Välihuutelu: talviloma on alkanut!

 ...vai alkaako se virallisesti vasta maanantaina?

Päätin pitää sometaukoa. Tai lähinnä pysyä välillä poissa instasta ja jatkuvasta uutisten pläräämisestä puhelimella. 

Talviloman alkupäivinä - perjantai-iltana ja lauantaina - olen:

...saanut valmiiksi jämälankaneuletakin. Tosin jämälankuus on tässä todella-todella suhteellinen käsite, ostin takkia varten kolme kerää jo olemassaolevien lisäksi.
Mutta valmiiksi tuli, yhtäkaikki. 
Sen nimi on karkkineule - se muistuttaa englanninlakritsia - ja sen ensisijainen käyttökohde on työvaatteus. 
Joudun tosin ehkä hommaamaan neuleelle kaveriksi jonkin trikoopaidan, kun tällä hetkellä en omista yhtään sellaista väriä, joka kävisi tämän neuleen kanssa.
se siitä viiden vaatteen vuodesta, tämä on jo neljäs.

Langoista jäi jämiä ja yhdessä aiemman jämäkasan kanssa saan ehkä toisenkin raitatakin aikaan.
Pitää viritellä keittiövaaka ja tarkistaa tilanne.

Innostuin mallista sen verran, että päätin testata sen toimivuuden toisenlaisella - paljon kevyemmällä - lankatyypillä. 

Minulla on useampia vuosia ollut kaapissa aivan ihanan värinen neuletakki, jota en ole käyttänyt kertaakaan, kun sen malli oli jotenkin tylsä ja toteutus kertakaikkisen onneton.
(kuva ja selitys surkeaan toteutukseen löytyy TÄÄLTÄ)

Käytin perjantai-illan ja lauantai-aamun sen purkamiseen. 

Lauantai-illalla aloitin kultaketun.

En menisi kehumaan että jälki on yhtään parempaa.
Mutta lanka on mukavaa kutoa ja tykkään väristä. Se on luonnossa jotenkin himmeästi kultahohtoinen.
Minulla on samasta langasta ruskea neuletakki, nyppyyntyy käytössä ihan tolkuttoman nopeasti, mutta on lämmin ja ihana päällä.

Kävin lauantaina myös puntilla ja uimassa.

Ja kirjastossa lukemassa leipäreseptejä.

Niin että lauantain osalta tein suunnilleen kaiken, mitä lomasuunnitelmissa olikin. 

Ja otin vielä päikkäritkin, kun väsytti niin.

Hyvin on loma alkanut.

*

Opiskelurintamalta:

Tajusin että loman jälkeen on hygieniapassitentti.
Pitää vissiin opiskella.

Käsityön tunnilla kävin pätemässä opettajalle karjalaisen nurjan silmukan. Se oli että oo. 

Lastenkirjallisuuden tunnilla ajauduin lievään sanaharkkaan opettajan kanssa kun ope sanoi että kirjallisuuden lukemisella pitää aina olla jokin tavoite.
Ja että viihtyminen ei voi olla tavoite.

Minusta kirjallisuuden lukemisessa viihtyminen on aina ensisijainen tavoite. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Lehtori meinasi niikertyä nauruunsa. Se kysyi, että monesko kirjallisuuden tunti se oli.
Toinen vasta.

Tajusin, että ihan samanlaiseen väittelyyn jouduin heti opintojen alussa kehityspsykan tunnilla. Kun leikissäkin pitää aina olla jokin agenda.
Minusta leikin agneda on viihtyä ja pitää hauskaa.

Lehtori arveli että olen perustamaisillani jotain omaa kasvatusfilosofiaa.

Minusta lapsen kuuluu saada olla vain lapsi ja pitää hauskaa. Kyllä se ehtii tavoitteelliseen tylsyyteen myöhemminkin.

"mitä opimme tänään?"  - "emme yhtään mitään" On kuulemma kouluni tunnus ja slogan joka huudetaan aamuin-illoin.