opiskelukriizi

oppisopimusopiskelijana käyn aina muutamana päivänä kuukaudessa opistolla opiskelemassa.

askarteluhommeli
työparini on onneksi taitava askartelemaan
minulta syntyy työläästi samaa tasoa kuin kerholaisilta


Se on vähän kummallista. 
Ne päivät ovat jotenkin tosi pitkiä ja tosi intensiivisiä ja maailmasta irrallaan olevia. 

Tulee aina semmoinen tunne kuin olisi ollut poissa tosielämästä ihan viikkotolkulla.

Nyt oli kolmen päivän opiskeluputki.

muistiinpano: monimuotoiset perheet


Tosielämässä minulla on ruotsinkielistä päiväkerhoa kerran viikossa. Mutta nyt kun olin opistolla, minulle tuli semmoinen olo että olen ollut päiväkerhosta poissa ainakin monta kuukautta ja että olen kadottanut koko ruotsinkielen tyystin.


muistiinpano: lapsuudenperhe
(äiti, sisko, minä ja isä)


Olin ihan että mitä ihmettä minä sanon niille lapsille?

En kumminkaan ollut poissa päiväkerhosta edes yhtä kertaa, kun opistopäivät eivät osuneet päiväkerhopäiville.
Saati että olisin ollut poissa montaa viikkoa. Tai kuukautta.

Sain sitten sanottua ainakin että hej.

kirjastonkäyttökriizi

 lähdimme lauantaipäivän ratoksi kaupunkiin kirjastoon.

Kysyin että mahtuuko Lehtorin laukkuun muutama palautettava. Ja mahtuihan sinne.

kuvituskuva: konsernin kekkereillä


Kirjaston ovella sanoin että ei olla sitten kauan ja minä en kiertele enkä lainaa mitään kun on valmiiksi jo niin paljon luettavaa kotona.

Ja Lehtori siihen että hyvä-hyvä hänellä on vaan palautushommeleita.

rakennettiin yhtenä päivänä töissä
viimeisen lapsen kanssa palikkarata


Kävin sitten ihan rutiinisti kurkistamassa kirjaston varaushyllyn ja oho! Siellä oli vaikka kuinka monta kirjaa minun varausnumerollani. miten voi olla? mitä muka olen varannut? ainiin, taisinpa tosiaankin varata silloin yhtenä opistopäivänä. ja toisena. 

No nappasin ne sitten kainaloon ja muistin samassa että pitää käydä hakemassa lukemista myös päiväkerholaisia varten ja hain.
Ja sitten minulla olikin kainalokirjoja jo isompi nippu.

muistiinpano itselle: tsekkaa onko tätä sarjaa enempi!
(on!)


Menin lainaamaan ne ja siitä muina naisina Lehtorin ja Lehtorin laukun luo että tässäpä nämä.

- Ai tää on sun käsitys että et lainaa mitään?

- Joo-o, en lainannut. Kun mulle oli tullut varauksia.

- No miten sä sitä sitten kutsut? 

- Nouto? Ja nää toiset kirjat on töihin, nää kuvakirjat. Ei ne oo mulle.

Lehtorinpahus väitti että minulla on häiriintynyt suhde kirjastoon. Että kuulemma kiellän olevani kirjaston ongelmakäyttäjä. 

Sitä Lehtori ihmetteli myös, että miten en muistanut tehneeni varauksia. lisäpisteitä kirjaston ongelmakäytön taulukkokyselyssä.

Yritin hatarasti puolustautua että minun on parempi varata kuin vaellella hyllyjen välissä. Siitä ei tule yhtään mitään. Kun sitten niitä kirjoja vasta kertyykin. lisäpisteitä kirjaston ongelmakäytön taulukkokyselyssä.

- Kirjastosta lainataan kolme kirjaa kerralla, ilmoitti Lehtori.
Se on ilmeisesti säällinen ja hyväksytty kirjojen lainausmäärä kerralla.
En kyllä tiedä mihin luku perustuu. 
Ehkä se on jotenkin sama kuin  säällinen ja hyväksytty lakanoiden ja tyynyliinojen määrä, kolme.
Yksi käytössä, yksi pesussa ja yksi muuten vaan.

ei kyllä kannata yrittää pestä kirjastokirjaa. voi tulla vaikeuksia.

- Mutkun mulla on nyt vaan tylsiä kirjoja, kaikki hyvät on jossain piilossa.

edellinen yöpöytäkirja


***

ei selviä ihminen muutenkaan kolmella kirjalla mitenkään.
Minulla on yksi kirja fläpällä (=tabletilla) luettavana.
Yksi perinteisen käyttöliittymän kirja yöpöydällä iltalukemisena. Sitä on kyllä jäljellä enää vain muutama sivu.
Yksi kirjastokirja olkkarin pöydällä mutta se ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin.
Yksi yökuunneltavana tabletilla. niitä tosi huonounisia öitä varten vain.
Yksi käsityökirja josta pitäisi katsoa yksi kiinnostava malli. joojoo, ihan kohta, heti kun jaksan etsiä puikot
Yksi mikä pitäisi aloittaa. joonjoo, ihan heti kun olen lukenut ensin pois alta sen mikä on olkkarin pöydällä eikä meinaa käynnistyä. Koska ne pitää lukea ennen kuin saan kirjastosta sen kirjan mistä justiinsa tein hankintapyynnön. Ja ainiin, myös varauksen, koska se ilmeisesti on hankinnassa jo.
Sama koskee sitä käsityökirjaa.
Ja sitten se minkä juuri kävin noutamassa ja on englanninkielinen kun kestää varmaan kauan ennen kuin se ilmestyy suomeksi.
Ja jos luen sen, niin sitten pitää lukea vastapainoksi sitä yhtä ruotsinkielistä mikä on ollut kesken vaikka kuinka kauan kun luen sitä vaan silloin kun ruotsi meinaa lipsahtaa päästä pois

Ja sitten on se pino niitä kirjoja jotka olen tuonut kirjastosta kotiin, kun luen ne ihan kohta koska ne ovat kiinnostavia.
Ja sitten kaikki ne mitkä ovat fläpällä, lukuaikapalvelun kirjahyllyssä. aina kun olen lukenut pois yhden, lisään suunnilleen viisi uutta.

Ei kait tämä nyt mitään ongelmakäyttöä ole?
Minusta enempi ongelmallista on se kolme kirja kerralla. Mitä jos ne kaikki ovat ihan tyhmiä?




kävelemispohdinto

 Luin taannoin suomalaisten kansallispukujen kulttuurihistoriasta.

Siinä kerrottiin, että ylioppilaat kansallisaatteesta innoittuneina lähtivät osakunnittain kotiseuduilleen keräämään kansallista näyttelyä varten oman kotiseutunsa esineistöä ja pukumalleja. 

Mietin sitä.

Miten ne ressukat sinne kotitienoilleen kulkivat? 



Mietin ylipäätään matkantekoa entisinä aikoina. Vaikka olisit heppakyydin saanut, niin ei siinäkään tahdissa kilometrejä päivän mittaan niin kovin suuria määriä kerry.

Pohdin asiaa ääneen Lehtorillekin. 

Sitten mietin ääneen myös Elias Lönnrotia joka tunnetusti tepsutti jonnekin Karjalaan asti keräämään runoja.

Täältä kun olisin Tuomiokirkon juurelta tuohikontti selässäni lähtenyt maleksimaan, niin en tiedä missä käänteessä olisi eväät syöty ja jalat uupuneet.

Totesimme, että on kyllä hyvä juttu kun on täältä Turun Akatemian nurkilta kotoisin, niin ei olisi niin kovin kauas tarvinnut vaeltaa. Olisi saattanut sisu (ja ne eväät) loppua jossain tuolla Maarian tai Kaarinan liepeillä.
Siellä oltaisiin ehkä heitetty tuohikontit nurmelle ja menty laulattamaan lähitupien asukkeja ja kerjäämään niiltä kippoja kotiseutunäyttelyä varten.
Että kyllä olisi ollut vähän nahkea meidän panos suomalaiselle kulttuurihistorialle, jos olisi ollut meistä kiinni.

*

Ei sinänsä, kävelen kyllä ihan mielelläni, mutta en ole koskaan kävellyt pitkää matkaa monena päivänä peräkkäin. 
korona-aikoina kävelin välillä kympin päivässä, mutta ei sillä vauhdilla kyllä kovin isoa runosaalista karjalasta kotiin kanneta.
näin kylmiltään jotenkin kauhean lannistava ajatus se karjalan perukoille käveleminen. Pitää ehkä tosiaan valita jokin toinen ilmansuunta omaa runojenkeruuretkeä varten.


ps. kuvassa ollaan me, päiväkävelyllä. Melkein neljä kilsaa tepsutettiin, sitten piti ottaa särkylääkettä.
Kummankin.

