keskiviikko 1. elokuuta 2012

elokuu!

eipä päästy uimaan eilen: aurinko kyllä vilautteli sulojaan, mutta tuuli oli vilpoinen. Päädyimme kotiin nojumaan, ja se on aina hyvä vaihtoehto.

Tai minä tietysti olin valtavan ahkera: tiskasin ja pyykkäsin ja kokkasin ja korjasin Isosiskon uuden polkupyörän (eturengas oli löysällä), hyökkäsin muuton jäljiltä jääneen mysteerilaatikon kimppuun ja tyhjäsin sen, kävin sauvakävelyllä ja luin.
Ja taputtelin itseäni selkään kun olin niin hurjan reipas ja toimelias. (höh, normaalit ihmiset tekevät kaikenlaista tuollaista ihan kaikenaikaa, eivätkä pidä siitä yhtään meteliä.)

**

Loppukeväästä ja alkukesästä ajattelin, että tästä muutosta ei sitten sellaisia jämälaatikoita jää. Kaikki kerralla kuntoon. Tavarat nätisti ja niin poispäin. Heti. Ja mieluummin vielä ennen kuin itse asetumme taloksi.
Ja heti hankitaan kaikki tarvittavat säilytyssysteemit. Ei mitään typeriä väliaikaisratkaisuja.

Tietäähän sen.
Parvekkeella ei ole yhtään romantillista kesähuonetta, eikä sellaista puuarkkua kissanhiekkojen säilyttämiseen. Eipä paljon lattea siellä juoda, paitsi ehkä kynnyksellä istuen.
Parvekkeella on kaksi mysteerilaatikkoa (enimmäkseen leluja), valtava kasa remppajätettä (maalipurkkien pohjia lähinnä) ja kasa laukkuja joille pitäisi keksiä loppusijoituskohde.
Eteistilasta puuttuu kenkäteline ja yksi naulakko.
Isoveljeltä puuttuu naulakko.
Kahdesta vaatekaapista puuttuvat kenkätelineet.
Liinavaatteet on väliaikaissäilötty - kylläkin omaan paikkaansa mutta aivan sekalaisesti.
Eteisestä puuttuu matto.
Tytöiltä puuttuvat työpöydät.

Joka päivä seison jonkun ongelmakohteen vieressä ja huokailen.

En ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa. Olen käynyt katsomassa kaiken valmiiksi: sen kun menisin, poimisin hyllystä ja marssisin kassalle.
Tai siksi se tietysti on vaikeaa; olen saavuttanut vapaan ja estottoman tuhlaamisen kulminaatiopisteen, enkä halua kuluttaa enää penniäkään mihinkään. Epäilen että jos höylään pankkikorttiani vielä yhdenkään kerran, se luultavasti alkaa höyrytä ja vääntyy tunnistamattoman muotoiseksi.
Olen niin kauhistunut kesän aikaisesta leväperäisestä tuhlailustani että jopa sellaisten perusasioiden kuin maidon hankinta aiheuttaa kylmää hikeä ja lievää ahdistusta. Siitäkin huolimatta, että kaikki hienot uutuudet oli budjetoitu ja niille oli oma kustannuspaikkansa. Mikään ei ole ollut maitorahoista pois.
Mutta silti.
Pelkkä ajatus rahankäytöstä on pahoinvoinnistuttava.

**
Verstaalla aloitti tänään uusi työntekijä. Vanha Uusi Työntekijä jää opintovapaalle ja tilalle tulee Vielä Uudempi Työntekijä.
Sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä uusi.
Enolevanha enolevanha enolevanha. olin Isoveljen ikäinen kun Vielä Uudempi Työntekijä on vetänyt ensihenkäyksensä.

*

Viikon liikunnat
ma: pyörällä töihin ja kauppaan, pieni lenksa
ti: työmatkapyöräily, sauvakävely
ke: pyörällä töihin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti