Järjestyssäännöt

Kerrostalossa ei saa

polttaa parvekkeella tupakkaa
polttaa sisätiloissa tupakkaa

parkkeerata autoa rapun eteen
parkkeerata autoa parkkipaikalle

tömistellä lunta jaloistaan
tuoda lunta jaloissaan rappukäytävään
tömistellä hiekkaa jaloistaan
tuoda hiekkaa rappukäytävään

Ei saa kerrostalossa käyttää hissiä
Ei saa myöskään liikkua portaissa



Ei kerrostalossa saa

säilyttää vaunuja pyöräsuojassa
säilyttää vaunuja kellarissa
tuoda hiekkaa vaunun pyörissä rappukäytävään

pelata pihalla jalkapalloa
viettää eväsretkeä pihalla
antaa lasten leikkiä pihalla

juosta
hypellä
kävellä

Ei saa kerrostalossa
soittaa rumpuja
soittaa viulua
soittaa pianoa
soittaa kissanpolkkaa
laulaa nuotin vierestä

Ei saa pitää itkeviä lapsia

Ei ole suotavaa
katsoa telkkaria
kuunnella musiikkia
kuunnella radiota

kuorsata
nukkua päivällä
nukkua yöllä
valvoa yöllä
valvoa päivällä

On myöskin kokonaan kiellettyä

käydä suihkussa
haista pahalta

riidellä
huutaa
jutella
itkeä
nauraa
rakastella




Ei milloinkaan kerrostalossa saa
käydä vessassa
vetää vessaa

tavata ystäviä
seurustella

sulkea verhoja
avata verhoja


Onneksi sentään saa
olla hiljaa yksin ja kuunnella muiden elämää





 



5 kommenttia:

  1. Sattuneesta syystä asustan rivitalossa :D Tosin edellisessä rivitalossakaan ei saanut mitään noista ja lisäksi täytyi leikata nurtsi millilleen oikean mittaiseksi, olla koskaan tallomatta nurtsia, tehdä lumityöt, ja toisaalta niitä ei saanut tehdä...

    Ilman velvoitteita mä asuisin erämaassa teltassa kaukana kaikista. Muitten elämä ei mua haittaa yhtään. Paitsi kolmelta sunnuntai-maanantai-välisenä yönä, kun naapurin vieras yrittää ikkunasta läpi. Joka viikko.

    VastaaPoista
  2. Muistui juuri mieleeni, miksi ei ole ikävä kerrostaloon...

    P.S. Vaihdoin nimeä ja aloitin uuden blogin...

    VastaaPoista
  3. ;)
    mä viihdyn kerrostalossa, naapureista huolimatta :D - myös niiden ansiosta.

    VastaaPoista
  4. Minä asun kerrostalossa, jossa alakerran naapuripariskunta pajattaa liesituulettimensa edessä kaikki elämänsä asiat ja naapurustolla riittää kuultavaa yli puolen yön lähes joka ilta. Ja saman kerroksen nuori pariskunta pitää äänekästä kisastudiota aina, kun jossain joukkuelajissa kisaillaan kansainvälisellä tasolla. Se on kivaa, koska itse ei tarvitse koko ajan katsoa. Kisakatsomon huudosta tiedän maaleista ja ennätän sitten vilkaista hidastukset. Kukaan ei ainakaan tähän asti ole valittanut mistään - ei edes meidän perheen elämöinnistä - ja täällä on tähän asti (koputan puuta) ollut tosi kiva asua. Niihin ääniin tottuu. Ne yölliset pajatuksetkin tuntuvat nykyään jo vähän samalta kuin vanha kaappikello, jonka naksutuksiin on niin tottunut, ettei sitä ilman oikein osaa nukkuakaan. Onneksi tässä talossa ei asu rasittavia, joka asiasta valittavia naapurikyyliä (kuten tuossa vastapäisessä talossa). Olen liian helposti provosoituva. Kynnys ärähtää takaisin on matala. Kerrostaloelämä on aliarvostettua. Sitä aliarvostavat yleensä ne, joilla itsellään on sopeutumisongelmia. Mielenterveysongelmaiset, juopot, ja narkkarit, tai muuten aidosti häiriöksi olevat ovat toki ongelma, vaikkei sopeutumisvaikeuksia olisikaan.

    VastaaPoista
  5. Meillä on tällä hetkellä ja nykyisessä talossa mahtavan mukavat naapurit. Hiljaisia ikäihmisiä enimmäkseen.

    Ja kuten sanottua, minä viihdyn kerrostalossa, muutamasta aiemmasta huonosta naapurikokemuksesta huolimatta.
    Kyylääjät ovat toki oma säälittävä lukunsa, mutta kiusallisempia ovat metelöitsijät: arkiyölliset karaokebileet saattavat toisinaan ottaa vähän päähän...

    VastaaPoista