Eväsruokaa yhdelle

 Työpäiväni pituus on laskennallisesti 7 tuntia 39 minuuttia. että voi ihmistä jyrsiä tuollaiset minuutit.

Syön työpäivän aikana lämpimän lounaan ja viileän välipalan.



Olen urautunut. Minulla on oikeastaan aina sama eväs. (*)


Lounas:
Perunaa ja porkkanaa keitettynä ja yhteen muussattuna.
Raejuustoa.
Kasvispihvi, pari kasvisnuggettia.
Kipollinen salaattia (=kurkkua, tomaattia, paprikaa, fetaa)
Kahvia

Välipala:
Jogurttia
Marjoja, kaurahiutaleita

Pitkinä työpäivinä /treenipäivinä lisäksi
Leipää, omenaa, toisinaan myös kananmuna

Perjantaisin otan joskus erikoislounaan ja erikoisvälipalan, koska se on erikoispäivä.

Ottaisin jämäruokia kotoa, mutta niitä ei koskaan ole, koska enimmäkseen emme iltaisin laita enää lämmintä ateriaa.
Tai ehkä laittaisimmekin, mutta emme melkein koskaan ole yhtäaikaa kotona syömässä, niin ei kannata.



(*)
olen oikeastaan urautunut ihan kaikessa syömisessä. 
Onpa se sitten aamupala tai iltapala tai viikonloppupala, niin samoja juttuja syön. 

Arkiruokaa kahdelle

Vuoden ensimmäisen työpäivän jäljiltä kohtasimme Lehtorin kanssa nälissämme ja väsyneinä keittössä.


ei ole meidän keittiö vaan kuvituskuva


Otetaan yksi bataatti, kuoritaan ja siivutetaan ohuehkoiksi siivuiksi. Tai pieniksi paloiksi. Tai ihan mitä vaan.
Pistetään se pöhöttimeen (elikkästen airfryeriin) pöhöttymään. 
Minä käytän kaikessa pöhelöinnissä laitteeni kala-asetusta (20 min, 200 astetta - lyhennän tai pidennän aikaa tarpeen mukaan)

Otetaan tölkkikalaa - meillä on kaapissa aina savukirjolohta tölkissä
Otetaan sipuli - meillä on aina sipulia - pilkotaan (en kestä sanaa hienontaa, kun minusta morttelissa hienonnetaan. Jotenkin siis jauhetaan hienoksi. Eikä sipulia tarvitse jauhaa)
Otetaan kermaviiliä - sitä meillä ei ole aina, mutta nyt oli
Pistetään kaikki samaan kippoon ja maustetaan vähän semmoisilla mausteilla mistä tykkää.

Tehdään salaatti: tomaatti - paprika - feta sitäkin meillä on melkein aina; ja en laittanut sipulia kun sitä oli jo kalassa ja se oli aika väksyä.

Katetaan pöytä kahdelle.
Sytytetään kynttilät.
Syödään ja jutellaan.

Semmoinen oli se ruhtinaallisen hyvä arkiruoka.

Ja aika edullistakin se oli. paitsi purkkikalaa, mutta sitä ostan vain tarjouksesta.
Bataatti maksoi euron.
Ja kermaviili kait myös.
Ja tomaatti ja sipuli ja paprika ehkä yhteensä saman verran. 



*


Yritän olla arkisin pesco-ovo-vegetaristi.
Vegaaniksi en kyllä pysty vielä aikoihin.

Päivän kuva

 Lipsahdin joululomalla pitkästä aikaa instaan, ja teki mieli ruveta jakamaan elämääni ja kuvia.
Ja huomasin, että se ei ole minulle hyväksi.

Jaan elämääni ja kuviani sitten ihan vain täällä blogissa.
Jos muistan.
Ja jaksan.
Ja viitsin.
Jos vaikka sillä keinoin saisin houkuteltua luovuutta ja iloa liikkeelle.


Tämmöistä on tapahtunut joulun jälkeen:

joulupäivän kävely:
Missään ei ollut lunta.
Jokaikisessä marjassa niin pitkälle kuin pystyin näkemään
oli pieni vesipisara - henkeäsalpaavaa.


tapaninpäivän kiipeily (kuvattu juomatauolla)
Piti kuvata kynnet - olen oman elämäni janjagarnbret


26.12 tapaninpäivän pelit: Carcassonne
en edes melkein voittanut



yksillä ja futista katsomassa Lehtorin kanssa 29.12
tylsä peli


kävelyllä 30.12
valo!


jokirannassa ystävien kanssa 30.12
valo! ystävät!



uudenvuoden aaton murhamysteerit
sain joululahjaksi tämmöisen mysteerikirjan - tykkään


töihin 3.1. - ihastelin huivini kuvioita
ja värejä yhteisen tiimipalaverin aikaan


kävelyllä 5.1.
pakkanen! talvi!


