Syyskuun luetut

Lukutahti on syyskuussa tasaantunut, huomaan että e-/äänikirjapalvelu ei enää houkuttele niin voimakkaasti kuin alussa, vaan olen alkanut kaivata ihan oikeita kirjoja. Pelkät tarinat eivät enää riittäneet, aloin kaivata kirjan tuntua käsissäni ja sekavaa sompailua kirjastossa kaipaan myös. 
Kirjojen suoratoistopalvelun neljän kuukauden erikoistarjous päättyy lokakuun loppupuolella, ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että irtisanon tilauksen siinä kohden ja jään pohtimaan, onko kirjojen suoratoistopalveluille mitään pitkäkestoisempaa annettavaa minulle.
Luulen että käytän jatkossa satunnaisesti lahjakorttikaupoilla, silloin kun tekee mieli lukea jotain nopeasti.


Syyskuun kirjoista suosittelen ehdottomasti japanilaista Unelmaa helposta työstä. Olisin itse tehnyt ilomielin kaikkia kirjassa kuvattuja töitä, ja samastuin voimakkaasti päähenkilöön. Pidin.
Sellainen kirja, jota en luultavasti olisi kirjastosta poiminut mukaani, ja jos olisinkin, en luultavasti olisi saanut luettua. Äänikirjaformaatti toimi tämän teoksen kohdalla minulle parhaiten. 

Toisena suosituksena Viola Walleniuksen Koti Keniassa. Lue tämä!

Tuija Lehtisiä olen kurkkuani myöden täynnä. En jaksaisi enää riviäkään. (sisko on mennyt maratonissa menojaan, minä nielen pölyjä)

Anne Tylerit saattavat palata monien vuosien tauon jälkeen luettavikseni.

jokiranta bussin ikkunasta



Koko kuukauden luetut kuun lopusta alkuun: 

 Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä. Metkasti absurdin rajapinnoilla kulkeva kertomus neljänkymmenen korvilla olevasta naisesta, joka burnoutin jälkeen etsii helppoa työtä, lähellä kotia. Mieluusti sellaista työtä, jossa ei tarvitsisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Nainen tarkkailee valvontakamerakuvaa, ripusta julisteita, laatii elämänohjeita riisikeksipusseihin ja päätyy aina työssään jotenkin eriskummalliseen, melkein absurdiin yhteisöön tai tilanteeseen joka vaatii sekaantumista ja osallistumista. Hyväntuulinen, kiehtovasti japanilainen ja erityisen samastuttava kertomus - olisin itse valmis vaihtamaan työni mihin tahansa naisen kokeilemista. Luultavasti en olisi saanut luettua tätä kirjana, mutta äänikirja osui, koukutti ja houkutteli jatkamaan kuuntelemista koko ajan pidemmälle ja pidemmälle. Suositus.

 Donna Leon: Anteeksiannon houkutus. Teki mieli seikkailla pieni hetki Venetsiassa, ja tämä osui kirjastossa käteeni. En alussa muistanut tarinan kulkua ollenkaan, eli lukeminen oli hyvinkin leppoisaa. Ei pelottavaa murhaa, vähän sotkuinen vyyhti huumeita, tietovuotoa ja muuta. Tasalaatuinen Donna Leon.

 Lauren Weisberger: Paholainen puuttuu peliin. Jonkinlainen väljä spinoff Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjalle. Vähän hauska, paljon metkasti juonitteleva perusviihdekirja. Aina jaksaa äimistyttää suuren maailman raharikkaiden elämä, jos tämäntyyppisissä tarinoissa kerrotusta edes murto-osa pitää paikkansa, niin en ollenkaan kadehdi sellaista pyrkyryyselämää. Napakka välipalakirja, jos olet tykännyt Weisbergerin aiemmista, tykkäät luultavasti tästäkin. 

Anne Tyler: Elämän tikapuilla. Nuorena solmittu avioliitto ja tyhjenevä pesä saavat Delian tuntemaan olonsa omassa elämässään jotenkin ylimääräiseksi, näkymättömäksi. Perheen kesälomamatkalla hän kävelee tiehensä rannalta ja asettuu uudelle paikkakunnalle, uuteen elämään pieneen alivuokralaishuoneistoon. Tylerin kirjojen vinot ja haipuilevat ihmissuhteet mietityttävät aina, pidän niistä, pidän näiden tarinoiden verkkaisuudesta, ihmisten hapuilevaisuudesta, pidän näistä tarinoista. Tämä oli ties monennellako lukukierroksellaan yöpöytäkirjana, lukeminen kesti viikkotolkulla. Unohdan aina, miten pitkä aikajänne tässä kertomuksessa on, ja mitä kaikkea Delian elämässä ehtii tapahtua uudessa kotikaupungissa. Avainlause: "sinun olisi tarvinnut vain pyytää". Suosittelen Tylerin tuotantoa.

