perjantai 14. joulukuuta 2012

menin mielenhäiriöön

jouduin eilen äkilliseen mielenhäiriöön ja tein piparitaikinan.
Sitten leivoin sen.
Kylläkyllä, tiedän että taikinan kuuluu vanua jääkaapissa päiväkausia ja maustua ja kiinteytyä ja vaikka mitä, muttakun tunnin vetäytymisen jälkeen se oli juuri sopivan leipoutuvaa ja minulla oli juuri sopivasti aikaa.
Minun pipparskaakkutaikinassani on kaksi huonoa puolta: se on äärimmäisen hankalaa käsiteltävää (tai minä en ainakaan saa siitä semmoista äitien ja lasten yhteisen leipomushetken taikinaa) ja sitten se on äärimmäisen suussasulavan herkkuhyvää sekä taikinana että kakkusina.
Kauhukolmikko muotitti muutaman kakkusen verran ja siirtyi sitten huolissaan iltapalalle: "äiti, kai sä teet vielä ainakin yhden toisen taikinan? Ei nää kumminkaan säily jouluun asti."

Saman äkillisen mielenhäiriön kourissa vaihdoin verhot olkkariin vain todetakseni että kehvatsu, ovat vääränlaiset, -väriset ja -materiaaliset ja joudun menemään tekstiiliostoksille vielä kerran.
Tavoittelemani joulunmausteinen dramatiikka osoittautui pliisuksi rötkörätiksi. Höh.
Jouduin koko loppuillan kulkemaan selin ikkunaan, koska en kestänyt näkyä. Ja koska laitoin tavallisverhot pesuun, en voinut edes vaihtaa takaisin.

Pikkusisko puolestaan meni mielenhäiriöön, koska optikko katsoi hyväksi määrätä hänelle lähityölasit. Pikkusiskoa alkoi epäilyttää, että Pikut (=pehmounilelut) hylkäävät hänet.
Optikko meni mielenhäiriöön, koska Pikkusisko olisi halunnut lasit, joissa on koirantassujen kuvia. Eikä semmoisia vaaleanpunaisia kukkaiskehyksiä, joita hänelle yritettiin tyrkyttää. (Isosisko haluaisi myös lasit, joko puolikuut tai harrypotterit. Ehkä molemmat)

Kaiken tämän keskellä HraH ihmettelee, miksi odotan lomaa kuin heponen kesää.
Mutta silti odotan.
Vielä viisi työaamua. Salaa mietin, miten onnistuisin välttämään ensi perjantain.  (ja torstain. Ehkä jopa keskiviikon. Tarkemmin ajatellen, keksisin varmaan omaa tekemistä kyllä koko viikoksi. Voisin vaikka lukea vähän. Tai hinkata jalkalistoja hammasharjalla.)
Jouluun pitää saada laskeutua rauhallisesti eikä mitenkuten syöksyä keskeltä työviikkoa. Kuuluu ihmisen ensin touhuta, sitten levätä ja vasta sen jälkeen harjoittaa juhlintaa. Varsinkin kuuluu levätä ensin.

2 kommenttia:

  1. Jos taikina tarttuu kaulimeen, kauli se elmukelmun kanssa. Ei tartu ja on helppo kaulita. Eikä todellakaan ole meikäläisen oma vinkki! :D

    VastaaPoista
  2. niin meillä kotikotona kaulittiin, ja suoraan leivinpaperille!

    tämä taikina on pikemminkin murenevaista ja ryttääntyväistä...

    VastaaPoista