heinäkuun luetut - melkein kirja päivässä

 Ihan en päässyt kirja päivässä rytmiin, mutta luin paljon. Todella paljon. 

Rehellisesti sanottuna: osa lukemastani on ollut sellaista hömpettä, etten ilman näitä muistiinpanojani muistaisi niistä yhtään mitään. 

Suositukset lukemilleni tietokirjoille DNA-testauksesta ja koirista Neuvostoliiton tieteessä.
Proosan puolelta suositus  eutanasiaa sivuavalle Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos -kirjalle. 
Benjamin Stevensonin dekkari ansaitsee myös noston, joskin se kannattaa luultavasti lukea perinteisenä paperikirjana. E-kirjassa taitto - eli sivunnumerointi - ei toiminut, ja kirjaa olisi pitänyt päästä plaraamaan edestakaisin: olisi pitänyt voida tarkistaa, mitä milläkin sivulla on sanottu ja millaisin sanankääntein.

onnellinen hetki aivan heinäkuun lopulta:
kakku, kuohari ja kirja
(kirja on tätä kirjoitettaessa yhä kesken)

Heinäkuun luetut tuoreimmasta lukukokemuksesta kohti kesäkuuta.

Iina Kohonen: Kaksipäinen koira ja muita eläimiä Neuvostoliiton tieteessä. Hyvänen aika kuinka järisyttävä ja hiukan hyytävä tietokirja! Kiehtova, ehdottomasti. Vähän puistattava. Hiukkasen sellainen että "tietenkin ne ovat tehneet siellä juuri noin". Tutkija Iina Kohonen on perehtynyt katukoirien käyttöön neuvostoliittolaisessa tieteessä, koe-eläiminä: mm. elinsiirtokirurgiassa ja avaruuden valloittamisessa. Se mitä kirjassa kuvattiin ei oikeastaan yllättänyt, ja yllätti silti. "(kaksipäiset) Koirat ovat liian kummallisia. Outoja epämukavalla tavalla joka ei herätä halua tarttua kirjaan. (...) Sillä juuri katseeseen paikannan kauhun ja epämukavuuden, jota tunnemme kohdatessamme Demihovin koirat. Yhteen liitetyissä eläimissä on jotain perustavanlaatuisesti väärää, vastenmielistä ja kammottavaa. Tätä Demihov ei itse ymmärtänyt. Hän ei pyrkinyt tekemään hirviötä (...) Hän halusi siirtää sydämen." Kirjoittaja ja hänen oma historiansa on vahvasti läsnä kirjassa, samoin ajankuva: kun arkistot sodan myötä sulkeutuivat, tutkimuksen teko vaikeutui ja arkistoihin kohdistuva sensuuri todennäköisesti kasvoi. Ehdottomasti suositus, mutta herkkyysvaroitus!

 Donna Leon: Ystävä sä lapsien. Tässä kertomuksessa Brunetti tutkii kotoaan kaapatun lapsen tapausta: miksi karabinieerit hyökkäsivät keskellä yötä vakaan lääkäriperheen kotiin ja veivät perheen lapsen mennessään? Jäljet johtavat hedelmättömyysklinikalle: käydäänkö Venetsiassa lapsikauppaa? En muistanut kertomusta kunnolla, vietin mukavan tuokion Venetsiassa Brunetin seurassa - vaikka tässä kirjassa onkin mielestäni pientä epäjohdonmukaisuutta (onko Brunettin työhuone questuran ylä- vai alakerrassa? Mielestäni muissa kirjoissa Brunetti menee aina yläkertaan tapaamaan Pattaa, ja miehistöhuone on alakerrassa. Brunettin oma huone keskikerroksessa. Tässä tuntui olevan päinvastoin.) Hyvä välikirja.

Katie Fforde: Salainen puutarha. Puutarha-alalla työskentelevät eri ikäiset Philly ja Lorna kipuilevat rakkauselämiensä ja puutarhoidensa parissa. Fforden hyvänmielen kirjoissa ei tapahdu oikeastaan mitään, rakkaustarinat ovat alusta asti varsin selviä ja kriisit lähinnä muodollisia. Semmoista vähän mitäänsanomatonta höttöviihdettä, ei anna eikä ota. 

