maanantai 22. lokakuuta 2012

syyslomaleuhkimus

Ja taas onkin aika leuhkia kaikella sillä mukavalla, mitä syyslomalla tapahtui.
Oli kyllä rentouttavaa, sunnuntai-iltaan asti.
Iltapuhteinani rakentelin marraskuun kalenterin *huokaus*.
Sen jälkeen, ilkeänä ja ikävänä ihmisenä ja ihan vain iltapuhteeksi, aloin esittää kohtuuttomia vaatimuksia kasvuikäisille lapsilleni ("vie puhtaat pyykkisi kaappiin" /"pakkaa koulureppusi /mene iltapesulle /syö iltapalaa"). Herkässä ja haavoittuvassa iässä oleva lapsilaumani oli sitä mieltä että heille "aina huudetaan" ja "an-teee-eeks, mä en voinu tietää että pitää vielä syödäkin!".
Perskohtaisesti olen sitä mieltä että niinkään paha ei ole dagen efter vaan natten före.

Ehdimme kuitenkin
käydä kaikessa rauhassa ruokaostoksilla
tavata pientä kummipoikaa ja syödä pizzaa
lojua aamuisin pitkään lukemassa
käydä poliisilaitoksella anelemassa maastapoistumislupia alaikäisille lapsillemme
teettää ylimääräisiä reikiä korviin
jahdata peuraa lähimetsässä (harmi, trangia jäi kotiin!) (itse asiassa emme omista trangiaa)
syödä aika hyvin

Poliisilaitoksen jonossa ihmettelin sitä, että on paljon helpompaa ja nopeampaa päästä sisälle Suomeen kuin ulos Suomesta. Oleskelulupajono eteni triplavauhtia passijonoon verrattuna.
Millaisessa valtiossa oikein elämme kun maastapoistuminen on niin työlästä?

Korvienrei'ittäjällä kävi juuri niin kuin olin arvellutkin. Liki parin vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen Isosisko oli sitä mieltä että juuri nyt on oikea hetki.
Lävistäjä (taivaan kiitos, olimme lävistäjällä, emme missään koruliikkeessä!) teki työnsä ja olimme jo lähdössä kun Isosisko sanoi että vähän huono olo. Sain kopin viime tingassa.
Onneksi oli lepohuone ja lepotuoli ja kylmää vettä saatavilla.

Lämpimästi suosittelen myös sellaista vinkeää syyslomakokemusta joka seuraa kun ensin jonottaa passipoliisilaitoksella, sen jälkeen koppailee pyörtyileviä lapsiaan ja käy vielä kirjastossa, sitten tulee pahaa-aavistamattomana kotiin viettämään roskaruokapäivää ja siemaisee tyhjään vatsaan lasillisen punaviiniä.
Siitä tulee ihan mukava olo.
Ihan niin mukava olo ei seuraa siitä, kun sen alkuperäisen mukavan olon hurmoksessa päättää ryhtyä kotiparturiksi.
Vaikka jälkikasvu onkin tyytyväistä ja päällisin puolin kaikki näyttää hyvältä (Isosisko näyttää reippaalta ja vahvalta, Pikkusisko jenniferanistonilta) vielä seuraavanakin päivänä, jää kyllä sydämeen visusti sellainen epäilys että ihan varmasti jossain on jotain pielessä.

*
Ihanan paljon ehdin lukea: pari Montalbano-dekkaria ihan noin vain välipaloina; Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bebe oli lomalukemisistani paras - yhden illan ja aamun urakka.
Kerrankin kasvatuskirja josta ei tullut huonoa omaatuntoa! Hyväntuulinen ja päällisin puolin omakohtaisen leppoisa, mutta kuitenkin monenmoista tutkimustyötä sisältävä vertailu eurooppalaisen ja amerikkalaisen kasvatuksen eroista.
Suosittelen!

Montalbanot olivat kirjoina parempia kuin telkkarisarjana: henkilöt olivat särmäkkäämpiä ja ruoka parempaa.

*
Sunnuntai-iltana pakenin täydellisen epäkypsästi lenkille ja ajattelin että edellisestä kerrasta on ihan liian pitkä aika.
Miksi tarpeellinen, lähes välttämätön ja joka tapauksessa suositeltava itsekkyys on niin pahuksen vaikeaa toteuttaa?

2 kommenttia:

  1. Mukavan kuuloinen loma teillä :)

    Minun olisi ollut mahdollista pitää peräti päivä lomaa, mutta pitämättä jäi. Esikoinen oli koko syysloman sairaana ja kolleega lomalla, joten oli ihan vilske viikko.

    VastaaPoista
  2. Ihana leuhkimus! Miten on mahdollista että olet ehtinyt lukea NOIN paljon!! Ihan huippista!!

    Ps kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista