Menin yhtenä päivänä sitten punnitsemaan itseni.
olisin kirjoittanut että vaaalle, mutta en osannut. onko se vaa-alle? vaa'alle? vaaalle?
Se näytti 2170
Että nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Miten pääsen edes kahteentuhanteen?
Tai mieluummin johonkin vielä pienempään.
Ostimme maailman söpöimmän pelin. Kissa kirjahyllyssä. Siinä on erilaisia asetelmia missä pitää laittaa kissa kirjahyllyyn yhden kirjan päälle ja kahden väliin silleen, että kukkaset ovat tasapainossa.
 |
| annoin valikoiduille mahdollisuuden heitellä holi-juhlijoita silkkipaperirytyillä |
Selviydyin marraskuusta kohtalaisella sinnillä, mutta ilmeisesti se kostautuu nyt - maaliskuussa.
Ei vain huvita. Ei tee mieli. En jaksa. Onko pakko.
 |
| fiilis |
Uiminen loppui silloin syksyllä.
Ei huvita. Ei tee mieli. En jaksa. Onko pakko.
Kiipeilemässä käyn, sisko pakottaa.
Muuten vain olen ja möllötän.
Keittiön työtaso on suora mittari sielunmaisemaani.
Se on kaoottinen. Täynnä tavaraa ja muruja.
Näyttösuunnitelman kirjoittaminen ahistaa.
Opistopäivät ahistavat. niitä on kolmen viikon välein. ihan liian tiuhaan.
Työkuvioiden epäselvyys ahistaa.
En ole kevätväsynyt. Olen ihan vaan plääh.
 |
Tulevana viikonloppuna meillä on serkusristeily.
Meitä on isän puolella sellainen kohtalainen määrä. Kaikilla isän sisaruksilla on vähintään kaksi lasta.
Minä ja sisko ollaan nuorimmasta päästä.
Joku niistä isommista sai päähänsä että nyt kun tuo vanhempi polvi alkaa nitistä ja horjua, pitäisi meidän nuorten ryhdistäytyä ja tavata pitkästä aikaa.
En edes muista milloin olisin niitä viimeksi nähnyt. Paitsi yhtä näen välillä kaupassa vahingossa. ehkä kerran vuodessa.
Pari vuotta asiaa kypsyteltiin ja nyt jonkun pinna ratkesi ja päätettiin lähteä piknikristeilylle.
Se oli ensin ihan kiva idea jos oltaisiin heti lähdetty, mutta nyt ahistaa sekin. ihan hyvin riittäisi pystykahvit jossain torin laidalla. mutta ymmärrän kyllä pitkänmatkalaisia.
Pitää jaksaa olla koko päivä laivalla ja sosiaalinen.
Pahempi on se koko päivä laivalla.
Minä jaksan sitä laivaoleilua tosi hyvässäkin seurassa yleensä puoliväliin asti, sitten alkaa ottaa päähän.
Näen valvepainajaisia siitä että ajaudun huomaamattani laulamaan karaokea. tai päivätansseihin, herttileijaa sentään!
Semmoisella tavalla minuun on tullut ammatillista otetta, että mietin kaikenlaisia vaivaannuttavia leikkejä ja pelejä joita voidaan leikkiä ja pelata siinä vaiheessa kun ollaan käyty kuulumiskierros läpi.
eli melko pian laivan satamasta lähdön jälkeen ja aika paljon ennen sitä karaokehommelia.
Lehtori lähtee piknikristeilylle kavereidensa/kollegoidensa kanssa viikkoa minun jälkeeni ja aikoo kuulemma käydä hypistelemässä hajuvesiä ja vaatteita. On siinäkin ohjelma.
Silleesti kyllä oikeasti kiva juttu, jos kaikki ilmoittautuneet tulevat.
Mutta pitäisikö ihan todellakin olla jotain rakentavaa ohjelmaa? muutakin kuin karaokea ja hajuvesien hypistelyä?
 |
| osa näyttöä - pääsiäinen; huomatkaa lähes kohdalleen osuvat liturgiset värit olen työstämässä myös ramadania ja nowruzia |
Ihan ensin vastaan Kristiina K:n maaliskuuhaasteeseen: Erikoinen rakennus.
Purkutalot - tai tässä tapauksessa kokonaan uudelleen rakennettavat talot ovat kiehtovia, kauniita ja surullisia, jännittäviä ja jotenkin käsittämättömiä.
Tämä talo näyttää siltä kuin sitä oltaisiin purkamassa kokonaan, mutta katolle on kuitenkin rakennettu uudet kattotuolit taimitänenyttaasovatkaan.
Maisema muuttuu, talo muuttuu koko ajan.
*
Naistenpäivän kateushetki
Olin lauantaina ihan hirmu kateellinen.
Olin Helsingissä katsomassa Moulin Rouge -musikaalia ja joka puolella oli sorisevia naisporukoita siemailemassa kuohujuomia.
Jotenkin oli niin kadehdittavan näköistä.
Naisystävyyttä ja helmeilevää juomaa ja helmeilevää seuraa.
Sitten hengitin, katsoin vierelleni ja vastapäätäni ja ajattelin, että miksi ihmeessä kadehtisin.
Miksi ajatusteni nurkkiin oli moinen fiilis edes vilahduksen verran ilmestynyt?
Kun minulla kumminkin oli sadasti paremmin asiat:
Kuohujuomaa en migreeniviikon jäljiltä olisi kumminkaan pystynyt juomaan.
Ei tehnyt edes mieli, ei oikeasti.
Mutta kahvia minulla oli, sakeaa ja vahvaa.
Ja vieressäni ja vastapäätäni oli oma, kaikkein paras naisporukkani: oma äiti ja molemmat tyttäret. Ja me sorisimme ja olimme huumaantuneita koko musikaalista ja leivoksista ja kahvista.
minä tulin ihan musikaaliuskoon, aivoni jotenkin laajenivat niin että nyt ymmärrän musikaalien musikaaliuuden ja haluan nähdä kaikki jo näkemäni musikaalit uudestaan ja kaikki mahdolliset uudetkin.
Niin että huspois kademieli, kadehtikoot muut minua ja meitä!
Oli superhyvä naistenpäivä.
*
Työmysteeri
Olen kait muutamaan kertaan kertonut että puljussa on käyty YT:t. Nyt kaikki vakinaiset työntekijät odottavat tietoa siitä, missä yksikössä työt syksyllä jatkuvat - ketään vakinaista ei irtisanottu, vaan kaikkien työt jatkuvat, mutta eri kohdassa organisaatiota.
Ja minä siellä sitten joukon häntäpäässä, poloisena määräaikaisena odottelen tietoa omasta sijoituspaikastani, siitä missä pääsen tekemään tutkintoni valmiiksi.
Olen kuvitellut että joko tämä nykyinen toimipiste, tai sitten se toisenkielinen vastaava.
Nyt viime viikolla yksi työkaveri sanoi, että sä menet H:hon. Ja minä olin että häh? Ja työkaveri sanoi että joojoo. Sä menet H:hon.
Seuraavana päivänä näin yhden H:n työntekijän ja hän sanoi ootko kuullut jo? Ja minä olin että häh ja en kait ja ehkä jotain. Ja hän sanoi aijaa no sitten mä en voi sanoa vielä mitään.
Sen jälkeen valvoin kaksi yötä miettimässä että mitä ihmettä.
Kamalan moni tietää jotakin, mitä minä en.
Ja jos siitä edes hitunen pitäisi paikkansa, se voisi olla aivan kertakaikkisen hieno juttu. Mahdollisesti justiinsa sitä, mitä haluaisin tehdä.
tai voihan se osoittautua kauhistukseksikin, kuka tietää, kun minä en tiedä ainakaan tiedä mistään mitään.
Mahtaako kukaan koskaan kertoa minulle?
Toivottavasti ei käy niin että yhtenä päivänä syyskuussa joku yhtäkkiä soittaa minulle ja kysyy että mikset ole täällä ja minä olen vaan jossain ihan muualla. Kun kaikki luulevat että Joku Muu on jo kertonut minulle.
 |
| uutta rakentuu |
*
Postausidea löytyi muutaman vuoden takaa
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus
Hei, maaliskuu! Täytyy päivittää kalenteri ajan tasalle.
Savolaisesta tuli turkulainen, täytyy muistaa onnitella!
Tämän kirjan aion lukea
Kirjastosta lainassa on A.J. Jacobsin It's all relative. Se on odottanut luetuksi tulemista jo pari kuukautta. Lukuaikapalvelun kirjahylly notkuu liitoksissaan. Kun saan yhden kirjan luettua, ja alan pohtia seuraavaa, menen kirjavinkkeihin ja annan algoritmin puhua. Lisään hyllyyni vähintään viisi uutta kiinnostavaa sen sijaan että rönyäisin hyllyn pohjalle hautautuneet.
Mutta ehdottomasti aion lukea. Kaikenlaista.
Työasia jonka aion saada valmiiksi
Näyttösuunnitelma. Tai ainakin sen tapahtumajärjestelyosio. Pitää järjestää joku juttu perheille. Ajattelin suunnitella ja toteuttaa pääsiäishommelin, semmoisella tavalla että sopii kristitylle täytyy koska teen näyttöä nimenomaan seurakuntaympäristössä ja semmoiselle joka ei niinkään perusta kristillisistä hommeleista.