 Joanna Bolouri: Sydänkorjaamo. Rakkauselämässään pettynyt nelikymppinen Nora saa synttärilahjaksi viikon mittaisen ylellisen sinkkuretriitin, jonka ideana on houkutella universumia tuomaan elämään uutta rakkautta. Ja tietäähän sen, kuinka siinä käy. Sympaattinen, hauska ja etenevä kesäkirja - kun kaipaat huoletonta hyvänmielen lukemista. E-kirja.

Anna Larsson: Etusivun aineksia. Tämä kirja on odottanut kirjahyllyssä jo melkein vuoden päivät luetuksi tulemista. Kustantamossa talouspuolella työskentelevä erityisherkkä ja yksinäisyydessä viihtyvä Sara päätyy puolivahingossa kustantamon menestyskirjailijan tueksi Hollywoodiin neuvottelemaan kirjailijan kirjan elokuvatuotannosta. Työmatkalla hän joutuu vahingossa samoihin kuviin Hollywoodin suuren näyttelijätähden kanssa, siitä alkaa mullistava myllytys. Takakannen esittelytekstin perusteella kuvittelin kirjan paljon höttöisemmäksi, mutta Saran elämä paparazzien ja ei-toivotun julkisuuden valokeilassa, yksityisyyden ja yksinäisyyden kaipuu, elämän ristiriitaisuus olikin hyvin kuvattu. Lopputulema oli toki odotettu, mutta tarina kesti ja vei mukanaan. Varovainen suositus. 

Donna Leon: Turvasatama. Jatkoin välikirjoilla - olimme Lehtorin kanssa viettämässä päivän pikinik-risteilyllä: suunnitelmissa oli lukea paljon ja syödä mukavasti. Teimme juuri niin. Sää oli sateinen, joten istuimme sisällä. Tässä tarinassa vanha rouva löytyy kotoaan kuolleena: onko kuolinsyy sydänkohtaus vai onko kohtaus jonkin epämiellyttävän tapaamisen aikaansaannos? Kertomuksena jotenkin haparoivampi ja jollain tavalla vaikuttaisi siltä, kuin tämä olisi kirjoitettu paljon aiemmin kuin se oikeastaan onkaan. Jotain epäloogisuutta verrattuna aiempaan kirjaan. E-kirja.

Päivi Aikasalo: Pyhiinvaeltajan jalanjäljillä - kohti Santiago de Compostelaa ja Trondheimiä. Levollinen kirja pyhiinvaelluksista ja pyhästä. Kaunis kuvitus. 

Donna Leon: Kasvot kuvassa. Välikirjojen tarve lomareissulla jatkui yhä. Rekkafirman omistaja on murhattu, ja kohta murhataan tapausta tutkiva karabinieerikin. Ja miten oudon kasvojenkohotuksen ottanut nainen liittyy tapaukseen? E-kirja.

Tuija Lehtinen: Knalli kalliolla. Iltakirjana lomareissulla Lehtisen -80-luvulla Kolmiokirjalle tuottamaa hömpettä. Oli hömpettä. E-kirja

Donna Leon: Unelmien tyttö. Kaipasin tuttua luettavaa iltakirjaksi muutaman päivän lomareissulle. Tuttu Brunetti toimii aina; tämä kirja on tosin niitä, joita olen lukenut harvemmin. Kanavasta löytyy kuollut pikkutyttö, jota kukaan ei kaipaa - kuka lapsi on ja miksi häntä ei kaivata? E-kirja

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin. Välikirjana himoshoppaaja-sarjan viimeisin osa. Kaipasin hetken huoletonta hömppää, ja kun Kinsellan kirjan ottaa käteen, tietää takuuvarmasti myös saavansa huoletonta lempeää hyvänmielenkirjallisuutta. E-kirja.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Yksi lempikirjoistani - nopealla haulla olen vuoden 2018 ensikohtaamisen jälkeen lukenut tämän suurin piirtein kerran vuodessa. Tänä kesänä Yönaiset ovat olleet iltakirjanani jostain kesäkuun puolivälistä alkaen. Se vaan on niin oivallisesti kirjoitettu kirja!

