nuukuusviikonloppu

Tulin perjantaina punttisalin(!!) kautta puolityhjään kotiin ja arvuuttelin itsekseni, mitä jännittävää, ylevöittävää ja hemmottelevaa keksisinkään ihan vain itselleni perjantai-illaksi ja lauantaipäiväksi.

Söimme kotona olevien nuorten kanssa ennen heidän iltarientojaan. Ruokapöydässä käytiin kautta linjan älyllisiä ja tasokkaita keskusteluja:

Isosisko: miten sulla voi olla noin kiva poika? 

minä: ihan ite tein. Aika kiva vai mitä?

Isosisko: mäkin haluan sit joskus noin kivan pojan.

minä: et saa, se on mun oma poikani. Tee ite omas.

Isoveli: hei-hei, jos tässä on jotain puhetta adoptiosta, niin kai mullakin on sentään jotain sanottavaa tässä asiassa? Mitä sulla olis tarjota Isosisko? Mulla on sentään aika hyvin asiat nyt, täys ylöspito ja kaikki.

Isosisko: no saat oman huoneen

minä: heeei, ei käy. En anna. Ja sillä on huone jo nyt.

Isoveli: niin, mulla on jo oma huone. Ja se täys ylöspito. Tarjoo enemmän.

Nuoriso katosi horisonttiin, minä pyykkäsin, tiskasin, makselin laskuja - ylipäätään hoitelin kaikenmoista semmoista elämälle välttämätöntä säätöä samalla kun haaveilin kampaajallakäynnistä, kivasta kätevästä laukusta, uusista vaatteista  ja muusta hohdokkaasta.

Sitten sain ällin.

Miten pitkälle viikonlopussa pääsen kukkarosta löytyvällä käteisellä finanssilla?

Etukäteen kukkarooni kurkistamatta arvelin, että ihan mukava viikonloppu tästä tulee.

Taisin kuvitella että jostain korttien, kuittien ja lippulappujen välistä löytyisi tuntemattoman hyvän haltian tai kukaties itseni(?) kukkarooni jemmaama kampaaja - uusi laukku - vaatevarasto -salarahasto.

karu totuus paljastuu: 13 euroa

Tiedättekö muka ihmeitä tekevää kampaajaa, joka operoi kympillä? 

Tai vaatekauppaa? Laukkuliikettä?

Ravintolaa, jossa voisi syödä nautinnollisesti ja maistella lasillisen viiniä?

No, älli mikä älli, otin heittämäni haasteen vastaan.

Kävin perjantai-iltana kävelyllä. Kiersin pienen lenksan siskon koiran kanssa.

Tulin kotiin, keskenkasvuiset katselivat telkkaria. 

Lueskelin.

Lauantaina saattelin yhden keskenkasvuisen treeneihinsä, fillaroin, toimin kuvausavustajana toiselle keskenkasvuiselle, joka askaroi videota, leipaisin kakun, kävelin lisää.

Lueskelin. Teimme tyttöjen kanssa kasvohoidot.

HraH tuli kotiin ja piti innoittuneen esitelmän työjutuistaan.

Sunnuntaina kokkasin taas. Lueskelin taas. 

Päätin pitää pyöräilemättömän päivän, koska oli jotenkin niin kylmä. 

Siispä kävelin taas: saatoin yhden keskenkasvuisen harrastuksiinsa, kotiin kävelin kiertotietä.

kakusta oli sunnuntai-iltana jäljellä vielä aavistus

Lueskelin, kävelin vielä vähän lisää: kävin lähikirjastolla. 

Sillä matkalla repsahdin. Ostin postimerkin.

jälkikäteen harmitti vietävästi: järkyttävää selkärangattomuutta, olisin voinut ostaa sen postimerkin vasta maanantaina.

*

Oli rentouttava ja hyvä viikonloppu.