Lukuvuosi 2024

 Luin vuoden aikana hiukan vajaat 170 kirjaa; useamman kirjan viikossa siis.



Enimmäkseen luin ihan vain höttöä; hyvänmielenkirjallisuutta, hömppää, chcklitiä - millä nimellä sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua.
Koska suurin osa lukemastani on silkkaa höttöä, en ilman muistiinpanoja muistaisi, mitä olen lukenut tai ollut lukematta.
Luen viihtyäkseni, kuluttaakseni aikaa, rentoutuakseni.
Plussaa aina sellaisista kertomuksista, joissa on muutakin kuin höttöä - joissa on todellista elämää, ajatuksia tai sisältöä mutta kepeä ulkokuori.



Tällä hetkellä luen enimmäkseen e-kirjoja fläpältä (=tabletilta).
Käytössäni on lukuaikapalvelu, 100h /kk. Useimpina kuukausina minulta jää käyttämättä kymmenen-viisitoista tuntia, suunnilleen yhden kirjan verran siis.
Ja suunnilleen sen verran luen perinteisinä paperikirjoina kuukausittain.
Äänikirjat ovat tällä hetkellä vain yökäytössä. 

Vuoden suosikkeja poimin pitkin vuotta ilmestyneistä postauksistani.

Elämäkerrat - Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi; Lauri Tanskanen: Minun sairaan kaunis elämäni; Janiina Lammi: Suuri huiputus; Tom-Kristian Heinäaho: Saatanasta seuraava - kaksoiselämäni Jehovan todistajana

Dekkarit - L.T. Shearer: Kissa joka ratkaisi kolme murhaa /Kissa joka pyydysti tappajan 

Feelgood - Beth Morrey: Clover Hendry vaihtaa vapaalle

Tietokirjat - Iina Kohonen: Kaksipäinen koira ja muita eläimiä Neuvostoliiton tieteessä

Kaunokirjallisuus - Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos; Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä; Juha Itkonen: Teoriani perheestä

Hauska konsepti - Samuel Burr: Täydellinen arvoitus

Outo - Casey McQuinston: Päätepysäkki 

Koko vuoden 2024 luetut löydät TÄSTÄ
Ja tunnisteella lukutuulella löydät kuukausikatsauksia ja muita pohdintojani lukemisesta.


En aseta itselleni lukutavoitteita; en aio osallistua mihinkään maratoniin, bingoon tai lukuhaasteeseen - huolimatta siitä, että niitä on paljon kiinnostavia ja oivaltavia, ja sellaisia joiden kautta tutustuisi uusiin genreihin, kirjailijoihin tai ajatuksiin. 
Lukeminen on minulle ensisijaisesti viihtymistä ja viihdettä, ei niinkään mikään kasvun tai kehityksen välikappale. 


Joulukuun luetut

 Odotin joulukuuta ja joulukirjoja etukäteen: kuvittelin vajoavani suloiseen glögi-kaakao-lumimyrsky-höttöön, jossa he - ah! - saavat toinen toisensa, kunhan vain on myrskynnyt kylliksi ja vaahtokarkit ovat sulaneet kaakaoon.
E-kirjapalvelussani minulla oli parhaimmillaan hyllyssäni reilut parikymmentä joulukirjaa, ja olin jopa suunnitellut alustavaa lukujärjestystä.

En kuitenkaan lukenut pelkkiä joulukirjoja, ja monet lukemistani onnistuivat olemaan muutakin kuin lumimyrsky-kaakaohöttöä - tosin kun käsissäni oli suunnilleen kolmas kirja, jossa yksinäinen päähenkilö ottaa koiran ja lähipiirin menneisyydestä paljastuu sateenkaarisuhde synkeänä salaisuutena, olin hiukan kyllästetty. Kuitenkin pääosin joulukirjat tällä kaudella yllättivät - tai sitten onnistuin valitsemaan e-kirjahyllystäni sellaisia joulutarinoita, joissa on myös elämää sen eri sävyissä.



Kunnon suositukset norjalaiselle Östlin Uusien alkujen joulukalenterille, sekä kevyet suositukset Fagerlundin, Swainin ja Baylissin joulukirjoille.

onnellinen aamuhetki: puuro, kahvi, kynttilä ja kirja.


