Kohti arkea

Kesäloma meni jo.

Tai ainakin minulla meni jo, paluu arkeen ja tilulii.

Viimeisenä lomapäivänäni hilasin itseni kirjakauppaan ja hankin pakollisen syyskalenterin. Tällä kerralla päädyin valitsemaan ihan tavallisen täplitetyn vihon.
Kalenteri ei oikein taivu tarkoituksiini, varsinkin kun nyt alan hiljalleen hahmottaa, millaista muistiapuvälinettä tarvitsen.

Arjen menot ja aikataulut kulkevat puhelimen kalenterissa, joka ainakin periaatteessa on jaettu koko perheelle.
Puhelimen kalenterista löytyvät kaikki arjen asiat: nuorison harrastukset, lääkärit, kampaajat, omat työasiat; ylipäätään kaikki aikataulutettava.
Töissä pöydän nurkalla on työkalenteri, joka riittää työpäiviini. Sitä en kanna mukanani, enkä merkitse siihen omia menojani muutamia yksittäisiä lukuunottamatta. Työkalenteri on verstaan työlista.

Se apu, mitä arkeeni tarvitsen, on kotiloki.
Kotiloki on jokinlainen kalenterin ja bulletjournalin välimuoto.
Kotilokia ei voi pitää puhelimella, eikä työkalenterissa, se on oltava paperilla.

Olen versioinut kotilokista vuosien mittaan erilaisia yritelmiä.
Kaikki ovat olleet yhtä toimivia tai toimimattomia. Jotain järkeä tässä konseptissa kuitenkin on, koska palaan siihen aina yhä uudestaan ja uudestaan, vähän eri muodoissaan.

Kotilokiin teen ruokasuunnittelua, taloussuunnittelua.
Kotilokista löytyvät muistettavat asiat - osin samat kuin kalenterista tai muistikirjasta, mutta myös sellaiset muistettavat asiat, joilla ei ole selvää pakottavaa aikataulua - vaikkapa passien ja reseptien uusimiset ja vastaavat.




Tälle toimintakaudelle hankin ihan tavallisen pisteellisen vihon. Samalla päätin, että hiisivieköön, en jaksa askarrella mitään yltiösöpöä ja värikästä, se ei ole itsetarkoitus, vaan tällä kaudella mennään käytännöllisyys edellä.
Printtasin netistä kuukausikalenterit elokuulta joulukuulle ja liimasin ne vihkooni.
Siirsin puhelimen kalenterista tiedossa olevat menot kalenteriin.

Ensimmäisenä muistettavana asiana kirjoitin lokini kalenteriin kissanhiekkojen vaihdot. Jos en kirjoita sitä johonkin ylös, en muista milloin edellinen vaihto on tehty, ja sitten jää vaihtamatta - tai tulee vaihdettua aivan liian tiheään.


Jatkoin pohtimalla syömisiä.
Ruokalistasuunnittelu on viime aikoina toiminut vähän huonosti, elämässä on ollut enemmän muuttuvia tekijöitä kuin aiemmin (mm. yksi työssäkäyvä lisää; hän tarvitsee täydet eväät työmaalleen). 
Alkoi tuntua siltä, että ruokalistaa voi suunnitella enintään viikon eteenpäin, ja varmaa toisaalta on, että täysin ilman suunnittelua en huusholliamme hanskaa: jos en yhtään ennakoi, meillä yökensyödään päivästä toiseen jotain masentavaa harmaata söösää, tai roiskeläppiä.

Tällä kertaa päätin kirjoittaa ylös kaikki edes suhteellisen toimivat tietämäni ruuat. 
Jokaisen ruuan perään lykkäsin rivin palluroita: kun tämä ruoka on tehty, ruksitaan pallura yli. Josko tällä tavalla välttyisi makaronilaatikolta kahdesti viikossa. Tai bololta.

