Ensimmäiset kahdeksantoista vuotta

Lapsesta tuli aikuinen. 

Jotkut ehkä muistavat, että kaikenmoisten lipsahdusten takia lapsukainen vietti syntymäpäiväänsä matkoilla, vieläpä semmoisilla matkoilla, joilla minä en ollenkaan ollut mukana, vaikka olisinkin aluksi halunnut.

Vaan sinne se lähti reissullensa kaverinsa kanssa ja minä jäin kotiin ihmettelemään sitä tosiasiaa, että minulla on aikuinen lapsi.




Jollain metkalla tavalla minulle tuli vapaa ja vapautunut olo.
Totta, kyllähän se tuossa nurkissa pyörii ja sitä pitää ruokkia, rakastaa, rahoittaa ja rauhoittaa (nämä ohjeet antoi koulun reksi abivuotta varten) vielä pitkään ja hartaasti.
Oloni on silti vapautunut.

Nyt minä olen opettanut sille kaiken sen, mitä voin ja osaan ja sen on itse osattava jatkossa kantaa vastuu tai osattava kysyä neuvoa.
Vaikka kuinka haluaisin, en voi enää sen puolesta selittää mustaa valkoiseksi tai valkoista mustaksi.

Kilistin itsekseni lasillisella kupilvaa ja ajattelin, että kaikki tämä on katkeransuloista.

10 kommenttia:

  1. Muistan ton tunteen..kun lapset aikuistuu samalla on vapautunut mutta hirvittävän itkettävä olo...Hyvää Vappua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvää vappua!

      Juu, merkillisen ristiriitainen tunne.
      Vaikka eihän tässä varsinaisesti vielä mikään muutu, niin kauan kuin nuo pyörivät täällä kotinurkissa :)

      Poista
  2. Onnea täysi-ikäiselle!
    En tiedä, mitä ajatella asiasta. Se tuntuu niin kovin kaukaiselta ja kuitenkin se vaan taas ykis hujaus, kun tilanne on meillä edessä. Odotanhan kuin kuuta nousevaa vapautta ja omaa-aikaa, muta olen varmaan sitten vähän tai enemmän hukassa, kun se vihdoin koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmu äkkiä se aika tosiaan tuntuu menevän: "päivät ovat pitkiä, vuodet lyhyitä"; se pitää totisesti paikkansa.
      Ja minä ainakin olen hukassa :)

      Poista
    2. Rva Kepponen, mäkään en tiedä mitä ajatella asiasta. VAikka mulla se on jo aika lähellä. IIK!!!

      MArika, Onneaaaaaa aikuisen äidille! Aikamoista.

      Poista
  3. Myöhästyneitä onnitteluita iso kasa - sekä äidille että täysi-ikäiselle! ^_^

    Musta on ihan hurjaa, että vanhin on meilläkin jo 7 ja nuorinkin täyttää syksyllä kolme - KOLME?! Eihän se paljoa ole, mutta minne nekin kolme vuotta hävis? Ja sitten kohta kirjoittelen ja ihmettelen missä välissä niistä kasvoi aikuisia.

    VastaaPoista
  4. Onnea täysi-ikäisen äidille ja vähän sille lapsellekin, sillä lapsihanse vieläkin on!

    VastaaPoista