keskiviikko 6. helmikuuta 2013

kepeästi keskiviikossa

on kahdenlaisia hetkiä jolloin tekee mielensä kieriä lattialla.

Kun saa hysteerisen naurukohtauksen (yleensä Pikkusiskon jäljiltä)
Tai kun saa hysteerisen raivonturskauksen (yleensä jommankumman varhaisteinin jäljiltä).

Eilen opiskelimme englantia lattialla kierien.
Ensin otti päähän, sekä oppilasta että opettajaa. Oppilaan asenne kun oli yltiöpositiivinen mä en opi, en haluakaan, enkä muutenkaan mitään. Johon opettaja - kypsästi ja aikuismaisesti - reagoi että älä sitten.
Loppuillasta jo kierimme naurusta. (Voiko sanoa että There is a cat in the busses?) (kyllä kai, siis kieliopillisesti.)
Ja opelle jäi sellainen fiilis, että edes joku pieni lukko taas aukesi. Kokeen numerosta viis. (mieluummin kuitenkin vähän enempi...!)

*

Otin Pikkusiskon töihin puoleksi tunniksi odottelemaan "pääsykokeensa" alkua.
Sen puolen tunnin aikana lapsukaiseni ehti mm. solmia tukun kuminauhoja sotkuiseksi kimpuksi ja räpeltää niistä jäynän UPM:n toimistotuoliin.
Jee.
Pikkusisko haluaa tulla meille töihin.

*


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti