keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

pelkkää Pikkusiskoa

tänään oli Pikkusiskon vuoro potea. Tai olla potevinaan. En oikein tiedä.
Joka tapauksessa olemme löhvöttäneet naisissa kotosalla. Olemme jopa olleet hitusen produktiivisia ja kaivautuneet läpi kimuleiden kammarissa vyöryneen silppusälppeen.
Perkasin kiltillä mutta päättäväisellä kädellä ylimääräistä romua varastokaappiin.
Jos nyt hakemalla hakee jotain negatiivista, niin varastokaappi on täpösen täynnä ja jossain vaiheessa lähivuosina sille kaapille olisi muutakin käyttöä.
Yhden yhtä lelua ei saa kuulemma heittää pois kun niitä voidaan vielä tarvita.
Ja meidän naperoilla on sitten hyvä muisti.

**

Kävin aamulla hoitamassa vanhempainyhdistyksen asioita koululla ja juttelin rehtorin kanssa. Pikkusiskosta on kuulemma keskusteltu ja paljon: eskariopet ovat kehuneet häntä maasta taivaisiin ja nyt hänet halutaan kaikille aloittaville luokille. Tai kaikkien aloittavien luokkien opet haluavat hänet, kuinka vain.
Olisin silkasta ylpeydestä voinut kairata itseni korkkiruuvina läpi lattian.

On myönnettävä: haluaisin oikein kovasti olla kärpäsenä katossa naperoideni koulu- ja eskariryhmissä. Pikkusisko ainakin tuntuu olevan niin kovin erilainen siellä kuin kotioloissa.
Minulle hän taitaa aina vain olla se onnettoman pieni tiiperi, eikä ollenkaan iso ja reipas kohtakoululainen.

3 kommenttia:

  1. Mutta ison osan huolipeikkoa tuo poistaa- tuo reippaus koulussa, nimittäin.
    Kotikolo on ihan oma juttunsa :-)

    Ja sydän sulaa, ja aiheesta- kun kehuja kuulee.
    Taputa itseäsi selkään.
    Hyvin tehty!

    vintti

    VastaaPoista
  2. huolissani tästä kimulista? En ikinä - siinä naperossa riittää elämänvoimaa ja elämännälkää enemmän kuin minussa koskaan.
    Lapset vaan ovat niin erilaisia siellä kodin ulkopuolella kuin kotikolossa. Meillä hän on aina pienin, se joka ei osaa tai ei saa, se jonka pitää totella muita. Eskarissa hän on vanhin ja osaavaisin ja iloisin ja se joka saa ja ehtii ja osaa. Aivan huikea ero!

    VastaaPoista
  3. Ja on muuten kimulia todella vahvistava! Tuo, että hän sa aolla joskus se osaavin-vanhin- eri kohdassa tuota toista laumaa.

    Ihana juttu,ja kantaa pitkälle!

    vintti

    VastaaPoista