Huhtikuun luetut

Työmäärä lisääntyi, stressi lisääntyi, palasin lähityöhön - luin vähemmän. 

Pidin Vanhatalosta, Unsworthin Aikuisista ja Maria Semplen Bernadettesta. Katy Eberlen yllätti - epäröin pitkään kirjaan tarttumista varmana siitä, että se on tyhjääkin tyhjempää höttöä, sainkin samaistumiskohteen.



Annie Hawes: Kypsä poimittavaksi. Luen sarjaa näköjään väärässä järjestyksessä. Annien talon katto pitää korjata: tuntematon tuhohyönteinen on rouskuttanut katon tukipuut liki puhki. Elämä on muuttamassa muutenkin muotoaan - rakastuminen paikalliseen mieheen sekoittaa elämän - miehen mukana kuvioihin tulee kokonainen suku, vaikkakin jo ennastaan tuttu - ja uudenlainen käyttäytymiskoodisto. Viihdyin retkelläni viini- ja oliivitilalla, nautiskelin Italian auringosta. Huoletonta stressipäivien luettavaa.

Katy Eberlen: Sinä vain. Epäröin pitkään tämän kirjan aloittamista; kirjailijan ensimmäinen kirja ei muistaakseni tehnyt minuun suurtakaan vaikutusta. Nautiskelin kuitenkin tarinan italialaisista tunnelmista, kesäisestä fiiliksestä - ja kirjan puolivälin paikkeilla löysin samastumiskohteen tarinasta. Tarinassa oli vähemmän höttöä kuin kuvittelin, ja enemmän asiaa. Toisen päähenkilön äiti - kun hän ilmestyi kunnolla kertomukseen - olikin yhtäkkiä samastumiskohteeni: kirjailija onnistui muutamalla pienellä lauseella kuvaamaan hyvin olennaisia asioita ihmisen ajattelussa. Ei ihan niin höttöä kuin pelkäsin: hyvähkö, selkeä tarina, jossa käsiteltiin monia vakavia aiheita kauniisti. 

Emma Jane Unsworth: Aikuiset. Somen kautta elävä Jenny on epävarma, häilyvä, jotenkin äärirajaton, itselleen näkymätön. Hänellä on hankala äitisuhde, hankala rakkaussuhde, hankala aikuisuus. Kiehtovasti kirjoitettu (pidin erityisesti otsikoinnista!) kuvaus kolmikymppisen naisen näkymättömyydestä, epävarmuudesta - ääriviivojen katoamisesta ja somen koukuttavuudesta. Pidin! 

 Anu Pensola: Appelsiinikuu. Lastenlyriikkaa, luin opiskelun takia. Piti Parkon kirjaan nojaten tutkia runoutta jossain kokoelmassa. Tutkin. 

 Tommi Parkko: Kirjoita runo! Opiskelukirja. En ihan vielä ole sisäistänyt kirjan antia.

 Jenny Colgan: Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita. Jätin tämän jo kertaalleen kesken, mutta palasin takaisin kun kaipasin nopeaa höttöluettavaa. Majakkasaaresta kertovan kirjasarjan toinen osa, jossa mantereelta saarelle asettuneen Pollyn leipomoa uhkaa ahnas perikunta, myrsky riepottelee (taas!) saarta ja aiheuttaa kaaoksen, tarinassa Pollyn rakastettu (taas!) lähtee Amerikkaan ja suhde on (taas!) vaakalaudalla, tarinassa lintu (taas!) palautetaan lintuyhteisöön ja josta se (taas!) tulee "kotiin". Olen kirjailijan parista aikaisemmasta kirjasta noin suunnilleen pitänyt, mutta tässä henkilöiden litteys, tarinan toisteisuus ja ennalta-arvattavuus tekivät kirjasta valkoista höttöleipää joka tukkii suoliston. Tarjolla pitäisi olla aitoa oikeaa käsinleivottua leipää joka karkoittaa kaikki murheet. Olisin kaivannut hyvänmielen luettavaa, ja tokihan kirja on toisteisuudessaan huoleton, mutta ei tässä tarina oikein kantanut. Tulipa luettua.

Pauliina Vanhatalo: Tuntemani maailma. Oi! Olen pitänyt tämän omaelämäkerrallisen trilogian aiemmistakin osista. Tämä oli kirkas, kauniisti sanoitettu ja samastuttava kuvaus mielenterveydestä, tunteista, ahdistuksesta, toipumisesta ja toivosta. Osaisinpa joskus kirjoittaa jotain samanlaista. 

Maria Semple: Missä olet Bernadette? Omintakeinen ja erakkomainen entinen arkkitehti Bernadette katoaa oudosti laivalta matkallaan Etelämantereelle. Hänen tyttärensä Bee alkaa selvittää äitinsä kohtaloa erilaisten dokumenttien: sähköpostien, uutisten, lippu-lappusten perusteella. Satiirinen, ironinen, hauska ja monikanavainen tarina perheestä, parisuhteesta, mielenterveydestäkin. Olen lukenut kirjasta ainakin osan joskus vuosia-vuosia sitten, ja poimin sen nyt mukaani kirjaston palautushyllystä. Pidin, nautin lukemisesta ja hykertelin tarinaa. Suosittelen kun kaipaat vauhdikkaasti etenevää hyväntuulisuutta. 

 Annie Hawes: Calabrian perintö. Englantilainen Annie Hawes on siskonsa kanssa ostanut Pohjois-Italiasta heittiölle jääneen oliivitilan, ja alkaa elää siellä. Sarjan kolme osaa pursuavat elämäniloa, maaseutua, ihmisiä, tapahtumia, Italiaa. Sarjan kolmannessa osassa Annien elämä on vakiintunut, kuvioissa on paikallinen mies ja hänen perheensä. Yhdessä tämä sekalainen seurakunta lähtee tutustumaan Ciccion perheen syntymäseudulle, eteläiseen Italiaan, sen outoihin sukulaisiin ja omituiseen mafian hallitsemaan ajatusmaailmaan. Elämäniloinen ja rönsyilevä tarina oli ennestään tuttu, luin stressi-iltoina iltalukemisena. Lämmin suositus jos kaipaat iloa ja Italiaa.

 Dean Nicholson: Nalan maailmaTarina miehen ja löytökissan ihmeellisestä polkupyöräseikkailusta maailman ympäri. Kirja oli aluksi oikein herttainen: kolmikymppinen iso mies on lähtenyt pyöräretkelle maailman ympäri kaverinsa kanssa, heidän tiensä erkaantuvat ja Dean löytää vuoristo-ojasta pienen orvon kissanpennun, jonka hän nappaa matkalle mukaansa. Lähes rahaton Dean brändää kissansa instaan, lahjoittelee rahaa eläinsuojelullisiin hyväntekeväisyyskohteisiin ja pyöräilee Kreikassa, Turkissa ja entisessä Jugoslaviassa. Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän alkoi ärsyttää: ilmeisesti alkoholiongelmaan taipuvainen rantapummi rahoittaa vetelehtimistään kerjäämällä joukkorahoitusta eläinsuojelulle. Taatusti ja varmasti hän lahjoittaa rahaa ja tekee paljon hyvää(kin), mutta maailmanympäryspyöräily? Ympäri itäistä Eurooppaa (no hyvä on, ehkä pandemia hidastaa matkantekoa) ja jonkinlainen itsensä vapauttaminen kaikesta vastuusta. Kirjan alussa kaverin kanssa ei tullut mitään erimielisyyksiä, tiet vain erkanivat, kirjan loppupuolella tehdään sovintoa. Kategoriaa tulipa luettua.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti