Kesäkoira opettaa

vanhaksi pitää ihmisen elää, että oppii jotain suurta itsestään.
Yksi ilta koiravahtina sinkkusiskon viihtyisässä kodossa riitti.

1. En ole koiraihminen. En hiventäkään.

2. En ole sinkkuihminen. Hiventäkään.

"hiiskatti, niitä on viis ja ne  tulevat ja menevät ulos ja sisään koko ajan.
Ketä mun kuuluu vahtia? Emmä ehdi edes haukkua."

Arvatenkin perhe-elämän näännyttämä eläin on oppinut samaiset asiat käänteisenä.
Kisut murjottavat Isoveljen huoneeseen teljettyinä.


En vaan kestä koiraeläinten kokonaisvaltaista läsnäoloa.
Enkä liioin aikuisen naisen sivistynyttä rauhallista hiljaiseloa.
Tarvitsen oman lauman rytinää ja kissojen hiljaisen huomaamatonta, sohvatyynymäistä nukuntaa.

Ja olenko kiitollinen siitä kun kauhukolmikko koohottaa ympäriinsä?
Mitä vielä: "antakaa mun edes hetki olla rauhassa!"


*

Kun koiravahti alkoi, lähtivät serkut. Haljuus.