tiistai 30. marraskuuta 2010

tiistaissa

työolosuhderaportti: lämpimämpää kuin eilen. Vessa ei toimi. HDF edelleen hakusessa. Illalla herrakerhoa.

Liikuntaraportti: uitu eilen oikein kunnolla. Teki hyvää.

*

Kohtasin eilen uimahallilla sympaattisen parin: aikuisen naisen ja dementoituvan äitinsä. Jollain tavalla tuo kaksikko oli niin äärettömän myötätuntoa herättävä ja koskettava.
Vanha äiti oli jo sellaisessa vaiheessa, ettei vieraassa ympäristössä tunnistanut suihkujakkaraa istumapaikaksi, kommentoi äänekkäästi ja suorasukaisesti paikallaolijoita ("onkos sullakin varpaita leikattu, kun ne on tonnäköiset?"), eikä muistanut heittäneensä löylyä vaikka hiki lensi ohimoilta isoina pisaroina.
Tilanteen työläydestä - ja varmaan kiusallisuudestakin - huolimatta tyttärellä oli annos roimaa huumoria otteissaan, kun hän punnersi vanhempaa naista saunanlauteille istumaan, valvoi löylynheittelyä ja ohjaili iäkästä äitiään jakkaralle pesuja varten.

En tiedä, kumpi kosketti enemmän: roolien täydellinen keikahtaminen päälaelleen, vaiko aikuisen lapsen asenne lapseksi muuttuvaan aikuiseen.

*

Virittelin viikonloppuna vanhan kompuutterin ilman yhteyttä ulkomaailmaan lasten käyttöön. Suunnittelin että osana Jaakkotouhuja kauhukolmikko voisi tuottaa jouluisen sadun.

2 kommenttia:

  1. Perheessämme on tulevina vuosina tarjolla tuota roolien keikahdusta varmasti aivan riittämiin. Etukäteen jo pelottaa, kuinka itse jaksaa. Nyt jo tunnelmat vaihtuvat myötätunnosta täyteen raivoon alta aikayksikön. Mutta pitää yrittää muistaa, että kyseessä on sairaus.

    P.s. Olen lukenut pitkin yökausia blogiasi ja olen tavattoman vaikuttunut. En oikeastaan pysty tässä julkisesti edes kertomaan kuinka vaikuttunut!

    VastaaPoista
  2. mirka: jaksamista perhetilanteessa!

    Ja kiitos. on hämmentävää kun joku vaikuttuu...

    VastaaPoista