Jos olisin Ihan Oikea Bulletjournalisti, olisin tehnyt kaiken kauniisti tekstaten, iloisin värein, tarroin ja muiden somisteiden ryydittämänä. Ja olisin jatkanut tekemällä tulevaisuuksia, unelmia, talouksia, luenämäkirjat- suunnitelmia ja vastaavia. (en kyllä tarvitse yhtään luenämäkirjat -suunnitelmia, siitä pitää huolen kirjaston algoritmi tai sitten suositteluhylly) (Lehtori yllytti minut viikonloppuna kirjastoon kanssaan. Se osaa istua ja lukea. Minä en. Tulin kotiin kainalossani iso kasa kirjoja. Lehtori väitti että olen hillitön ja ettei minulla ole itsekuria eikä elämänhallintaa) (niin että en laita kotilokiini mitään kirjalistoja) (laitan ne muistikirjaani)
Koska kumminkin olen Ihan Tavallinen Keksiäkäinen Eukko, sain askarreltua niskani jumiin ennen kuin edes ruokalistasuunnitelma tuli valmiiksi.

Piti siis ottaa tuikitarpeellinen muutaman päivän niskajumppatauko ennen talous- ja muuelämäsuunnittelua.

**


Kotilokimuistelmia
(muistuma1)
(muistuma2)
(muistuma3)
(olennainen muistuma)

6 kommenttia:

  1. Hyvältä plääniltä kuulostaa :) Mullakin oli vähän samantapainen, mutta koska olin lopulta liian laiska edes siihen rumaan ja simppeliin viivojen piirtelyyn bujoon, niin päädyin takaisin tavalliseen A5-kalenteriin. Eihän siihen mitään omia suunnitelmia liiemmin mahdu, joten en sitten suunnittele, hahhah :D Ilmankos välillä on hommat levällään. Kalenterin vika - ei mun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tavallinen kalenteri on loistava, jos se tekee sen mitä kalenterin pitääkin tehdä - eli muistuttaa asioista :)

      Poista
  2. Mä olen ihan samanlainen paperikalenterityyppi ja myös jonkinlaista bujoilua olen harrastanut aina, jo ennen kuin sillä oli edes nimi. Mulla on vain ja ainoastaan paperikalentereita: oma, missä työ- ja muut jutut (aikoinaan mulla oli SEKÄ työ- ETTÄ oma-kalenteri, mutta se kävi liian työlääksi). Lisäksi on perhekalenteri seinällä, mihin merkkaan kaikki yhteiset ja/tai kaikkia koskevat jutut. Olen yrittänyt sähköistä kalenteria, mutta ei onnaa. Paperinen sen olla pitää. Ja just tolleen, että on eri värisiä kyniä. Jos oikein intoudun, niin tarrojakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. paperikalenterissa on puolensa - vaikka sähköinen kulkee mukana helposti ja muistuttaa tarvittaessa tärkeistä asioista, on paperinen käyttöliittymä kuitenkin aika oivallinen :)

      Poista
  3. Mä olen pitänyt vasta kaksi vuotta bujoa, mutta se toimii tosi hyvin. Siellä on vain omia harakanvarpaita ja lähinnä mustaa väriä, mutta vihdoin mulla alkaa olla omat hommat hanskassa.

    Tuollainen ruokalista-aukeama on kyllä tosi hyvä idea. Olen ollut todella kyllästynyt ruokahuoltoon ja sen yksinhoitamiseen. Kun puolustusvoimat palauttivat kaverin takaisin vuoden jälkeen, niin tuosta listasta olisi hyötyä niinä (melkein kaikkina päivinä) jolloin marmatan mielessäni, että mitä ihmettä oikein tekisin ruuaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ruokahuolto on aivan loputon suo, ja ainakin minulla se vaatii suunnittelua. Muuten valutaan ikuiseen bolognese-kanakastike-makaroniloota -kierteeseen.

      Poista