liikunnallisuuspohdinto 4 - kannattaako liikuntaa monitoroida?

En omista sporttikelloa, sykemittaria tai no omistan todella vanhan, jostain reilun kymmenen vuoden takaa, paristot loppu enkä mitään muutakaan puettavaa laitetta elämäni monitorointiin.

Jollain tasolla liikunnan seuranta on suositeltavaa: se saattaa auttaa tavoitteiden asettelussa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Joillekin ihmisille monitorointi missä tahansa muodossa saattaa aiheuttaa ahdistusta ja liikuntasuorituksen muuttumista joko pakonomaiseksi tai ilottomaksi.

Minä monitoroin. Ehdottomasti.

Käynnistän puhelimestani sporttitrackerin aina kun lähden kävelylle tai pyöräilen johonkin.
Tällä hetkellä pyöräilen säännönmukaisesti töihin ja kotiin, kolme kilometria suuntaansa.
Kävelen satunnaisesti, ja suunnilleen sen verran kuin pienen koiran omistaja kävelisi lemmikkinsä kanssa.
Noin suurinpiirtein kävelen viikossa ehkä viidentoista kilometrin verran ja pyöräilen kolmisenkymmentä.
Määrät eivät ole suuria, olen kävellyt ja pyöräillyt paljon enemmänkin arjessani.
Seuraan kertyviä kilometrejä väljästi ja pakottomasti, mutta minulle on tärkeää että tieto arkiliikunnasta tallentuu johonkin.

Uimiset ja kiipeilyt kirjaan treenipäiväkirjaan.
Yksinkertaisimmillaan treenipäiväkirja on ollut ruksilista kalenterissa, ja toisinaan pieni maininta kalenterin sivuilla

yksinkertainen treenikirjanpito
ajalta eKor

treenikommentti
ajalta eKor

Tällä hetkellä kirjoitan muutaman rivin muistiinpanon tehdystä treenistä.

treenipäiväkirja elokuun alussa

Se viestii itselleni, että suhtaudun omaan hyvinvointiini vakavasti. Ja tekemisistä jää jotain dataa. 

Minulla ei ole suuria liikunnallisia tavoitteita: en ole aikeissa juosta maratonia hyvä kun jaksan lönkytellä kilsan verran en aio osallistua teräsnais- tai triathlonkisaan, enkä ole menossa kiipeilykisoihinkaan.
Tavoitteni ovat kauempana tulevaisuudessa: haluan pysyä niin hyvässä kunnossa että kykenen pukeutumaan ja riisuutumaan itsenäisesti, haluan jaksaa kävellä ja uida, haluan olla ryhdikäs ja lihaksikaskin vielä siinäkin vaiheessa kun oletettu mutta luultavasti milloinkaan saavuttamaton eläkeikäni koittaa.
Haluan ettei minua kolota eikä kiristä.
Haluan olla jäntevä ja reipas ja pikkuisen ärtsy mutta silti aika kiva.

 Olen huomannut että pelkästään sillä kun hiukan ironisestikin kutsun liikuntaani treenaamiseksi, suhtaudun itseeni ja tekemiseeni vakavammin. Treenien monitorointi - kirjaaminen - on yksi osa sitä.
Viestin itse itselleni sisäisellä viestinnällä on merkitystä! että tämä asia on olennainen itselleni. Että tässä asiassa suhtaudun itseeni ja hyvinvointiini vakavammin.

Että kyllä, liikunnan monitorointi kannattaa, ainakin minulla.
Se motivoi ja velvoittaa.
Ja treenikirjanpidon lehteileminen, on se sitten missä tahansa muodossa, tuottaa sekin mielihyvää.
Olen tehnyt edes jotain.

 

*

Monitoroitko liikuntaasi?
Millä tavoin?
Auttaako se, vai haittaako enemmän?
Seuraatko unta tai hyvinvointia muilla mittareilla?

niin olen influensseri!