Työasia jonka tiedän roikkuvan
Näyttösuunnitelma. Ainakin se loppuosa näyttösuunnitelmasta.
Minusta tämä systeemi on vähän älytön, kun nyt kumminkin ihan vain teen työtä. Se näyttö on etukäteen määritelty pariviikkoinen jonka ajalle pitää tehdä kaikenmoisia suunnitelmia siitä, miten aikoo työnsä hoitaa. Meidän täytyy suunnitella esimerkiksi lastensuojeluilmoitukseen liittyviä asioita, ja se on silleesti älytöntä, että välttämättä juuri näyttöjakson ajalle ei tule yhtään lasujuttua - miksi tulisikaan? - mutta olen kumminkin semmoisen tuosta jo tämän koko työjakson aikana lämpimikseni nykäissyt.
Minusta tässä oppisopimuskontekstissa pitäisi katsoa kokonaisuutta eikä jotain parin viikon jaksoa.
Lausahdus josta saan energiaa arkeeni juuri nyt
Olen kamalan huono voimalauseissa. Unohdan aina että mikä on voimalauseeni. Ja muistikirjakin on ollut pitkään vaan repussa keikkumassa, en ole kirjoittanut sinnekään mitään kiinnostavaa.
Tarvitsen voimalauseen. Ehdottomasti.
Ruoka jota aion kokeilla
Jokin kasvisruoka. Kokkaan nykyään todella vähän, koska arkisin syömme todella harvoin yhdessä. Ehkä maanantaisin ja perjantaisin. Lehtori on muutamaan otteeseen toivonut linssijuttua. Ehkä sitten sitä.
Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen käyttänyt eniten aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Kukkien mullan vaihtaminen ja uudet ruukut muutamalle kasville.
Inhoan kukkamultahommeleita. IN-HO-AN. Olen ihan varma että kuolen kun kosken multaan, että se on jotenkin myrkyllistä ihmiselle ja sitten pitäisi vaihtaa vaikka kuinka monen kukan mullat.
Ja olen huolissani oliivien selviytymisestä. Niiden juuret ovat langanohuet. Ja avokadon. Se on niin omapäinen.
Olen suunnitellut ja valmistautunut mullanvaihtoon jostain tammikuun alusta varmaan. Käyn aina kaupassa tuijottamassa ruukku-multa-härpäkeosastoa, mutta en saa ostetuksi multaa enkä ruukkuja. Koska sitten kun ne on ostettu, se homma on pakko myös hoitaa.
Pitääkö altakasteluruukku salaojittaa? Minä en ole koskaan salaojittanut mitään.
Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Suhteeni lapsukaisiini. Ne ovat ihan aikuisen oikeasti aikuisia. Ja minä vaan hössötän. Pitäisi osata lopettaa hössöttäminen.
Tavoite joka on mahdollista saavuttaa
Liikunta! Olen kadottanut elämästäni kokonaan uinnin ja siihen liittyneen punttisalin. Aamuisin ei huvita nousta yhtään aikaisemmin ja töiden jälkeen ei muuten vain huvita. Josko edes välillä pääsisin uimaan, pitkästä aikaa.
Kiipeilemässä sentään olen käynyt sen pari kertaa viikossa.
Tai jos taas pääsisin kävelylle edes välillä. Tai lenksalle. Tai ihan mitä vain. Olen aivan kangistunut.
Mitä haluaisin muistaa tästä kuusta
Paastonaika alkaa. Mietin joka vuosi paastonaikaa kyllä, myös luterilaisuuteen kuuluu pääsiäis- ja joulupaasto, pääsiäisen aikaan kirkko on jo monena vuonna rohkaissut ekopaastoon. TÄSSÄ siitä tietoa ja kirkon paastokalenterin löydät TÄSTÄ.
Aika harvoin olen pystynyt paastonaikaa elämään, mutta aina se on tehnyt hyvää, jopa silloinkin kun koko paasto on jäänyt suunnilleen ajatuksen tasolle, muun elämän jalkoihin.
Jouluun valmistautuminen on kovin erilaista kuin pääsiäiseen.
Haluan muistaa keskittymisen ja hiljaisuuden liepeille rauhoittumisen.
Bonuspohdinta
Haluaisin että meillä olisi joku perheen yhteinen sunnuntailounas tai joku, mutta itsekkyydessäni en ole valmis järjestämään yhtään mitään.
Sitten keksin että se voisi olla arkipäiväkin. Mutta eihän meillä koskaan ole yhteistä aikaa. Siis niin että edes osa nuorisosta pääsisi meille arkena. Tai edes viikonloppuna sen pahemmin, kun ne ovat aina töissä tai muissa riennoissaan.
Mihin ihmeen väliin saisin lykättyä meille jokseenkin säännöllisen prh-kokuksen? Ilman että tulen stressatuksi?
Helmikuussa lukeminen sujui vähän verkalleen, jotenkin oli sellainen olo, etteivät kirjat oikein käynnistyneet, tai en malttanut rauhassa lukea.
Elämäkerralliset kirjat nousevat helmikuun luetuissa suositeltaviksi: Venla Jyrkisen kokemukset poroeläinlääkärinä Saamenmaalla ja Sara Kelemenyn koltansaamelaisuudesta kertova omaelämäkerta puhuttelivat. Niille suositus.
Kaikki helmikuun luetut alla - ja koko vuoden kirjalistaus TÄÄLLÄ
Donna Leon: Mitä kylvät. Uusin suomennos viikonlopun lukemisena: kanavasta löytyy srilankalaisen, paperittoman miehen ruumis - mitä hänelle on tapahtunut, ja miksi kuolleen miehen kirjahyllystä löytyy 1980-luvun Italian poliittisiin myllerryksiin liittyviä teoksia? Sujuvasti etenevää, taattua Brunettia. E-kirja.
Emily Henry: Hassu juttu. Perusklassikkoasetelma tuplana: tyttö-/poikaystävä jättää, eksät muuttavat kämppäkavereiksi ja teeskentelevät olevansa pari. Hyväntuulinen, söötti ja sujuvasti etenevä, ennalta-arvattava ja varsin toimiva feelgood. Henry osaa asiansa hyvinmielenkirjailijana. Kevyt suositus. E-kirja.
Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla. Saamenmaalla eläinlääkärin työ on kovin toisenlaista kuin etelän kaupungeissa - tai edes etelän maalaiskylissä. Kiehtova kuvaus rankasta ammatista. Välillä ihan hengästyin kun piti juosta mukana poroerotuksissa ja revontulia ihmettelemässä. Lämmin suositus tälle elämäntarinalle! E-kirja.
Laura Wathen: Ai se olikin adhd. Pitkälti omakohtaisiin kokemuksiin nojaava kirja aikuisen ihmisen adhd-diagnoosiprosessista ja elämästä adhd:n kanssa. Kiinnostava ja asiallinen kirja avasi paljolti sitä, kuinka yksilöllisiä adhd-piirteet voivat olla. Informatiivinen, asiallinen. Suositus. E-kirja.
Jenni Multisilta: Syöksylaskua alttarille. Jatko-osa Ojalan perheen seikkailuille. Jesse on menossa naimisiin - luonnollisesti jouluaattona - rakkaan Arttunsa kanssa. Paitsi että polttarit, huomenlahja ja eksä heittelevät kapuloita rattaisiin, sisaruksista puhumattakaan. Kolmen kertojaäänen tarinaa oli välillä vähän työläs lukea, koska kirja oli minulla yöpöytäkirjana, ja nukahtelin alvariinsa. Ihan kiva luettava, kepeä joulukirja.
Sara Kelemeny: Kipinä /Iiskar - näin otin koltansaamen takaisin elämääni. Koltansaamen kieli ja kulttuuri ovat uhanalaisessa asemassa: sotavuosien evakuoinnit ja uudelleenasuttamiset sekä saamenkielisten lasten eristäminen sisäoppilaitoksiin ilman omaa äidinkieltä kadottivat koltansaamen kielen kieliperheestämme lähes kokonaan. Sara Kelmenyn oma tarina kertoo siitä, että kielellä ja kulttuurilla on toivoa ja tulevaisuutta - koltansaamelainen identiteetti on kirjoittajalla vahva, vaikka kytkös kieleen on alun alkaen varsin ohut. Kirjassa on paljon identiteetti- ja kielipohdintaa, oli kiinnostava ja kiehtova kuvaus siitä päättäväisyydestä, mitä tarvitaan kun haluaa ottaa haltuunsa itselle tärkeän mutta aivan vieraan kielen. Suositus. E-kirja.
Lauren Weisberger: Paholainen puuttuu peliin. Jatko-osa Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjalle. Millaista on elämä super-rikkaiden esikaupungissa? (Aivan älytöntä!) Kohtalainen välikirja. E-kirja.
Annie Darling: Vintageputiikki Primrose Hillissä. Sophyllä menee vähän nahkeasti: kumppani jätti, työpaikka meni konkurssiin ja palkka jäi saamatta, piti muuttaa takaisin äidin luo. Onneksi isä järjestää Sophylle työpaikan omistamastaan vintageputiikista. Herttainen, hiukan myötähäpeää herättävä päähenkilö, ennalta-arvattava ratkaisu, ihan kiva avaus uudelle sarjalle. Hyvä välikirja. E-kirja.
värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)