maanantai 6. kesäkuuta 2011

via dolorosa

pyöräilimme viikonloppuna juhlistamaan kesäloman alkua brunssilla. Isosiskolla oli lupa mennä brunssin jälkeen kaverinsa kanssa uimaan.

Lukuohje: kaikki Pikkusiskon lausumat silataan ja kuorrutetaan ontolla uhuu-ulinalla, loppua kohden lisätään kaikkiin sanaväleihin uuuuuu.
Kaikki m:n lausumat puserretaan ulos tiukasti yhteenpurtujen hampaiden välistä.

Pikkusisko, alle puoli kilometriä pyöräilyä takana: "mä en jaksa enäääää"
m: "talutetaan tämä mäki ylös"
PS: "miks mä en pääse uimaan?" (suuria kyyneleitä)
m: "nyt on niin kylmä, sä et tarkene siellä"
PS: "ihan epäääää, miks mä en koskaan pääse uimaan? vaikka on kesä?"
m: "nyt on niin kylmä. Joko pyöräillään?"
PS kankeaa itsensä satulaan: "ne ehti jo mennä? ihan epää, miksei ne koskaan odotaaaaa?" (lisää kyyneleitä)
m: "kyllä ne odottaa siellä perillä"
PS "ne ehtii tietty syödä kaiken. Ihan epää. miks mä en pääse uimaan?" (kyyneleet sinkoilevat silmistä kastellen kaiken lähietäisyydellä)
m: "nyt on niin kylmä. Sä et tarkene"
PS: "mä en koskaan päääääääseeee uimaaaaan. Aina mua syrjitäääään"
m: *huokaus* "niinpä, aina sua syrjitään"
PS: "miksei ne odota? ne on tiätty jo kotimatkallaaaaa" (jos mahdollista, vielä enemmän itkua)
PS: "täällon kylmä. Mun sormet palelee. Tee jotain! miks mä en pääse koskaan uimaan?"
m: "no kun täällä on kylmä"
PS: "miksei ne odota?"
m: "kato, juna! sä pääset ensi viikolla Helsinkiin"
PS: "ihan epäää. Ei tietenkään oo leikkivaunua. Eikä siell oo uima-allastakaan. Ja viimeeks te söitte kaikki perunat kun mä nukuin" (dramaattista ulinaa) "koska me mennään?"
m: "perjantaina iltapäivällä"
PS: "ihan epää, mä en ehdi olla tarpeeks kauan perillä. Ainahan me mennään aamulla" (lisää sinkoilevia kyyneleitä) "ja mitä me muka tehdään siellä?"
m: "ihan mitä vaan. Meette vaikka Lintsille."
PS: "ainakaan ei mennä laivaristeilylle. se kestää niin kauan. Mut tiätty isot tekee silläaikaa jotain kivaa. ihan epääääää"
PS: "missä ne on? miksei ne odota? Nyt se ravintola tiätty juoksee karkuun meitä" (ulinaa)

Täydet kilometrit meiltä keskustaan asti.

Ja vielä takaisin kotiin. ("mä haluun kotiin. mä haluun uimaan. mä haluun mamman ja pappan luo. mä haluun mamman ja pappan mökille. mä haluun kavereitten mökille. mulleiooketään kaverii. teidän vika. mä haluun uimaan. mua paleltaa. teidän vika. mä haluun takin. mä haluun kaverin. mä haluun kotiin. mä haluun rannalle.")

Toiset pyörät käyvät lihasvoimalla. Toisissa on sähkömoottori.
Meillä on maailman ainoa kateellisella itkuntyrskeellä käyvä velosipedi.

**

Eipä kyllä sen puoleen. Minäkin haluan kotiin. Olen noin suunnilleen tehnyt päivän työt ja vähän enemmänkin.

2 kommenttia:

  1. Hetken luulin, että puhut meidän Esteristä.
    Aamut alkaa (klo 5.30 tällä hetkellä): Mä haluuuuuunn kattooo eeee-loooo-kuuu-vaaa... mää haluuun... narinaa ja vinkunaa ja jopa murinaa tähän väliinn...en halua mennä sinne nekä leikkiä ton kanssa, mutta kun mulla ei oo ketään kaveria koskaan...
    Raivostuttavaa. Niin sympatiseeraan täällä sua. KOita jaksaa.

    Wempula (joka ei jaksa kirjautua blogspottiin)

    VastaaPoista
  2. Pienen ihmisen elämä on joskus vähän rankkaa ;o)
    Mutta olisipa metkaa jos voisi itse aikuisena välillä tehdä samoin..luultavimmin helpottaisi oloa kummasti! :D

    VastaaPoista