä poks kun ajatuskupla puhkesi. Ja huomasin vasta siinä kohdassa että onpa ollut rentouttavaa vajota kuplan sisään.

 

*

En valita siitä että minulla on semmoinen hatara ja hutera periaate että liiku aina maanantaisin. Luin sen jostain kirjasta.
En aina pysty liikkumaan sillä tavalla kuin haluaisin. Enkä halua laskea liikkumiseksi sitä kun kävelen tai pyöräilen töihin tai kotiin. Mutta onhan se.
Enempi on liikuntaa se että menee uimaan tai jotain.

Minulla on uimisessa kolme mittaria.
Uin joko puoli tuntia, kilsan verran tai siihen asti kun alkaa närästää. Nämä ovat kaikki sama asia.
Matkalaskusta menen kyllä sekaisin yleensä jo kahdensadan metrin jälkeen.
Sitä en ymmärrä että miten närästys ohjelmoituu päälle kilsan jälkeen.
Joskus uin myös niin kauan kuin huvittaa. Aina kun ei niinkään huvita. Ja kun on aikuinen saa joskus myös olla huvittamatta.

*

En vielä tiedä valitanko vai en siitä kun viikonloppuna jään ihan yksin kotiin kokonaiseksi viikoksi.
Outoa.
Lehtori lähtee työvarjostajaksi Espanjaan. hänellä oli keväällä varjostajia sieltä ja nyt on vastavierailun aika.
Kotona asuva nuori lähtee Kreikkaan kiipeilemään. siitä kyllä vähän valitan, että hän reissaa alvariinsa eikä käy koulua. paitsi edellinen reissu oli syyslomalla ja se oli kyllä loma.

En muista milloin olisin viimeksi ollut pitkään ihan itsekseni.
Tai muistan. Siitä on ehkä kaksitoista vuotta. tietysti olen välillä ollut yön itsekseni, ehkä joskus kaksikin, en muista.
Pitkästynkö ihan?
Ehdinkö tehdä kaikki kivat jutut mitkä haluan?
Mitä edes haluan?
Hirveän hankalaa haluta mitään kun ei ole kesä eikä töistä vapaata, niin että voisi istuksia jossain auringossa siemailemassa ja lukemassa.
Kalenterissa on kaksi iltamenoa, yksi työ- ja toinen ei. Saatan jättää sen toisen väliin.

metsänreunatiellä

(*) toinen mistä mieluusti paasaisin on se slogan että laiskuutta ei ole olemassakaan. On. Mutta sitä on ihan hirmuisen vähän. Se ajatus on vielä vähän kesken, niin en paasaa siitä.
Mutta se ajatus alkaa jotenkin niin, että laiskuus on sellaista piittaamattomuutta mikä vahingoittaa itseä tai muita.
siitä olen laiskuus-slogantyyppien kanssa samaa mieltä, että vaikkapa pölyjen pyyhkimisen väliinjättäminen ei ole laiskuutta, se vain on sen hetkinen tilanne. (ja joskus erinomaisen järkevä ja välttämätön valinta)
Mutta laiskuutta on. Se vain on hyvin harvinaista.