Enni Mustonen: Yhdeksäs aalto. Tämä -90-luvulle sijoittuva kertomus on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta Mustosen sujuva kerronta miellyttää silti. Pankkifuusio on vienyt Marja Saariston työn, mutta yllätysperintö kuljettaa hänet saaristoon uusien ihmisten keskelle. Kuuntelin unettomina öisinä hetkinä, mutta tarina jäi vähän vajaaksi, luin vuoden viimeisenä päivänä puuttuvat palaset. Hybridi: äänikirja - e-kirja

Natalie Sue: Parhain terveisin. Jolene inhoaa työtään ja työkavereitaan, eikä peittele sitä mitenkään. Hän pääsee yllättäen käsiksi työkavereidensa viestinvaihtoon, sähköposteihin ja kalentereihin - ja samalla työpaikalla on luvassa irtisanomisia; voiko Jolene vaikuttaa oman työpaikkansa säilymiseen saamiensa tietojen ja viestien kautta? Oivallinen, oivaltava, hauska ja koskettava kasvukertomus - suositus! E-kirja.

Rachel Lucas: Talvi Applemoressa. Rilla lähtee isänsä kotikylään selvittelemään isän jäämistöä. Samaan aikaan myös Lachlan palaa kotikartanoonsa samoissa asioissa: selvittelemään edesmenneen isänsä jäämistöä ja pohtimaan mitä sukukartanolle voisi tehdä. Lapsuudenystävysten tiet risteävät monen vuoden jälkeen. Mutkaton rakkauskertomus. E-kirja.

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä. Emma on menettänyt puolisonsa pari vuotta sitten jouluna, ja joulunalusaika on kovin vaikeaa. Emma päätyy tekemään hyviä tekoja joulun alla, ja tutustuu sitä kautta uusiin ihmisiin ja saa sisältöä elämäänsä. Sympaattinen joulukirja! E-kirja.

Heidi Swain: Täydellisen joulun toiveet. Hattie joutuu elämässään tuuliajolle: työpaikka, ihmissuhde, koti...kaikki on vähän hakusessa. Iäkäs ystävä kutsuu Hattien joulunalusajaksi sympaattiseen pikkukylään etsimään joulutunnelmaa ja ratkaisuja elämäänsä. Sopivan jouluisa, sopivan ennalta-arvattava ja sopivasti elämän tummempia sävyjä, oikein jouluisa joulukirja! E-kirja.

Jenny Bayliss: Jouluksi kotiin. Eri äidit, yhteinen isä ja haipuvat muistot lapsuuden kesistä, jolloin siskokset viettivät aikaa yhdessä ennen toisistaan vieraantumista. Isän kuolema ja erikoinen testamentti saattaa yhteen pitkästä aikaa siskokset Maggien, Simonen ja Starin. Kaikilla on kuormassaan omia ongelmia ja siskosten välinen keskeinen kauna ja etääntyminen. Isän testamentti pakottaa naiset tekemään sovinnon ja yhteistyötä yhdessä koko kylän kanssa joulun alla koko kyläyhteisön hyväksi. Varsin epäjouluinen joulukirja ja sukukertomus. Kirja käynnistyi hitaanlaisesti, mutta oli erinomaisen lukukelpoinen. Kevyt suositus. E-kirja.

Alexandra Benedict: Joulun palapelimurhat. Ristikoita laativa, kärttyisä ja hankala kahdeksankymppinen Edie löytää postilaatikostaan palapelimuotoon laaditun murha-arvoituksen, murhaajan tähtäimessä vaikuttaisi olevan rakas sukulaispoika Sean, sekä muutama muu Edieen väljästi liittyvä ihminen. Kuka on murhaaja, ja mitä salaisuutta Edie piilottelee yksinäisessä elämässään? Kirja oli aluksi kiehtova anagrammeineen kaikkineen, mutta loppuratkaisu oli mielestäni vähän surkea; jotenkin epämääräinen murhaaja ja motiivi. Tulipa luettua. E-kirja. 

Callum Bloodworth: Yksinäisten sydänten joulupäivystys. Elsan ystävä Sophia on lainannut joulunpunaisen pakettiauton ja sisustanut sen sisältä superjouluiseksi. Pakettiautollaan Sophia on päättänyt lähteä levittämään joulumieltä sellaisille ihmisille, joilta joulu jollain tavalla puuttuu, on keskeneräinen tai iloton. Elsa ajautuu mukaan Sophian keksintöön vaikka hänellä omassa elämässään on hankaluuksia - ja joulut ovat erityisen vaikeita. Lopulta Elsa päätyy kuljettamaan siirreltävää joulua yksin, ilman Sophiaa. Leppoisan överijouluisassa ja hiukan ennalta-arvattavassa tarinassa on lämpöä ja glögiä ja juuri sen verran elämän todellisuutta, ettei kertomus ole imelä. Varovainen suositus. E-kirja.