Mape Morottaja: Missä on puolet minusta - tuntematonta DNA:ta etsimässä. Takakansitekstistä: "...tarinat nostavat esiin dna-testauksen villin maailman ja uudenlaiset moraaliset kysymykset, joita testaukseen liittyy. Perheitä yhdistyy ja rikkoutuu, mutta lapsen oikeudet ovat vahvat" Siinäpä kirjan ydin, joka oikeastaan valitettavasti puuttuu.
Kirjassa on 11 tarinaa, joissa kaupallinen dna-testi on vaikuttanut usean ihmisen elämään. Isättömät aikuiset lapset ovat testausten kautta onnistuneet jäljittämään pimentoon jääneen isän, lahjasolulapset /lasten vanhemmat lapsensa solun lahjoittajan. Mielestäni kirjassa pohditaan aivan liian vähän kaupallisen testauksen eettisiä, moraalisia ja juridisia ulottuvuuksia.
Kun yksittäinen ihminen onnistuu tonkimaan esiin isäoletetun, jolla ei ehkä ole ollut minkäänlaista tietoa siitä, että jossain nuoruudessa on tullut isäksi, voi hajalle mennä paljon. Jos (ja kirjan mukaan myös kun) uusi jälkikasvu painaa päälle, ja vaatii isyyden selvittämistä oikeusteitse, hajalle voi tosiaan mennä valtavan paljon. Jos olet lahjoittanut sukusoluja anonyymisti (ei ole enää mahdollista), voi kaupallisen testauksen jälkimainingeissa tosiaankin oven takana kolkutella liuta lahjalapsia.
Pohdin kovasti dilemmaa lapsen oikeudesta vanhempiin (tässä tapauksessa lähinnä isään) ja toisaalta isän oikeuksia. Isä on tässä kuviossa todella heikoilla: hänellä ei ehkä ole tietoa koko lapsesta, häneltä on tieto pimitetty ehkä kymmeniä vuosia ja yhtäkkiä häneltä vaaditaan tilanteen tunnustamista ja tunnistamista. Voiko aikuinen lapsi yrittää ehjätä itsensä ja rikkonaisen lapsuutensa rikkomalla muiden perheitä ja elämiä?
Koen että ongelmana on nimenomaan kaupallinen dna-testaus, joka mahdollistaa suorat ja hyvin suorasukaiset yhteydenotot henkilöihin joilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta valmistautua tilanteeseen. Koen isäänsä etsivien lasten tavan olla yhteydessä ja olettaa saavansa itselleen kokonaisen uuden perheen osassa kuvattuja tarinoita todella röyhkeäksi ja epärealistiseksi. Olisi aivan eri asia jos yhteydenotto tulisi viralliselta taholta ja tavalla joka antaisi aikaa ja mahdollisuuden jotenkin puolueettomasti kohdata tilanteen ja myös säädellä sitä.
Yritin ymmärtää ja asettua erilaisiin rooleihin: jos olisin luovuttanut omia sukusolujani nuorempana - miltä tuntuisi (en haluaisi tietää enkä olla yhteydessä), jos Lehtori olisi luovuttanut sukusolujaan (en tiedä onko, en haluaisi olla yhteydessä jälkikasvuun), jos Lehtorille ilmestyisi yllätyslapsia (paljon saattaisi hajota), jos omille vanhemmilleni ilmestyisi yllätyslapsia (samoin, paljon saattaisi hajota), jos itselleni kävisi ilmi että en olekaan sukua vanhemmilleni (en osaa kuvitella). Monet lait laahaavat perässä, eikä kaupallisten ulkomaisten toimijoiden toimintaa edes voida lakiteitse sillä tavoin säännellä että testaaminen ja tunnistaminen tapahtuisi puolueettomalla maaperällä, mutta tätä dilemmaa pohditaan valitettavan vähän.
Onko aikuisella lapsella oikeus "uuteen" vanhempaan? Hänellä on toki oikeus tietää syntyperästään, mutta onko hänellä oikeus olettaa saavansa itselleen vanhemman? Onko vanhemmalla, joka ei ole tiennyt vanhemmuudestaan (tai joka on hyvää hyvyyttään lahjoittanut solujaan) mitään oikeuksia, vai onko hänen otettava vastaan velvollisuutena "uuden" lapsen vaatimus perheeksi muodostumisesta?
Ongelmallista on se, että sukusoluja on vuoteen 2007 asti voinut lahjoittaa anonyymisti, mutta anonyymiteetti ei kaupallisen toiminnan takia enää säily. Riittää kun joku lahjoittajan suvussa tekee testin, josta tulee osuma lahjalapsen testiin, sen jälkeen jäljellä on vain ahkeraa kaivelua, ja anonymiteetti on purettu.
Minulla naisena on aika vahva käsitys siitä, montako lasta olen maailmaan puskenut ja vahva tieto myös siitä että sukusolujani ei ole maailmalla jaossa, mutta miehillä tilanne on aivan toinen. 
Kirja todellakin herätti pohdintoja - säälin Lehtoria joka joutui kylmiltään ottamaan kantaa juridisiin, eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin, usein vielä luokattoman myöhään illalla. Hänen suvussaan on testejä tehty, koska siellä etsitään sekä kadonneita esivanhempia että kadonneita sisaruksia. Itse taidan jättää testit väliin.

