Joulukuun luetut

 Joulukuussa otin taas käyttööni äänikirjapalvelun, ja kuuntelin suloisia joulukirjoja töihin kävellessäni. 
Kuukauden kirjavinkki on Karin Erlandssonin Sininen lanka. Se puhuttelee erityisesti neulomisen ystäviä.

kuvituskuva: Puijonlaakson kirjasto

Kuukauden luetut käänteisjärjestyksessä:

Tuija Lehtinen: Rebekka ja talven taikaa. #tuijalehtismaraton . Rebekka-sarjan talveen sijoittuva kertomus. Rebekka alottaa pikaluistelun, pohtii poikia ja viettää hiihtolomaa. Pieni välikirja Rebekka-sarjassa. 

Karin Erlandsson: Sininen lanka - mitä tiedän neulomisesta. Ihana pieni kirja (tai laajennettu essee) kutomisesta (neulomisesta?) - langoista, sukista, malleista, historiasta - kutomisen ihanuudesta ja vaikeudesta. Paikoin ehkä hiukan kiersi kehää, mutta oli toisaalta juuri semmoinen kirja, jollaisen haluaisin osata itsekin kirjoittaa. Tuli lukiessa hyvä mieli, nauratti ja kyynelehditytti. Kuka sitä nyt mallitilkkua viitsisi, tai ohjetta niin nuukasti noudattaa? 

Tuija Lehtinen: Rebekka tarttuu toimeen. #tuijalehtismaraton . Pappilan Rebekasta kertovan nuortenkirjasarjan toinen osa. Räväkkä Rebekka kohtaa kettinkijengin, häärää koulunäytelmässä ja elää seiskaluokkalaisen syksyistä arkea. Sarjasta puuttuu kokonaan Lehtisen aiemmille nuortenkirjoille tyypillinen rento sanailu, ja kirjan puolivälin paikkeilla aikajänne menee jotenkin sekaisin. Hiukan naiivi perusjatkokertomus alakoulu-yläkoulu -nivelvaiheeseen.

Annie Darling: Ylpeyttä ja ennakkoluuloa Bloomsburyn kirjakaupassa. Sympaattiseen romanttisten kirjojen kirjakauppaan sijoittuvan kirjasarjan toinen osa. Tässä osassa kerrotaan introvertin Verity Loven tarina. Yhden kesän ajaksi Verity tarvitsee valepoikaystävän erilaisiin kesärientoihin. Sellainen löytyy vähän vahingossa, ja ystävänpalveluksena Verity ja Johnny päätyvät valesuhteeseen toistensa kanssa. Tarkoitus ei luonnollisestikaan ole rakastua. Hyvin ennalta-arvattavassa tarinassa keskiössä on Verityn introverttius ja tarve olla mieluummin omissa oloissaan kuin ihmisten keskuudessa. Oikein herttainen satu, kesäisestä ilmapiiristään huolimatta sopi luettavaksi myös joulunpyhinä.

Joanna Bolouri: Lahjoista parhain. Työttömäksi jäänyt lakimies Nick joutuu ottamaan tilapäistyön kauppakeskuksen joulupukkina. Yksi lapsiasiakkaista toivoo, että äiti olisi taas onnellinen. Nick ryhtyy puuhaamaan pojan äitiä Sarahia yhteen parhaan ystävänsä kanssa, ja rakastuu tietysti itse täysin toivottomasti. Jokseenkin odotettavaan loppuun päädytään mukavalla tavalla - ei liian mutkikkaasti mutta ei myöskään liian suoraan. Kirja käynnistyi vähän hitaasti, mutta osoittautui oivalliseksi hyvänmielen romantiikaksi, kirjassa vietettiin ystävien suloisia häitä, muutamat joulut ja edettiin muutenkin hyväntuulisen romanttisissa tunnelmissa. Alussa vierastin vähän äänikirjan miespuolista lukijaa. Leppoisan romanttinen joulukirja sai hyvälle mielelle. Äänikirja.

Tuija Lehtinen: Miss Seinäruusu. #tuijalehtismaraton Rea on päätynyt Routakorven tilalle miniäksi. Appi ja anoppi ovat hankalia, parisuhde vetelee viimeisiään. Rea päättää erota miehestään. Frans-poika jää vuoroviikkohuoltajuuteen Rean pienen kaupunkikodin ja isänsä ja isovanhempiensa tilan väliin. Rea työskentelee toimittajana ja yrittää päästä jaloilleen elämässään. Letkeä välipalakirja, ei Lehtisen parasta tuotantoa, mutta varsin lukukelpoinen.