Tuija Lehtinen: Ruusumadonna. #tuijalehtismaraton. Italiaa opiskellut Isla työskentelee Roomassa pienessä suomalaista designiä myyvässä puodissa myyjänä, matkaoppaana ja freelance-toimittajana. Puodissa vierailee ostoksilla uskomattoman komea mies, Luca, johon Isla tutustuu ja rakastuu. Vaan onko Luca sitä, mitä Isla kuvittelee, ja miksi perhe ja erityisesti kummitäti tuntuu kerran toisensa jälkeen pyörittävän miestä oman halunsa mukaan? Oman lisänsä Islan elämään tuovat opastettavat ryhmät (joissa vierailee tuttuja vanhoista kirjoista) sekä suomalaistaustainen taiteilija Lulu, josta Isla käy tekemässä haastattelun. Onko Luca se oikea? Nyt olen ilmeisesti saavuttanut jonkun kulminaatiopisteen Lehtisen tuotannossa. Tämän lukeminen ei meinannut käynnistyä enää ollenkaan. Olen aikoinani pitänyt tästä kirjasta paljonkin, ja lukenut sen useita kertoja.

Viola Wallenius: Koti Keniassa. Parikymppisenä Keniaan avustusjärjestön vapaaehtoistyöhön lähtenyt Viola päätyi perustamaan oman avustusjärjestönsä ja rakentamaan elämänsä Keniaan. Lasten ja nuorten hyvinvointiin, kyläyhteisön tukemiseen keskittyvän hyväntekeväisyysjärjestön. Kirjassa kerrotaan järjestön synnystä ja mahdollisuuksista avustaa sekä Violan oman elämän että myös järjestön tukemien nuorten tarinoiden kautta. Kirja tuli välillä iholle, piti pitää taukoja kuuntelussa. Lukija sopi kertomukseen hyvin. Lämmin suositus tälle kirjalle. Äänikirja.

 Sanna Stellan: Hyvien synnytystarinoiden kirja. Yllättävä kirja luettavaksi, sattui silmiin kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllyssä.  (tästä syystä en yleensä vaeltele kirjastossa, päädyn lainaamaan kaikkea erikoista). En ole kohderyhmää,  eivätkä omat synnytystarinani millään muotoa kuulu tähän joukkoon. Jos luomuna olisimme menneet, lapsosia ei ehkä olisi ensimmäistäkään. Ja omakin kohtaloni olisi ehkä vähän epäselvä. Siksipä kirjan alkuosan synnytyskertomukset melkein ahdistivat, toivat mukanaan liikaa sekavia, jäsentymättömiä muistoja. Kiinnosti kuitenkin sen verran että luin loppuun asti: kertomuksia enimmäkseen luomusynnytyksistä. Varsin luettava kirja, vaikka minulla ei ole mitään halua muistella omia synnytyksiäni, saati synnytellä yhtään lisää. Luin mielenkiinnosta, ja ajattelin taas kerran sitä, miten paljon asenneilmapiiri, maailma ja ihan kaikki voi muuttua parissakymmenessä vuodessa. Ja vähän myös sitä, että onneksi ihmeellinen internetti ja kaikki maailman tieto oli nahkeammin saavutettavissa silloin parikymmentä vuotta sitten. Pää olisi ehkä räjähtänyt kaikista niistä valinnoista ja suunnitelmista, joita olisi voinut ja pitänyt tehdä. Kirjana oikein kompakti ja luettava ja lämminkin, jos sattuu kuulumaan kohderyhmään. En ehkä välttämättä suosittele keksiäkäistyvälle, synnytysiän roimasti ohittaneelle.

 Johanna Lindfors: Elämäni ranskattarena. Vähän vaisu elämäkerrallinen pohdinta siitä, olisiko elämä parempaa tai elegantimpaa ranskalaisena. Sellainen ihan kiva. Mikäköhän tämä Ranska-juttu edes oikein on, en ole itse saanut siitä minkäänlaista otetta, enkä pidä ranskattareutta mitenkään erityisen tavoiteltavana asiana.

Anna-Mari Raaska: Belizessä on kaikki paremmin. Kun saksalainen mies ei halua asua Suomessa, tai suomalainen nainen Saksassa, on löydettävä kompromissi - Belize! Hyväntuulisen itseironinen ja letkeä kirja siitä, miten asiat menivät vuosituhannen vaihteessa, kun vaihtoehtoelämää tavoitteleva perhe päätti asettua Belizeen. Kirja oli äänikirja, ja loistava lukija sai tekstin elämään. Olin pahasti pettynyt kun kirja loppui, olisin hykerrellyt hyväntuulisuutta vielä pidempäänkin. En ehkä muuta Belizeen elämään vaihtoehtoelämää. Äänikirja.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Iltakirjana, lohtukirjana, sielun lämmittäjänä - yöpöydällä elokuun alusta asti. Tällä hetkellä yksi rakkaimmista lohtu-stressinkarkottaja-yöpöytä-kirjoistani. 