Siri Östli: Uusien alkujen joulukalenteri. Fien puoliso on jättänyt Fien. Puolison mukana menivät työ ja asunto, tilalle jäivät rauhoittavat lääkkeet, ja ruma ja hankala ullakkoasunto. Joulun alla Fien sisko hermostuu tilanteeseen ja lähettää Fielle pieniä jouluisia kalenteritehtäviä. Tehtävien myötä Fien tilanne kohentuu päivä kerrallaan ja elämässä on valon lisäksi joulun tuntua. Kertomus on sujuva, hauska, äärettömän sympaattinen, ja mukavasti jouluinen olematta imelä. Luin ja luin ja toivoin ettei tarina loppuisi ollenkaan, suositus. E-kirja.

Philippa Ashley: Unelmien joululoma. Krystle palaa lapsuutensa joulukorttikuvan kartanoon viettämään unelmiensa joululomaa: tavoitteena on vankistaa parisuhdetta, levätä työrupeamasta ja nauttia joulusta. Joulunvietto mutkistuu heti alkumetreillä - ja lopputulos on ennalta-arvattava. Mukavan luminen, talvinen ja hetkittäin ihan koskettavakin kertomus. Ihan kelvollinen. E-kirja.

Jouni Laaksonen, Päivi Mattila: Pitkät vaellukset - kuukausiksi retkelle. Opas ja kokoelma muisteluksia erilaisilta pitkiltä vaelluksilta. En suunnittele, enkä haaveile pitkästä vaelluksesta (en edes lyhyestä!), mutta luin opuksen silti ihan mielenkiinnosta. Kirjan lopun lähdeluettelosta aion poimia muutaman vaelluskertomuksen luettavakseni. (on se kumma, piti lukea överisti joulukirjoja, ja luen kaikkea muuta. Vaelluskirja löytyi kun vaeltelin kirjastossa hyllyjen välissä).

Sophie Kinsella: What Does It Feel Like? Autofiktio Shoppaholic-sarjan kirjoittajalta - kun suuren suosion saavuttanut feelgood-kirjailija sairastuu parantumattomana pidettävään aivokasvaimeen. Kepeä mutta aito lyhyehkö autofiktio. Kinsellan normaalia tyyliä suoraviivaisempi, tyynempi kertomus. Suositus. 

Maija Kajanto: Kardemummajoulu. Kahvila Koivu -sarjan viimeinen osa. Krisse odottaa pienokaistaan syntyväksi ja Maisan häitä suunnitellaan - kaikki ei aina mene niin kuin pitäisi, lunta sataa ja maailmaan mahtuu pieniä vastoinkäymisiä. Luminen, jouluinen hyvänmielen tarina päättää sarjan tyylikkäästi. Pisteet siitä, että kaikkein kliseisin mahdollinen loppuratkaisu ei toteutunut. Tarinassa jäi aineksia pariinkin spinoffiin, niitä odotellessa. E-kirja.

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen tähtiyöt. Jylhäsalmi-sarjan prologitarinoita - tässä jouluisessa ja talvisessa kertomuksessa Sirkka ja Jouko tutustuvat. Tarina itsessään oli pieni ja vähän huolestutti, kuinka parinmuodostus hoidetaan näin pienessä kertomuksessa ja näin pienessä aikaikkunassa. Oli oikein sydäntälämmittävä kertomus kyllä. E-kirja.

Ilona Tuominen: Korttelirauhanjulistus. Väljästi Turkuun sijoittuvan Poppelin-puutalokorttelin tarina jatkuu. Pikkuinen, herttainen, lumisateinen joulukertomus puutaloyhteisön joulukuusen koristelusta ja sen seurauksista. Kertomus on julkaistu vain digimuodossa. E-kirja.

Vesa Nieminen: Vaellusvuotta vuolemassa - matka yksinvaeltajan mieleen. Letkeästi sanailtu vuoden vaellus Suomen Lapissa. Yllätyskäänne piti matkassa mukana: miten voi yksinvaelluksella rakastua niin syvästi ja ihanasti ja suloisesti? Suositus. E-kirja

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 

muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)