Kesäkuun luetut

 Kesäkuussa oli ensin paljon töitä, sitten viikon lomatauko Splitissä Kroatiassa, sitten paljon lisää töitä. Lukeminen oli jotenkin vähän niin ja näin.
Kesäkuun puolivälissä otin pitkästä aikaa lukuaikapalvelun, sillä sekä Pikkusisko että Isosisko tykkäävät äänikirjoista ja lupasin tukea nuorten opiskelijoiden intomieltä lunastamalla perhepaketin. 

Lukuaikapalvelun aloitus osui kätevästi matkan alle, ei tarvinnut pähkäillä matkalukemista. Varsinkin kun vanhastaan jo tiesin, ettei porukkareissuilla lukemiselle juurikaan jää aikaa.
Mutta olipa laaja matkakirjasto ainakin teoriassa mukana.

Lukuaikapalvelusta paljastui myös #tuijalehtismaraton :in kannalta hätkähdyttävä tieto: palveluun oli julkaistu tusinoittain Lehtisen uransa varhaispuolella salanimellä kirjoittamia kioskikirjoja - lääkärisarjaa ja kartanosarjaa.
Hetken ajattelin kunnianhimoisesti että luenpa nekin.
Testasin ja totesin että ehkä en sittenkään. Tai jos luen, käyn antikassa hakemassa originaaleja ykköspainoksia. Kioskikirjan kuuluu olla vähän nihkeänhikinen pokkari - vai mitä?

Kesäkuu päättyi lyhyen kesälomani alkamiseen.
Muuta en ole toistaiseksi suunnitellut kuin lukevani ja lenkkeileväni.
Lukuaikapalvelun kirjahylly on täynnä kaikenlaista viihdettä ja hömppää, ja jos e-kirjat alkavat kyllästyttää, siirryn perinteisiin paperikirjoihin. 

Kuukauden luetuista ensimmäinen ja viimeinen, Juutisen Jos me tästä selvitään ja Nunna Kristodoulin Päiväkirjat ovat lukusuosituksiani.

kirjasto kroatialaiseen tapaan


Kesäkuun 2023 luetut alla käänteisjärjestyksessä ja koko vuoden luetut TÄSTÄ
 
Juuso Juutinen: Jos me tästä selvitään. Tosikertomus vauvan vakavasta sairaudesta ja menettämisen pelosta. Vielä enemmän kasvutarina mieheksi ja miehenä kasvamisesta, isäksi ja isänä kasvamisesta. Sanoittaa vahvasti ja hienosti tunnekokemuksia tuoreen ja samalla uhatun ja hauraan vanhemmuuden äärellä. Lapsen sairaus on raaka tapa kasvaa ihmisenä, kirjoittaja tuntuu päästävän lukijan todella lähelle. Tunnistan ja muistan osan tunnemyrskyistä nuorimmaisen keskoshoidon ajalta (vaikka oma lapseni ei missään vaiheessa ollut vakavassa tai suuressa hengenvaarassa, elimme silti parin kuukauden ajan sairaalaelämää jota varjosti pelko ja huoli pienen olemassaolosta). Oma kokemukseni on, että aika on armollinen. Lapsi kasvaa, valloittaa oman paikkansa maailmassa ja tunnemuistot muuttavat muotoaan, asettuvat elämän loimilangoiksi sen sijaan että olisivat koko kuva-alaa peittämässä. Olemasta ne eivät lakkaa. Koskettavaa ja hyväätekevää luettavaa, erityisesti siksi, miten avoimesti kirjoittaja sanoittaa ja päästää lähelle omaa tunnemaailmaansa. Lue! E-kirja.

Tuija Lehtinen: Viimeinen mahdollisuus. Alunperin 1980-luvulla Kolmiokirjalle salanimellä kirjoitetun San Fransiscoon sijoittuvan sairaalasarjan ensimmäinen osa. Pomppuisa juoni, keskiössä komea suomalaissyntyinen lääkäri Stefan Frank. En ole vuosiin lukenut kioskikirjallisuutta - edellisestä kerrasta on varmaan hyvinkin viisitoista vuotta, kun olen joskus joillekin lomareissuille ostanut antikoista nipun tauhkaa - joten paluu oli yllättävä. Lehtisen kirjoitustyylin kyllä jopa tästä lyhyestä tekstistä tunnisti, juoni oli outo, eikä tarinassa ollut edes kunnolla romantiikkaa paitsi muutama pakollinen suudelma suunnilleen viimeisellä sivulla. Vaikka hömpästä (viihteestä) tykkäänkin, kioskikirjallisuudelle en oikein lämpene. (no onhan silläkin toisinaan paikkansa). Tätä sarjaa sekä kartanosarjaa löytyi e-kirjapalvelusta tusinoittain, jos tulee tarve palata. E-kirja. 

Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto. Väljästi Turkuun sijoittuva hyvänmielen kirja. Sannin elämä heittää kuperkeikkaa kirjaimellisesti alttarilla, ja kirjan nimikin kertoo, mihin se johtaa. Hyväntuulinen, elämänmakuinen, leppoisa. Juuri sopivaa luettavaa kesän aamuihin ja iltoihin. Suurin osa tapahtumista sijoittuu kesäaikaan. Taisi olla neljäs vähän samantyyppinen kirja putkeen: päähenkilö jää ykskaks yllättäin sinkuksi, joutuu jonkinlaiseen asumis- parisuhde- ja itsepohdiskelukriisiin. Oikein kelvollista luettavaa. E-kirja. (otin pitkästä aikaa taas e-/äänikirjapalvelun)

Minna Haapasalo: Kierrätyshäät. Tilkkuterapiaa-kirjan jatko-osa, kesti hetken päästä kärryille henkilöistä ja tapahtumista. Riinan pitäisi mennä naimisiin, vaan kun kaikki tuntuu jotenkin haraavan vastaan: hääpuku, hääpaikka, mieskin. Turkuun väljästi sijoittuva kertomus alkoi vähän tahmeasti (en millään muistanut ensimmäisen kirjan hahmoja enkä varsinkaan heidän elämäntarinoitaan ja suhdettaan päähenkilöön!) mutta kun käyntiin pääsin, luin ihan mieluusti. Hyvää, uskottavaa kotimaista viihdettä on aika vähän. Tämä kirja(sarja?) tuntuu kuuluvan hyvän viihteen kategoriaan, leppoisaa luettavaa, päähenkilö kasvaa ja elää, tarina kulkee eteenpäin. E-kirja. 

Laura Friman, Lauri Pietikäinen: Koukuttaja - miten ystävystyin kalastajan kanssa Pohjois-Norjassa. Sympaattisen jutusteleva kertomus pohjoisnorjalaisesta kalastajasta, Lauri Pietikäisestä. Leppoisaa luettavaa, vaikka vähän ihmettelenkin, että miksi tämä kirja on kirjoitettu. Jos minä kirjoittaisin samalla tavalla vaikka Lehtorin mammasta (ja hänestä voisi tällä tavalla kirjoittaa), julkaistaisiinko se? Tykkäsin kyllä lukea tätä pientä jutustelevaa tarinaa. E-kirja lomareisulla iltalukemisena.

Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää. Rennonletkeä etsiväkirja. Siru Valpas ajautuu avoeroon ja samaan syssyyn päätyy ostamaan etsintätoimisto Vitosen. Hyväntuulista, hersyvää lomaluettavaa. Ei rikoksia, koska kyse on etsintätoimistosta - siis etsintää. E-kirja lomareissulla iltalukemisena.

Meri Savonen: Amandan kolme kesää. Opettajana työskentelevä, neljääkymppiä lähestyvä Amanda jää yhtäkkiä sinkuksi. Ei lasta, ei kumppania, kun ympärillä hurisee opehuoneen kollektiivinen pari- ja perhesuhdeonni. Hyvä, pohdiskeleva kasvukertomus. Samaan aikaan kepeä ja iloinen, silti myös jollain tavalla aito, vähän surumielinenkin hetkittäin. Kasvukertomus nimenomaan iästä, lapsettomuudesta ja sinkkuudesta. Loppuratkaisusta olin itse vähän eri mieltä, tälle tarinalle olisi hyvin sopinut toisenlainenkin loppu, mutta eipä kirja silti vesittynyt mitenkään. Uskottavaa, hyvin kirjoitettua kotimaista viihdettä ja hyvänmielenkirjallisuutta on alkanut pikkuhiljaa löytyä yhä enemmän. Tässä ehdottomasti yksi hyvänmielen helmi, lempeä, pohdiskeleva, aito.