Lilly Korpiola - Alisa Parpala: Alisan tarina - yksi elämä, kaksi syöpää. Viidentoista ikäinen Alisa on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt selättää jo kaksi vakavaa syöpää. Alisa kertoo tarinansa vauvaiän silmäsyövästä ja nuoruusiän luusyövästä toipumisesta. Vahvatahtoisen nuoren kertomus tarjoaa vertaistukea nuorille ja perheille, antaa "tavislukijalle" arvokkaan näkökulman vakavasti sairastaneen nuoren maailmaan ja kertoo erityisesti resilienssistä. Mutkattomasti etenevälle tarinalle lämmin suositus. Hybridi: äänikirja-e-kirja.

 Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla. Kirjan ensimmäinen puolikas oli lähestulkoon plagiaatti Annie Hawesin Extra Virgin -sarjasta: samanlaiset tapahtumat ja tyypit, paikoin jopa kielen rytmi. Vasta puolivälin jälkeen tarina kasvoi omaksi tarinakseen, kun kirjoittaja puolisoineen pääsi maatilamatkailu-viinitilalle töihin. Varmasti omalla tavallaan ihana ja suloinen matkakirja, mutta minun oli vaikea päästä yli Extra Virgin -fiiliksestä. E-kirja.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Ps. Pieni suoratoistopalvelupohdinta.
Juhannuksen tuntumassa Storytel mainosti palveluaan puoleen hintaan neljäksi kuukaudeksi. Se on sellainen hinta, jonka olin valmis maksamaan. 
Niin paljon kuin luen ja nykyään kuuntelenkin jo sujuvammin, kymppi kuukaudessa on ehdoton maksimi.
(ja monen palvelun siihen hintaan tarjoama 20h kuunteluaikaa on ihan kikkare, luen en kuuntele! sen verran viikossa)
Alussa olin hyvinkin innoissani ja luin melkein ahmimalla e-kirjoja. Nyt tahtini on selvästi hyytynyt, ja vaikka käytän kohtalaisen sujuvasti kaikkia kirjaformaatteja, perinteinen kirja on suosikkini. Ja jotain hohtoa on siinäkin, että jonottaa kirjastossa kaivaten.
Storytelin algoritmi on aika ahdas ja kapea, ja se suosittelee pääsääntöisesti samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan, ja voittopuolisesti vain satokauden tuotteita. Palvelussa on käsittääkseni melkoinen määrä suomenkielistä kirjallisuutta, mutta suositteleva algoritmi on aika mielikuvitukseton, ja suosittelee myös sellaisia kirjoja, jotka olen juuri saanut luettua. (paikallisen kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös on paljon monipuolisempi)

Kestotilaajaksi en aio mihinkään palveluun nykyisillä hinnoilla ryhtyä. Luultavasti hankin toisinaan itselleni kuukauden-parin täsmäiskuja jos siltä tuntuu.

Oletko itse kirjapalvelun käyttäjä? Kokemuksia?


yksinäinen lounas ja kirja


3 kommenttia:

  1. Minulla on ajoittain Bookbeat. Nyt on ollut kesästä saakka. Elämä on ollut niin kiireistä, että en ole saanut siihen sovitettua kirjastokäyntejä enkä etenkään niitä palautuksia :) Jos haluan lukea, kirjoja pitää olla helposti saatavilla. Koska lukeminen ja vesijuokseminen ovat tällä hetkellä ainoat säännölliset harrastukseni, ja maksut eivät ole suuria, niin olen valmis maksamaan. Minulle useinmiten riittää se 10€ peruspaketti. Sen voi lennosta päivittää kalliimpaan, jos tarve iskee.

    VastaaPoista
  2. Epäilen osaisinko keskittyä äänikirjaan ylipäänsä. Etenkään työpäivän palaveriputkien jälkeen. Koska oma luettavien listani alkoi huveta uhkaavasti nappasin tästä sinun kuukauden listastasi omalle lukulistalle tuon Tsumuran Unelma helposta työstä. Ne, japanilaiset kirjat, joita olet suositellut, ovat olleet erittäin hyviä. Ja kirjastosta on löytynyt vielä muitakin hyviä japanilaisia kirjoja (Esimerkiksi Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat): olisikohan niin, että käännöstyö japanista tehdään lähtöteoksia paremmin valiten? Mutta siis kiitos ja kannatus lämpimästi kirjastossa haahuilulle ja "oikeiden" kirjojen lukemiselle. -q

    VastaaPoista
  3. Unelma helposta työstä kuulostaa unelmalta :). Kiitos vinkistä, otan heti kuunteluun. Muihin saatan palata myöhemmin.

    VastaaPoista