Kieltäydyn paniikista

Sitkeästi tönötän poterossani: en aio panikeerata.

Paitsi vähän yön pimeinä tunteina kun tajusin, että helkatta, jos tätä hommelia jatkuu pitkään, saattaa palkkapussi oheta.
Tai työ lakata.
Ainakin väliaikaisesti.
Päässäni on ollut joku vinouma, joka on vakuuttanut että talouden koulukkaat (ml Lehtori) ovat ensinnä karanteeni- /kotityö-/ koto-oleilulinjalla ja minun elämäni jatkuu hamaan maailmanloppuun asti ennallaan, tralla-laa-raadantaa.
Vaan eipäs, minuun ja minun työhönihän nuo kaikki uudet ohjeistukset ensinnä iskivät.
Koulu on kuitenkin yhteiskunnallisen järjestyksen kivijalka, ei siitä helpolla luovuta.
Vaan kolmannesta sektorista ensin.

En suostu hamstraamaan.
Mutta olen tällä viikolla siivonnut kuivatavarakaapin.
Ja olen joka kauppareissulta tuonut jonkun ylimääräisen jutun.
Se on tietysti johtanut siihen, että en ole tuonut sitä, mitä olisi pitänyt.
Eilen muistin kahvin, joka on melkein loppu.
Vastineeksi kahvin muistamisesta unohdin tämän päivän ruuan, jota absoluuttisesti ei ole.

Tunsin oloni vähän pöhkelöksi kun jonotin apteekissa.
Teki mieli huutaa kaikille että en hamstraa vaan ihan asiasta asioin.

Sanoin Lehtorille että vessapaperia en hamstraa, se on minun pieni kapinaelkeeni.

12 kommenttia:

  1. Muakin nolotti ostaa tänään talouspaperia ja teki mieli sanoa et tää on kotoota loppu, en mää muuten.
    Niin, sun työhön tää tosiaan iski ekana. Meillä junnua ketuttaa kun harrastus jäi tauolle ja Tukholman turnauskin peruttiin. Mä ilahdun kun saan 300 e takas :D

    Rentoa kotoilua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, saas nähdä, miten pitkään töitä riittää...

      Poista
  2. Ihan samalla tavalla oon reagoinut. Kapinoinut ja kieltänyt. Itseltänikin salaa ottanut kaupasta "ihan yhden jutun varalle". Ja tänään nolotti ostaa näkkileipää ja suolakurkkua. Teki mieli sanoa kaikille, että tää ei oo hamstrausta, vaan asia, jota meillä syödään ja on nyt loppu :-D
    Panin merkille, että kaikilla OLI vassapaperia kärryssä!
    Saas nähdä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on toiminut hyvin tämä "yksi ylimääräinen juttu" varautumisessa.

      Poista
  3. Ihminen on kyllä omituinen tapaus, sen mielessä asiat yhtäkkiä menee sekaisin ja sitten vessapaperista saattaa tulla elämän tärkein asia. Toisaalta aina ennen joulua, pääsiäistä ja juhannusta kaupassa käydessä tuntuu siltä, että maailmanloppu on tulossa. Eli kai tämä on ihan tavallista menoa.

    Mä tajusin tänään, että mulla on särkylääkkeet finaalissa ja mietin samalla tavalla, että kehtaanko nyt mennä apteekkiin - luulevat vielä minun hamstraavan. No en mennyt tänään, ehkä menen huomenna, kun sitten ne on oikeesti loppu. Mulla on varmaan jokin neuroosi, jossa ei kehtaa hamstrata tai edes näyttää siltä että tarvitsisi mitään. Pitäiskö mennä lääkäriin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten ihan totta tuo joulua ja juhannusta edeltävä maailmanlopun tunne!
      Kauppa on - voihyvänen aika sentään - ehkä päivän kiinni!

      Poista
  4. Mekin ostimme vessapaperia ihan tarpeeseen vain. Sen sijaan aamulla melkein säikähdin, jos suodatinpaperit loppuvat! Joo, no sitten ollaan ilman. On kahvia ennenkin keitetty ilman :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karua on olla ilman suodatinpaperiakin. Onneksi on pressopannu hätävarana :)

      Poista
  5. En hamstrannut. Ostin silti kuivatavaraa tavallista enemmän, kas kun en aio tuota piskuista lähikauppaa pidemmälle nyt muutamaan tulevaan viikkoon mennä. Pikkukauppa on muutenkin sitä pakollista maitopurkkia varten, koska hinnat. :/ Tosin ehkä marketeissakin hiljenee, eikä eilisen kaltaista ryntäystä ja ruuhkaa ole enää kohta havaittavissa. Vessapaperia on vain välttämätön, jos se Suomesta loppuu, siirryttään servetteihin. :D

    En suostu panikoimaan minäkään, mutta kieltämättä asian laajuus alkaa valjeta, ihan näin pienyrittäjän puolisonakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaikutukset työelämään voivat olla yllättäviä.
      Panikoimaan en vieläkään suostu, mutta on tässä vähän nieleskelemistä, kun tilanteen laajuus valkenee.

      Poista
  6. Minä tunnustan, että olemme alkaneet varautua. Ei tätä vielä voi hamstraamiseksi sanoa. Täydennettiin särkylääkevarastoa ja pakkasessa on ylimääräistä ruokaa, kuivakaapissa näkkäriä, hapankorppua ja ylimääräiset puurohiutaleet ja murot. Päätin että sen verran ylimääräistä pidämme varastossa, että jos yllättäen karanteeni iskisi, niin pari päivää pärjäämme. Eiköhän siinä ajassa saa järjesteltyä lisätäydennyksen.

    Ehdimme jo viikolla pelästyä, että olemme altistuneet ja karanteeni iskee, mutta kyseessä oli onneksi väärä hälyytys. Työnantaja on kehottanut kaikkia, joille se on mahdollista etätyöhön. Töissä on osa henkilöstä altistunut ja kartoitus käynnissä. Omassa toimipisteessäni ei ole vielä koronatapausta.

    En panikoi, mutta varaudun. Meillä 3 lasta käy kahta eri koulua, joissa molemmissa yli 400 oppilasta ja opettajat päälle. Toimistollani työskentelee muutama sata ihmisiä. Sanoisin, että riski altistua on iso. Nähtäväksi jää sitten, että sairastutaanko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varautuminen onkin viisasta, ja kuten martat julistavat, aina pitäisi olla pieni kotivara kaapissa.

      Yritän aina vain pysyä paniikin ulottumattomissa, ja pitää arjen pyörimässä niin normaalisti kuin mahdollista

      Poista