Camilla Davidsson: Pikkuinen unelmien kaksio. Herttainen, ehkä pikkuisen naiivi kertomus pankkimaailmassa äärirajoillaan työskentelevästä Sofiesta. Parisuhde junnaa paikallaan, työtä on liikaa, vanhemmat ovat yllättäen eronneet ja uusi asunto täytyy remontoida. Elämänsä valinnoissa Sofie tekee kuten isä on toivonut. Ensisivuilta on selvää, kuinka käy. Kertomus on herttainen hyvänmielen kertomus, jonka aikajänne on ajoittain epämääräinen, ja kokonaisuus jotenkin suloisen naiivi. Ihan lukukelpoinen juttu, ei anna eikä ota, tuo hetkeksi hyvän mielen ja poistaa stressiä - toimii siis. 

Douglas Adams: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto. Haikailin luettavaa ihan ääneen, nuori suositteli tätä. Sen pahemmin Adams kuin Pratchettkaan eivät vaan jaksa innostaa. Kirjoissa on jonkinmoista huumoria ja leikitellään paljon tulevaisuuden visioilla, ja epäilemässä tarinoissa on sellaisia viittauksia joihin minun tietämykseni ei edes yllä, mutta en vain pääse näihin klassikoihin kiinni. Pidän huumoria vähän pikkuhauskana ja tässä tarinassa en aina jaksanut pysytellä kärryillä siitä kuinka kaikki absurdit käänteet toisiinsa liittyvät. Ihan kivaa vaihtelua normaaliin lukemistooni, tuskin kuitenkaan luen jatko-osaa.
 
Jennifer Weiner: Tietyt tytöt. Otin tutun kirjan luettavakseni kun koko taloudessa ei muka ollut mitään kiinnostavaa luettavaa. Vaikka tarinassa on surullisiakin käänteitä, sen tunnelma sopi jotenkin hyvin mielentilaani. Viihdyin kertomuksen maailmassa.
 
Nunna Kristoduli: Päiväkirjat. Kuopiosta Kreikkaan, tapaluterilaisuudesta luostariin, Nunna Kristodulin postuumisti julkaistut päiväkirjat. Kiehtova ja erikoinen lukukokemus! En osaa arvioida, paljonko päiväkirjoja on toimitusvaiheessa stilisoitu (ainakin maailman tapahtumista on jätetty suurin osa pois, vaikka niistä onkin kirjoitettu) tai suorastaan sensuroitu. Lyhyet toteavat merkinnät kertovat inhimillisestä ihmisestä. Ehkä kirjaa aloittaessani oletusarvona oli jotain todella syvällistä pohdintaa uskosta, Jumalasta, jumalasuhteesta tai toisaalta kuvauksia luostarin arjesta. Kumpaakin oli, mutta hyvin eri tavalla kuin olin olettanut ja kuvitellut: lyhyesti, toteavasti, jotenkin arkisen viitteellisesti. Mietin, että tällaisia ihmisiä on, vielä nykypäivässäkin, jotka hakeutuvat luostarielämään; heidän tarinoitaan haluaisin lukea myös. Ainakin tämän kirjan mukaan heidän(kin) uskonsa on ihan yhtä häilyvää ja arkistakin kuin tavallisen tapauskovaisen. Harmillisesti Kristoduli lopetti päiväkirjan pitämisen siinä vaiheessa, kun hän palasi Suomeen Lintulan luostariin. Olin moneen kertaan jättämässä kirjaa kesken, mutta palasin aina vain lukemaan. Työelämä oli päiväkirjoja lukiessani todella hektistä, ja näissä lyhyissä, toteavissa merkinnöissä oli jotain varsin rauhoittavaa. Väistämättä lukiessani pohdin myös sekä omaa päiväkirjakirjoittamistani että uskoani. 

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


kirjasto oli jännästi luokiteltu kirjailijan kotimaan mukaan.
Lukijan on tiedettävä minkämaalainen etsimänsä kirjailija on.
Ainakin itselleni olisi ollut haastetta löytää kaikki angloamerikkalaiset suosikit, minulla
ei ole usein aavistustakaan kirjailijan alkuperämaasta, jos kielialue on englanti.

Suomalaista kirjallisuutta oli melkein kolme hyllymetriä.


Vinkkaa hyvää kesäkirjaa!

1 kommentti:

  1. Tässäpä muutama vinkki kesäkirjaksi minun kesäkuun luetuista: Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet (oli varsinainen hyvän mielen kirja), Eva Frantz Sininen Huvila (kotimainen löytö dekkari-genrestä) ja Pasi Klemettisen Kansanuskon yöpuoli: hiidet, manalaiset ja muut demonit. -q

    VastaaPoista