sähkönsäästämispohdinto

Eipä olisi kannattanut leuhkia sen pahemmin liikunnoilla kuin kirjoittamisellakaan (ks. edellinen postaus). 

Nyt ovat kodinhoidon ja talouden lisäksi retuperällä nekin. 

 ***

Sähkön säästely on julkisessa keskustelussa ollut pinnalla monella tavalla ja tasolla. Meillekin tuli ilmoitus hintojen korotuksesta - meillä on taloyhtiön tai luultavasti useamman yhtiön yhteisesti neuvottelema sähkösopimus, eli emme voi itse kilpailuttaa sähköä.
Tavallaan vaivatonta, ja todennäköisesti tällä hetkellä edullisin mahdollinen vaihtoehto. Mutta kyllähän ne hinnat taisivat tuplaantua.
Meillä on myös vanhanaikainen itse luettava mittari, joka täytyy tietysti nyt sopimuskauden vaihtuessa tarkistaa.
(meillä ei myöskään ole vesimittaria, vaan maksamme yhä kuukausittaista vesiennakkoa tai mikälie. ei siis tule välitöntä säästöä peseytymättömyydestäkään.)(ja lämpö taitaa olla kaukosellaista)
Mietin jo, että miten paljon kehtaan pyöristää lukemaa ylöspäin, niin että saadaan huikaisevia säästöjä aikaan syksyn mittaan. sellainen se on ihmisen rikollinen mieli
Olen nyt muutamana aamuna kirjannut mittarinlukemia muistiin, ja todennut että tällä petosyrityksellä on kyllä luokattoman lyhyet jäljet.
Kulutus on seitsemän mittarinpyörähdystä vuorokaudessa. 

Seuraava kysymys kuuluukin sitten, miten tiivistetään mittarinpyörähdykset kolmeen tai neljään?
Jääkaapin ja pakastimen töpselit ovat niin hankalassa paikassa etten pysty nyhtämään niitä aina välillä irti. tai jos nyhdän, riskinä on se, etten ylety kytkemään kaappeja enää uudestaan päälle
Syksyn pimeässä on vissiin vähän pakko käyttää jotain valaistusta.
Ja koska olen noin suunnilleen kokonaan lakannut imuroimasta, ei siitäkään enää sen suurempaa säästöä koidu.
Hetken harkitsin ostavani tusinatolkulla sellaisia aurinkokäyttöisiä pihavaloja ja latauttavani niitä parvekkeella iltojen iloksi, mutta olisiko sekään sitten lopulta kestävä tai ainakaan pitkäkestoinen ratkaisu?
Lehtori on sitä paitsi niin huononäköinen että hämärässä istuskelu ei tule kyseeseen. minä viihdyn luonnonvalossa, mutta hän ei.
Leipomisen olen jo melkein kokonaan lopettanut ja ruuanlaittokin on nykyään vähän kevyissä kantimissa, eli ei hehku uunikaan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Että pitääkö asentaa vaan joku hammastikuista ja sinitarrasta askarreltu jarru siihen mittariin vai mikä ratkaisuksi?
Saa antaa vinkkejä.
se on kyllä sinetöity se mittarikaappi, olen tarkistanut. rikollinen mieli, sanoinhan jo!

Toistaiseksi olemme keksineet semmoisen ratkaisun, että voisimme nyt syksyn tullen ostaa sellaisen laatikkoviinin  iltojen iloksi.
en kyllä oikein tiedä, minkä probleemin se ratkaisee.
suosittelen lämpimästi hakemaan erilaisia ratkaisuja ns. boksin ulkopuolelta, tai tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin boksin sisäpuolelta.  

 

***

 

Viikonlopussa oli kaikenmoisia kivuuksia: perjantaina kävimme maistelemassa Välimeren saarten viinejä Lehtorin kanssa, ja minä tein lauantaina lounasvisiitin Porvooseen.
Hyvää seuraa, kauniit maisemat. Varsinkin Porvoossa.
Ja Välimerelläkin kyllä.

 

saarihyppelyä Välimerellä

Porvoo

***

Kun kolkuttelin Helsingistä kotiinpäin ja katselin painuvaa aurinkoa junan ikkunasta jossain Salon tietämillä ajattelin taas kerran sitä, miten minun kotini on täällä.
Vaikka kuinka olenkin kaupungissa ikäni elänyt, sydämessä läikähtää aina kun ikkunan takana on varsinaissuomalaista peltomaisemaa.

Näin syksyn tietämillä kullankeltaiselle sängelle puidut pellot, siellä-täällä kiemurtelevat saviset joet ja peltoja täplittävät metsälämpäreet - niissä on koti.