keskiviikko 5. syyskuuta 2012

kolmen kehvatsun päivä

Olin saanut kokouskutsun: "tervetuloa ideoimaan ja verkostoitumaan pienen välipalan merkeissä". Eikös vain kuulostakin siltä, että ihan hyvin voi normaalin työpäivän jälkeen mennä lankakauppaan hiplaamaan lankoja eikä tarvitse mennä lounaalle tai välipalalle ennen?
Ei sillä, että olisin mitään lankoja ostanut, mutta saahan sitä ihminen haaveilla.
Niin sitten menin lankakaupasta sopivasti tyhjin vatsoin verkostoitumaan pienen välipalan merkeissä.
Kehvatsu heidän välipalojaan!
Jaffakeksejä.
Se mikään välipala ole.

Kyllähän meillä verstaalla tarjoillaan kokouksissa keksejä. Pääsääntöisesti siksi, että UPM on pullanmössöttäjä, ja jos kokouksessa menee kaksi keksiä, niin UPM kyllä pitää huolen lopuista. (siksi sillä onkin dimensioita huomattavasti enempi kuin minulla)
Mutta naisverkostoissa sentään yleensä ollaan edistyksellisiä ja tarjoillaan kokousomppuja tai kokousviinirypäleitä tai jotain muuta sellaista ihan asiallista syömää.
Ainakin jos leuhkitaan että on välipala.

No, sen jaffakeksin voimalla sitten kaarsin mutkan kautta kotiin. Oli vähän turhan hektinen päivä, jossa hiukan liikaa mutkia, joista monet olisivat oikeastaan saaneet olla olematta.

Siinä vaiheessa olinkin jo ihan sudennälkäinen ja aikaa itsens ruokkimiseen oli kaksi minuuttia. Eikun mehulasillisen voimalla jatkoille vanhempainyhdistyksen kokoukseen, jossa ihan kaikkein odotusten mukaisesti ja oikeastaan toiveideni vastaisesti nakituin taas puheenjohtajaksi (kehvatsu!).
Tietysti unhodin kotiin sen tärkeän paperin, jonka olin luvannut ottaa mukaani, että kehvatsut sillekin.

Sieltä Pikkusiskon vanhempainiltaan, vaikka oikeastaan olin siinä vaiheessa jo niin nälissäni, että olin jo unohtanut että minulla on lapsi siinä koulussa, jonka vanhempainyhdistykseen olin juuri tullut valituksi. Jee.

Pikkusiskon ope on mukava ja herttainen ja meitä vanhempia oli paikalla neljä. Minä ja hraH olimme siis puolet läsnäolijoista. Piirsin salaa Pikkusiskon pulpettivihkoon päiväterveiset, minulla on semmoinen tapa vanhempainilloissa.

Nälkäisenä tulin kotiin ja aloin pakkailla Isosiskon kanssa leirikoulukamppeita. Isosisko on onneksi varsin harjaantunut leireilijä kaikkine tanhukuvioineen, ja hänellä oli jo kassi reilassa lukuunottamatta karkkeja, hanskoja ja taskulamppua.
Hanskat kähvelsin Pikkusiskolta, sillä kaikki muut hanskat on muutossa siivottu Jonnekin Muualle, enkä löytänyt sinne nälissäni.

Vielä piinasin itseäni ja menin kuumaan suihkuun ja vasta sitten oikaisihen soffalle iltapalani kanssa, paitsi että juuri kun olin oikaisehunut (sanotaanko se noin?) (*) muistin että ammattiyhdistyksen jäsenmaksulasku on maksamatta ja Pikkusiskon viulutunti siirtämättä ja tein vielä sen ja lopun iltaa olin sitten verensokerinousuhumalassa.

*
Ja mitä me opimme tänään?
Aina pitää syödä ennen verkostoitumistapaamista.

(*)höh, se on tietysti oikaishenut. Tietysti. Mikä ääliö olenkaan.

3 kommenttia:

  1. Eikö sulla ole käsilaukussa aina mukana niitä manteleita, joita valveutuneet ihmiset kantaa mukanaan ja väittää niillä pärjäävänsä?

    Mutta neljä ihmistä vanhempainillassa? siis monesko luokka se olikaan? Huh hei!
    Meillä olis ensi ma ja ti koululaisten vanhempainillat. Sydämestäni toivon et joku sinne pääsee ja etukäteen jo ketuttaa se, et jos joku pääsee, niin minä en NIINÄKÄÄn päivinä pääse urheilemaan. :(

    VastaaPoista
  2. Pinkki:Pikkusisko on tokalla, ja tämä on tosi pieni luokka: 13 oppilasta.
    Tää oli koko koulun vanhempainilta, enkä itse asiassa ole ikinä nähnyt niin paljon vanhempia paikalla kuin tällä kerralla. Ne vaan kaikki menivät joihinkin toisiin luokkiin.

    ja mantelit! Mä tiesin, että jotain multa veskasta puuttuu...!

    VastaaPoista
  3. Oi vanhempainillat. Tänään edessä meidän kahden koululaisen osalta. Mies on työmatkalla, isoisä vie samaiset koululaiset korismatsiin, mutta neiti eskari ei halua sinne. Neiti eskari tulee MUKAAN vanhempainiltaan. (Muista ottaa mukaan: Eväät, kyniä ja Top Model vihko. Hyvät hermot.) Kohta pitäisi lähteä, mutta en vieläkään ole päättänyt, kumman luokkaan menen/menemme. Ehkä jäämme seilaamaan sinne käytävälle...

    VastaaPoista