Tuija Kauppinen: Joutilaita kilometrejä - polkupyörällä Etelä-Amerikan halki. Kuvaus reilun vuoden ja 18000 kilometrin pyörämatkasta Etelä-Amerikassa. Kohtaamisia, kulttuureja, ihmisiä, jämäkkä parisuhde - sujuva, inspiroiva ja etenevä matkakertomus. Vähän tarkempaa aikajännettä olisin kaivannut; vaikka muutaman luvun välein että tätä maata /pätkää poljettiin x.x.-x.x. välisen ajan / x viikkoa. Pidän matkakirjoista, erityisesti purjehdus- ja pyöräily, vaan valitettavan vähän niitä julkaistaan, kaipa enin osa matkakertomuksista on nykyään pikemminkin somessa kuin kansien välissä. Suositus. E-kirja.

Lucy Diamond: Miltei täydellinen loma. Uusperhe ja teinit - Emin murhe. Teini joka tahtoo tavata isänsä - Maggien murhe. Teini-iän menneisyys ja raskas pikkulapsiarki - Olivian murhe. Kolmen naisen unelmien mökkiloma on kaikkea muuta kuin unelmallinen. Sydäntälämmittävä kesäkirja äitiydestä ja siitä, miten täydellistä ei olekaan mutta on paljon hyvää ja eheyttävää muutosta. Alkukesästä keskenjäänyt kirja. E-kirja.

Pauliina Susi: Ruuhkavuosi. Minna on raskaana: ennen esikoisen syntymää pitää tehdä vähän töitä, ja sitten onkin luvassa äitiysloma, omakotitalon rakennusprojekti, graduprojekti, ja luonnollisesti muutaman käännöstyön tekeminen. Iholle tuleva kuvaus synnytysmasennuksesta. Päädyin kirjaan jonkin mutkan kautta, enkä pystynyt jättämään lukematta vaikka kirja tulikin melkein liian kiinni iholle. (en ole kärsinyt synnytysmasennuksesta!) E-kirja.

Moona Laakso: Naisia jotka etsivät suurta tulta. Ilmeisesti niitä kirjoja joista pitäisi huumaantua. Paitsi että Yönaisia on sadasti parempi, paremmin kirjoitettu ja kiehtovammat, inspiroivat naiset. Kun ylipäätään maailma on pullollaan ihmisiä, jotka eri syistä ovat joutuneet pistämään sivuun ambitionsa, niin miksi nostaa jotenkin suurta vääryyttä kokeneiksi ihmisiä, jotka kuitenkin ovat olleet edes jollain tavalla näkyviä (Aino Aalto, Tuulikki Pietilä)? Totta, he eivät ehkä ole saaneet sitä täyttä tunnustusta jonka olisivat voineet saada - kuka tietää - mutta ja mutta. En ylipäätään lämpene tälle naiset miesten varjossa -genrelle ja puhunnalle (tulen aina Runebergin päivänä kiukkuiseksi kun ruvetaan puhumaan Fredriikasta). Maailma, ajat ja asenteet ovat olleet erilaisia, me emme pysty muuttamaan mennyttä. Yönaisissa inspiroidutaan, tässä suuren tulen metsästyksessä syytetään patriarkaattia. No, tulipa luettua. Ja arvosteluista päätellen monikin on kirjasta huumaantuneen voimaantunut. Hyvät heille. E-kirja.

 Lorraine Brown: Irtiotto. Onnellisesti rakastuneet Hannah ja Simon ovat paluumatkalla Venetsiasta romanttiselta lomalta Simonin siskon häihin Amsterdamiin. Yön pimeydessä osa junasta jatkaa sinne minne pitikin, vaan Hannah on junan siinä osassa, joka jatkaakin matkaansa Pariisiin. Päivä Pariisissa muuttaa Hannahin näkemystä itsestään, suhteestaan ja elämästään. Tarina on suloinen satu, loppuratkaisu on ilmeinen. Ihanan herttaista kesäluettavaa. E-kirja.

 Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos. Päälle kahdeksankymppinen Eudora on päättänyt lähteä Sveitsiin kuolemaan hallitusti. Elämässä ei ole ollut mitään hyvää, olkoon siis kuolemassa. Paitsi että ovelle ilmestyy naapurin kymmenvuotias Rose. Ja Rosen perässä toinen naapuri, leskeksi jäänyt Stanley. Ja elämää ja ihmisiä. Eudoran kitkerä elämä avautuu takaumina, ja käytännöllinen kuolema tuntuu siirtyvän kauemmas ja kauemmas. Lämmin ja hauska kertomus elämästä ja kuolemasta. Suositus. E-kirja.

Liina Putkonen: Varastettujen hetkien puutarha. Jatko-osa aiemmin ilmestyneeseen Unohdettujen unelmien kirjastoon. Aina jatkaa elämäänsä Kielokoskella, edesmenneeltä äidiltä tulee mysteerikirje, toinen samanmoinen tulee Kielokosken postitoimistoon. Tässä kirjassa oli ihan liikaa kaikkea: kadonneita sukulaisia, mysteeriviestejä, löytyviä puutarhoja, petollisia miehiä, vaiettuja rakkauksia, kuolevia tai kuolemaa odottavia ihmisiä jotka tilittivät mennyttä. Vähemmälläkin olisi selvitty, ja koska olin ehtinyt unohtaa vuosi sitten lukemani kirjan, en todellakaan muistanut kaikkia sotkuisia sukulaisuussuhteita ja kartanonherroja. Kolmas osa on ilmeisesti tuloillaan. Juuei, tulipa luettua. E-kirja.

Laura Suomela: Pioneja ja peitetarinoita. Jatko-osa aiemmin ilmestyneeseen kertomukseen Tulppaanitoiveunia. Vaihdevuosia lähestyvä, tyhjää pesää pohtiva ja urallaan loppuunpalanut Helena on löytänyt uuden elämänilon ja ammatin kukkakaupasta. Puoliso ei vaan tiedä siitä vielä mitään. Tampereelle sijoittuva, samastuttava ja todellinen hyvänmielenkirja. E-kirja.

Benjamin Stevenson: Jokainen perheestäni on tappanut jonkun. Epäperinteinen perinteinen dekkari: suljettu tila ja suljettu henkilömäärä, kaikkitietävä ja rehellinen kertoja joka vakuuttaa noudattavansa tarinassaan dekkarikirjailijoiden pyhiä sääntöjä. Ovela lukukokemus. Suosittelen erityisesti sellaisille, jotka haluavat yrittää ratkaista rikosta samassa tahdissa etsivän kanssa ja jotka uskovat nopeasti tietävänsä kuka on syyllinen ja miksi. minä en aina pysynyt kärryillä, mutta yhden syyllisen aavistin. Lue ehdottomasti perinteisenä kirjana! En usko että toimii äänikirjana, oli aika raskasta luettavaa e-kirjana, olisi pitänyt päästä plaraamaan tarinaa takaisinpäin - sivunumeroilla ja tapahtumien kuvailuissa käytetyillä sanamuodoilla oli merkitystä. E-kirja.

Kirsi Pehkonen: Hiukan hukassa. Siru Valpas-sarjan kakkososa, pikkuhauska dekkarintapainen tarina. Siru Valpas ja etsintätoimisto Vitonen etsivät kadonnutta hääpukua, sänkykumppanin suhteen pitää tehdä vaikeita valintoja - rosvo vai poliisi - ja eksäkin aiheuttaa päänvaivaa. Pikkuletkeä välikirja. E-kirja.

Jennifer Weiner: Kesäparatiisi. Kertomus kesähuvilasta, suuresta perheestä ja salaisuuksista. Jokaisella perheen jäsenellä on salaisuutensa, jonka lähestyvät kesähäät uhkaa nostaa pintaan. Perheen ja suvun tarina kulkee rinnakkain kesähuvilan tarinan kanssa - ja sitaatit Shakespearen Kesäyön unesta kehystävät kertomusta, joka selvästi on ammentanut sekavat rakkaustarinansa juuri siitä. Kirja piti tiukasti otteessaan yhden intensiivisen lukupäivän verran. Suositus - kuten lähes poikkeuksetta Weinerin kirjoille. 

onnellinen aamuhetki parvekkeella
kirja ja muistikirja(t)

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Koko vuoden luetut TÄSSÄ