keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

vaateahd.

verstaalla taas, vielä, toistaiseksi.
On niin hiljaista. Hiljaista, hiljaista, hiljaista.
Peruskauran tekemiseen kuluu työpäivästä suunnilleen kaksi minuuttia, yritän keksiä kaikenlaista mieltä virkistävää ja uutta, mutta tyhjästä on paha nyhjästä.
Tyhjästä on vaikea nyhjästä edes jonkinasteista motivaatiota. Aamun valitusvirsi onkin koko viikon ajan: "onko pakko jos ei jaksa eikä haluu eikä yhtään huvita?"; lauletaan monotonisella ruikutusnuotilla.

Iltapäivisin yritän virittäytyä rentoon lomatunnelmaan.
Eilen pakotin (hyi minua!) koko päivän sisällä nojuneen laumani ulos. Lähdimme koulun uudelle hienolle monitoimipihalle: Isoveli löysi kavereita panna-areenalle, Pikkusisko kiipeili kuin pieni apina ja Isosisko heitteli koreja läheisellä kentällä.
Sitten Isoveli ja Pikkusisko pakottivat minut (!!) pelaamaan jalkapalloa ja Isosisko sai hepulin kun koripallo ei totellutkaan.
Oli oikein kotoisaa.

Illalla pohdin kaikenlaisia:
täytyy ostaa aurinkorasvaa
ja tarkistaa matkalaukkutilanne.
Täytyy vähän pintapuolisesti suursiivota (uskokaa pois, se on mahdollista!)
voisi nojua yhden päivän apaattisena sisällä (en pysty, en vaan pysty)
Täytyy hankkia lapsille vielä vähän kesävaatteita ja ehkä itselle kans. Ja rantatossut.

*
Olen kierrellyt ja kaarrellut vaatekaupoissa ja kirppareilla ja yrittänyt löytää tytöille, erityisesti Isosiskolle, hellemekkoa.
Miten on mahdollista, ettei sellaisia ole olemassakaan?
On kyllä kaikenlaisia olkapäät ja rinnanpielet paljaaksi jättävää vesirajamittaista mekontekelettä, mutta en ole nähnyt yhdenyhtä sellaista normaalia pikkutytölle sopivaa vähintään polvimittaista, ilmavaa, olkaimellista mekkoa.
Ja olen katsellut kauhulla vaatteita joissa tämän päivän nuoriso (ja valitettavasti vanhisokin) liikkuu.
Ihan oikeasti: napapaidat eivät sovi oikeastaan kenellekään, koko rintamalinjan paljastaminen on tarpeetonta, ja hyvin harvan ihmisen ahterikaan on sellaisessa kuosissa että viitsisin katsella kannikoiden vilkkumista kaupunkiolosuhteissa.
Olen valmis liittymään mihin tahansa lahkoon tai rytmiryhmään jossa vallitsevat edes minimisäädylliset pukeutumissäännöt. Ja soisin aika monen kanssaihmisenkin liittyvän.

Olen ruvennut vakavasti harkitsemaan, pitäisikö tarttua itseään niskasta ja yrittää askarrella jokseenkin käypiä hellemekkoja itse?
Onko säälittävä lopputulos kaiken sen vääntämisen väärti? Eikö tosiaankaan missään ole saatavilla kohtuuhintaisia, ilmavia ja lapselle sopivia trikoomekkoja?

3 kommenttia:

  1. Voisin liittyä samaiseen lahkoon! Se voisi kieltää myös pääkallosomisteet alle 15-vuotiaiden poikien vaatteista ja asusteista.

    Hyvä ja helppo ohje ihan ok-näköisen mekon tekoon: http://www.kotivinkki.fi/Tee-itse/101-ideaa/Tekstiilit/Mekot-lakanoista/. Saapi noita tehdä varmaan muustakin kuin lakanoista ;)

    VastaaPoista
  2. Tuohon lahkoon minäkin voisin jo liittyä, vaikka lahkoja muuten vähän karsastankin :D
    Vaatekaupoilla on ollut järkyttävä katsoa tyttöjen vaatevalikoimaa, itse en halua omaa kolmeveetäni pukea sellaisiin vaatteisiin...edes vanhempana..
    Onneksi kirppareilta löytyy vielä kunnon mekkoja! :)

    VastaaPoista
  3. Liityn mukaan.
    Nyrkkisääntö voisi olla: maha ei näy ja pylly ei vilku kummastakaan suunnasta.

    H&M:llä oli ihan kivoja tyttöjen hellemekkoja. Ohutta kangasta ja pitkiä.

    Wempula

    VastaaPoista