Heidi Swain: Joulupuun taikaa. Liza Wynter on perinyt isältään ekologisen kuusifarmin, jonka kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä, vaan haluaa pikemminkin päästä siitä eroon voidakseen toteuttaa matka- ja yritysunelmansa. Hässäkkäiseen joulunaikaan Lizan on palattava monen vuoden jälkeen kuusifarmille tasaamaan tilit ja hankkiutumaan eroon mokomasta riesasta. Jouluinen, talvinen ja suloinen kertomus myyntimökkeineen ja komeine miehineen. Lunastin pienen tauon jälkeen äänikirjapalvelun, ja aloitin heti lempeän jouluisissa tunnelmissa. Hyvin ennalta-arvattava ja herttainen kertomus, sopii stressin kuormittamalle sielulle. Äänikirja

Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä. #tuijalehtismaraton Muistelin että tämä on jotenkin tylsä kirja. Ei ollut; oli pikkuhauska mukava välipalakirja. Taksikuskina toiminut Saimi muuttaa putkiremppaevakkoon siirtolapuutarhamökkiin, kirjoittaa gradua ja huvittelee nettimiestensä kanssa. Kesäinen, lukukelpoinen kertomus, jossa keskeisessä osassa kompleksiset äitisuhteet. 

 S.J.Bennett: Kolme koiraa haudattuna - hänen majesteettinsa tutkimuksia. Viihdyttävä dekkari sijoittuu Buckinhamin palatsiin, ja päätutkijana langoista vetelee itse Englannin kuningatar. Makuukamarin seinältä kadonnut maalaus käynnistää vaivihkaiset tutkimukset, uima-altaalta löytyy ruumis ja palatsin henkilökunta saa solvauskirjeitä. Tarinassa vilisee henkilöitä, ja minun oli välillä vaikea pysyä kärryillä kaikissa käänteissä (johtuu luultavasti siitä, että luin todella pienissä pätkissä), mutta kirja itsessään oli viihdyttävä ja hyväntuulinen. 

Jojo Moyes: Hopealahti. Moyesin kirjoja suomennetaan jotenkin erikoisessa järjestyksessä, ja minulle on siitä tullut mielikuva että Moyes on hyvin epätasainen kirjailija; en ole vieläkään päättänyt, pidänkö Moyesin tuotannosta vai en. Tämä kertomus sijoittuu australialaiselle valasrannikolle, hiukan kulahtaneeseen hotelliin. Yksi hotellivieraista selvittää, voisiko rannikolle rakentaa luksusluokan matkailukohteen vesiurheiluineen kaikkineen, yhteisö elää valaista ja valasretkistä, hotellin omistajaperheellä on tummia salaisuuksia.  Hiukan odotettavia käänteitä ja onnellinen loppu - luin, mutta edelleen sekavin tunnelmin. Moyes ei selvästikään ole mikään suosikkini hyvänmielenkirjallisuudessa. Luettavampi kertomus silti kuin muutama muu viime vuosina ilmestynyt. (kaikkia en ole kyennyt edes kunnolla aloittamaan)

Sophie Kinsella: Kuokkavieraana kotona. Luin tämän alkukielellä alkuvuodesta. Effien vanhemmat eroavat äkisti, isä jää asumaan perheen lapsuudenkotiin - kunnes isän uusi tyttöystävä päättää myydä kartanon. Ennen muuttoa kartanossa järjestetään pompöösit jäähyväisjuhlat, jonne Effietä ei ole kutsuttu. Effie palaa kartanoon hakemaan sinne jääneitä tavaroitaan juuri juhlailtana, ja päätyy hiippailemaan, piiloutumaan ja salakuuntelemaan perheensä salaisuuksia milloin minkäkin huonekalun takana tai alla. Effie on Kinsellan sankarittareksi poikkeuksellisen aikaansaapa ja tarmokas. Kuten Kinsellan kirjoissa aina, tässäkin tarinassa käänteet ovat vähän höpsöjä, hahmot sympaattisia, vauhti elokuvamainen ja kaikessa on hyväntahtoisuuden, ilon ja lempeyden pohjavire. Oivaa luettavaa kun kaipaa hyvänmielen tarinoita arkeensa.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)