torstai 20. syyskuuta 2012

plääh ja ea-ahd.

syyskypsyys.
En jaksaisi. Ei huvita. Plääh.
Pariin viikkoon en ole ehtinyt, tai halunnut (ehkä ennemminkin niin), edes ajatella liikuntaa, plääh sille. Kaikki lukemani kirjat ovat ihan plääh. Työ on plääh ja kaikki muukin on vain plääh.
Syyskypsyys.

*

Ahdistuin ihan kohtuuttomasti sillä typerällä ensiapukurssilla. Elvytimme vauvaa ja leikki-ikäistä.
Pikkusiskoa ei missään vaiheessa tarvinnut elvyttää, mutta silti saan flashbackeja.
No, tulipa tehtyä. Nyt olen täysinoppinut ensiavustaja taas parin vuoden ajan.


Kieputimme jotain painesiteitä myös. Ajattelin että ihan tyhmää, ikinä en kulje missään ensiapupakkaus taskussani. (tietysti pitäisi)
Muistin että paras ea-kurssi minkä ikinä olen käynyt, oli semmoinen joku ensiapua ilman välineitä -kurssi. En tiedä, oliko se meidän nuortenryhmän vetäjien omaa tuotantoa, vai onko semmoista markkinoitu ihan oikeasti. Se oli hauska, ja todenmukainen. Muistan vieläkin kun yritimme kaverin kanssa (terkut vaan Kurakummille) ovelasti valmistua loppuharjoitukseen tunkemalla taskuihin kaikenlaista pikkunippeliä apuvälineiksi. Paras ensiapuväline on collegepaita, sillä voi vaikka mitä.

Ea-nuoriaikoinani olin aina välillä potilaanakin. Vieläkin harmittaa, kun oltiin etsintäharjoituksessa potilaina, eikä meitä löydetty ajoissa. Minut olisi pitänyt kantaa pois metsästä suksipaareilla, mutta jouduinkin itse kävelemään.
Hauskin harjoitus oli se, kun olin jäänyt ruohonleikkurin alle.
Ja sitten kerran olin puukotuksen uhri. Jee.
Kerran tuli noottia siitä, kun meidän ryhmä oli aikeissa tehdä kiristyssiteen päävammaiselle. Kaulaan tietysti.

Ihmettelen, miksi ahdistun niin hirveästi, kun kyse on kuitenkin vanhasta tutusta jutusta ja ennen niin rakkaasta ja tärkeästä harrastuksesta. (ja kun vielä opekin kehuu koko ajan!) Ei pitäisi olla mitään syytä ahdistua.
Ehkä olen saanut elinikäisen trauman kaikista niistä suuronnettomuusharjoituksista. Vähän niin kuin oma siskoni joka pelästyi ikiajoiksi Kurakummin vertahyytävää karjahdusta jossain harjoituksessa. (yeaarghh-banzai! mikä ihmeen vertavuotavan potilaan huuto sekin on? Häh?)

Joka tapauksessa: ylläpidä taitoasi.
Opi perusasiat!


*
Tänään kampaajalle. Jospa siitä vähän fiilis kohenisi.


8 kommenttia:

  1. Mä en ole koskaan käynyt mitään ensiapukursseja enkä osaisi tehdä yhtään mitään hätäpaikan tullen! Pitäisi tietysti osata yhtä sun toista, mutta ainoastaan teoriassa on niistä kuullut. Jotenkin tuntuu, että se toiseen ihmiseen tarttuminen olisi ihan kamalan suuren kynnyksen takana. Onneksi niin monilla nuo asiat ovat hanskassa!

    VastaaPoista
  2. Liikunnan olemassaoloa en enää muista. ahdistus.

    Ea kurssille menossa parin viikon kuluttua. Jännitys.

    Mutta rakas ihminen. Saanko jonkun leivän ohjeen minkä voin lykätä uuden uutukaiseen leipävuokaan. Mulla on vehnä- ja sämpyläjauhoja ja siemeniä. joskus luin jonkun sun ohjeen mutten löydä. Ja huom, en ole koskaan tehnyt vuokaleipää.

    pinkki

    VastaaPoista
  3. pinkki: mä teen taikinan leipävuokaan ihan samalla periaatteella kuin sämyplätaikinankin.

    mutta:
    5dl nestettä (vesi käy, tai maito, kasvissosekeitto, puuro tai näiden yhdistelmä...)
    1 tl suolaa
    siirappia ehkä 2-4 rkl
    4-5 dl karheeta /makua antavaa: hiutaleita, leseitä, karheeta jauhoa, porkkanaraastetta, omppuraastetta. Siemeniä voi laittaa vajaan desin tästä määrästä. Tai tietysti enempikin jos tykkää sattumista.
    1 pss kuivahiivaa
    öljyä /voita /rasvaa jonkun verran
    loput vehnäjauhoja

    tehdään taikina.
    annetaan nousta.
    voidellaan vuuat /vuoka.
    Vaivataan taikinaa vähän lisää ja kipataan vuokiin, annetaan nousta uudestaan, paistetaan.

    Tästä riittää yhteen isoon ja yhteen pieneen vuokaan, jos sulla on vain yksi vuoka, tee 3-3,5 dl taikina.
    Tai tee lopusta taikinasta sämppiksiä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä sinä!

    Edes jonkinlaiset EA-taidot ovat mielestäni kansalaisvelvollisuus. (=oma lehmä)

    Tulipa mieleen yksi tositapaus elävästä elämästä. Noin 8-vuotias diabeetikkotyttö meni äkillisesti hypoglykemiaan ja huonoon kuntoon bussipysäkillä odottaessaan. Aikuiset kulkivat ohitse, PAITSI ryhmä paikkaillisia puliukkoja, jotka kävivät kolikoillaan läheisessä supermarketissa ostamassa jotain sokerista tytölle ja saivat hänet virkoamaan, soittivat ambulanssin ja hoitivat homman erittäin mallikkaasti! He olisivat ansainneet erityispalkinnon toiminnastaan, kun taas ne toiset kiireiset mallikansalaiset...

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Mulla on salainen rakkaussuhde EA-kursseihin ja ihan paras minkä olen käynyt oli se elvyts ja ensiapu sairaanhoitoalan ammattilaisille ;)

    VastaaPoista
  7. voi veikkoset mitä muistoja!! olin jo unohtanut ton ilman välineitä -erikoiskurssin ja collegepaidan.. enkä takuulla tunnusta tuota karjahdusta :D entäs sitten klippulan leirin aamuherätys à la virtanen??

    -kurakummi

    VastaaPoista
  8. Roz: nyt mars kurssille! On ihan hyvä taito osattavaksi. Komppaan tässä Mirkaa, vaikka ahdistunkin: pitäisi osata. Ensiapu on kansalaistaito.

    Marge: kuka voisi ne herätykset unohtaa :)

    VastaaPoista