keskiviikko 29. tammikuuta 2014

mielessä pieni huone

aika keskiviikkonatinan?

No, ensinnäkin...
Eikun en keksi mitään natistavaa, jo on huolestuttava tilanne.

Luin semmoisen kirjan kuin Introversion voima, on hyvä. Tajusin että minussa joka lukukauden alkuun ja moneen muuhun tilanteeseen liittyvä voimattomuus, turhautunut ja kohdistumaton ärtyisyys ja sellainen olo, jota sattuvasti jossain kuvataan sanoilla ohut ja venytetty, liittyy nimenomaan ylenmääräiseen sosiaaliseen saatavilla oloon. Siihen että minulla ei ole tarpeeksi omaa tilaa. Ja että kyse ei niinkään ole yksinäisyyden tai yksinolemisen tarpeesta, vaan pikemminkin saavuttamattomuudesta, omasta kuplasta. Välillä täytyy saada olla omassa kuplassa.
Suuri oivallus.
Kun elämässä on paljon organisoitavaa ja tavoitettavuuden välttämättömyyttä, väsyn ja hermostun. Tarvitsen kuplani.
Todella suuri oivallus.

Kirjassa oli harjoitus: kuvittele itsellesi oma huone.
HraH kuvitteli tuossa tuokiossa kokonaisen asunnon itselleen. Minä olen saanut kuviteltua vasta kaksi asiaa: puulattian ja erkkerin. Tai ison ikkunan.
En osaa päättää, olisiko huoneeni jättisuuri maalaistyylinen keittiö vaiko yhdistetty olo-makuuhuone.
Minulla on nimittäin semmoinen probleemi (no tulihan se natina sieltä!) että haluan pienenpienen kodin mutta ison keittiön. Ja haluan kerrostalokodin mutta omakotitalossa. Tai pikemminkin haluan omakotitalon sisukset kerrostalossa, ilman mitään typeriä pihoja ja puutarhoita.

Haluaisin jotakin tämäntapaista, mutta haluan myös ison keittiön jossa voi oleskella. Ja sitten haluan vielä pienenpienen kerrostalokodin ja myös semmoisen kodin jonne lapset ja niiden lapset ja eläimet mahtuvat vaivattomasti kyläilemään. En halua niitä sen pienenpienen kodin lattioille.
Voiko saada ihan kaiken?

Vaikka tykkäänkin Lintukodosta ihan valtaisasti, se on vähän liian iso.
On valtavan mahtavan upeaa että nuorisolla on omat komeronsa kullakin: se on lisännyt perhe-elämän mukavuutta ja riidattomuutta eksponentiaalisesti, ja lisää sitä päivittäin kun kaksi estrogeenihuuruissaan tempoilevaa esiteinityttöä eivät sijaitse saman oven takana, mutta silti Lintukoto on auttamatta liian iso minulle.
Se on liian iso, vaikka minun osuuteni Lintokodosta on juuri sen pienenpienen kodin verran - huone ja keittiö - nuoriso asuu omaa siipeään, ja siellä en juurikaan vieraile aamuherätyksiä ja illan öittelyitä lukuunottamatta.

Haluan että minulla on tilava pieni tila.
Pitää olla tilan tuntu ja sen tilan pitää olla muunneltava ja avara.
Mutta sitä tilaa ei saa olla liikaa.




8 kommenttia:

  1. Sä olet erityisen kiehtova ihminen. Sä et halua iso kotia? Miksi? NO, en mäkään mitään suuren suurta mansionia halua. JA jotenkin viihdyn tuossa "yksiössäni" kun siis sänky muutti olkkariin.
    Ihana ajatella millainen olisi OMA huone. Ehkä myös suurensuuri keittiö. Sohvalla ja kirjahyllyllä. Vilttejä ja mattoja. MMmmmm....

    VastaaPoista
  2. Mulla on kirjapinossa tuo Introversion voima, mutta sitä ennen pitäisi saada kahlattua pari muuta kirjaa... (JA elämä ja työnteko häiritsevät lukemista.) Mulle tuo oma kupla on elintärkeä. Viime vuoden puolella tajusin olevani HSP - highly sensitive person - ja se määrittää aika paljon minua. Säpsyilen ja hepuloin pahasti, jos en saa välillä rauhoittua. Mieluiten pitäisi saada olla yksinään ja hiljaisuudessa joka päivä, mutta eipä se onnistu...

    VastaaPoista
  3. P: pienen kodin pystyy hallitsemaan, ei eksy. (mä pysty eksymään omaan kotiini, usko pois!) Kai se on jonkinlaista minimalismia.

    Ja meillä on myös yksiö: makkari/olkkari/työhuone ja keittiö. Sit on nuoriso-osasto /-siipi. Miten viihdytte yksiössänne? Saisko kuvia vai onko liian intiimiä?

    Tuula: mulla on tuo HSP varauksessa, saas nähdä mitä se kertoo. Oma tila on tärkeä, aivan ehdottomasti. Mulla se ei välttämättä ole hiljaisuus ja rauha, mulle se on enemmän sellainen mentaalinen irtiotto.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. tosta päätellen tää ois niin sun juttu: https://www.facebook.com/pages/Innermost-House/307066622657439?fref=ts

    VastaaPoista
  6. Tunnistan niin sen kuplan puutteen ja jatkuvan saatavilla olemisen oman ahdistuksen ytimeksi... siksi pitää aamuöisin lillua uima-altaassa - ihan yksin... Ihan yksin tarkoittaa siis sitä et ne muutamat jotka on ehdottaneet sellaisia kivoja uima-allastärskyjä aamuyöllä on saaneet nuivahkon ympäripyöreän vastauksen siitä, misi se olis ihan tolkuttoman hankalaa ja oikeastaan aika mahdotonta...

    VastaaPoista
  7. Yksis: oon joskus miettinyt, löytysiköhän mulle ja tuntemuksilleni joku A:lla alkava selitys. Ei taida löytyä, olen muuten vaan Outo. (selitys alkaa siis O:lla...)
    Mutta oma tila, henkinen sellainen on ehdottoman tärkeä.

    VastaaPoista
  8. O selityskin on ihan hyvä tai sit oot vaan ninhimillinen ja saat I selityksen ;)

    VastaaPoista