torstai 3. helmikuuta 2011

tauolla ennen nitomista ja niputtamista

sain vielä yhden ison urakan eteeni - plääh. Koko vuoden työt tehdään kahden kuukauden sisällä, loppuvuosi lönötetään tylsänä.
Täytyy jakaa työpäivä kolmeen osaan: nitomiseen, nakutteluun ja laskentaan.

*

Keskiviikosta on pikkuhiljaa sukeutumassa yksi viikon parhaista päivistä: uimapäivä. Siitä on myös muodostumassa kyläilypäivä: Isosiskon uudet luokkakaverit tuntuvat juuri silloin hiippailevan meille visiitille.
Viikko toisensa perään jossain tyttöjen huoneen sekasotkun keskellä istuu aina uusi suurisilmäinen pikkutyttö, joka ujosti kuiskaa moi. Joskus nämä pienet uskaltautuvat ruokapöytään - ja joku on liittynyt uimaseuraammekin.
Ihan mukavaa.
Sääli Isosiskoa, kun kaverit kaikki asuvat toisella puolen kaupunkia: vierailuissa on aina järjestämistä.

*

Ruuan jälkeen roudasimme lauman hallille - altaissa kuohui suorastaan. Uimahölkkääjien radalla vaivalloista taaperrustaan toteutti ainakin neljä mummelia, kuntouimareiden radalla oli muutama pulikoitsija ja lasten radalla useampikin tenava.
Kun me tyttöjen kanssa suoriuduimme pukutiloista altaalle, kauhoi hraHakkarainen jo oudonmittaista allasta verkalleen edestakaisin tätejä väistellen. Kun minä asettelin uimalaseja kasvoilleni melkein näin puhekuplan parin kuntouimarin pään yläpuolella: "voi taivas, niitä on vielä enemmän!"
Noin kolme sekuntia oli värjyvä itsetuntoni hiveltynyt siitä, että minut laskettiin vakavasti otettavaksi uimariksi.
Sitten sekosin rytmissäni, lasit menivät huuruun ja pää kolahti altaan päätyyn.

Kymmenen minuutin päästä minä ja hraH polskutimme omalla radallamme kaksin ja lastenrata oli tyhjentynyt puolilleen. Vesihölkkääjät jatkoivat uurastustaan.
Siitä vielä kymmenen minuuttia, oli hallissa meidän lisäksemme enää kaksi hölkkäilijää. Kauhukolmikko oli ominut yhden radan kokonaan itselleen ja me räpiköimme leppoisasti edelleen omaa suoraamme.

Joko onnistuimme ajallisesti tai sitten määräylivoimalla valitsemaan juuri parahultaisen hetken liikuntaharrastuksellemme.

Polskutellessani meditoin liikunta-ajatuksissa: haluan oppia nauttimaan liikunnasta niin, että joskus hamassa tulevaisuudessa voin mennä aktiivilomalle johonkin ihanaan paikkaan.
Haluan löytää muutaman meditatiivisen lajin, jotka istuvat arkeeni helposti, ja joiden harrastamisesta saan syvällistä nautintoa.
Haluan oppia nauttimaan liikunnasta - viis sykkeistä, tavoitteista, tyylini puhtaudesta; tai edes terveydestä. (vaikka se tietysti on perimmäinen tavoitteeni)

*

Lähiömme pikkuhalli kamppailee jatkuvasti olemassaolostaan. Tytöille se jostain syystä selvisi tämänkertaisella käynnillä.
Isosisko ilmoitti, että hän ei muuten ainakaan ui yhtään missään muualla kuin täällä ja sillä hyvä. Löylyn lämmössä hän alkoi ponnekkaasti pohtia, mitä maksaisi hallin hankinta ja ylläpito. Illalla isänsä tullessa toivottelemaan hyviä öitä Isosisko esitteli paperille laaditun liiketoimintasuunnitelman hallin ylläpitoon - ja pyysi isäänsä hallihankkeen päärahoittajaksi.

Jos yhtään kimulia tunnen, saatamme yhtäkkiä huomata olevamme kokonaisen uimahallin hämmentyneita omistajia. (koska luonnollisesti hän uhkasi sekä hraHakkaraista että minua lastensuojeluviranomaisilla jos yhtään estämme häntä toteuttamasta suunnitelmaansa)

*

Nyt kompuutteri kainaloon ja nidontaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti