maanantai 16. syyskuuta 2013

maanantaikriizit

Työviikonloppu takana.
Työnjälkeisinä (onneksi varsin harvoina) sunnuntai-iltoina iskee aina kamala stressi, kun pitää muutamassa hassussa tunnissa saavuttaa koko viikonlopun zen-kiintiö lepoa, pyykinpesua ja muuta yleistä rentoutta.
Huomaan että vuosi vuodelta tulen yhä nipommaksi vapaa-aikani suhteen: nyt olen ollut neljänä päivänä vähän vähemmän - en edes kokonaan poissa - kotijoukkojen saavutettavissa (ensin kahtena päivänä lähijaksolla pääkaupungissa, vaikkakin yöt kotona, sitten kahtena päivänä töissä). On sellainen olo kuin olisin menettänyt ainokaiseni ensiaskeleet. Niillä on kaikilla vaje ja satajayksi asiaa kerrottavana.
Minulla on kiire pitää niistä kiinni.

Sunnuntaipizzojen jälkeen olisin halunnut vain maata sohvanmutkassa lempeässä ruokailunjälkeisessä humauksessa, mutta Isosiskon kasvio vaati toimenpiteitä. Sen jälkeen toimenpiteitä vaativat Isoveljen lähestyvä leirikoulu, Pikkusiskon yleinen elämä ja Isosiskon vanhempainvartti. Ja muutama muu pikkujuttu.
Kun joskus kymmenen jälkeen vihdoin pääsin sinne sohvanmutkaani, oli ruokailunjälkeinen lempeä humaus enää muisto vain, piti humauttaa vähän lisää valtion monopoliliikkeen tuotteella.
Ajattelin, että tämä - kaikessa itsekkäässä työläydessään - on juuri sitä parasta.

*

Kuten tavallista, on myös kriizejä.

Kriizi1 - unettomuuskriizi
Herään aamu aamulta aikaisemmin. Kohta herään ennen kuin olen mennyt nukkumaan.

Kriizi2 - opiskelu- ja tenttikriizi
Tentti.
Se on jo tällä viikolla.
Ne kirjat ovat kyllä olleet ihan kiinnostavia, mutta taatusti en osaa vastata kysymyksiin.
Sitä paitsi, en omista lyijykynää. (kumia en tietysti tarvitse, koska olen nero)
Enkä tiedä, missä se tentti piileskelee. Luulen että salissa IX, mutta en ole varma.

Kriizi3 - särkylääkekriizi
Oletteko huomanneet semmoista, että jos ottaa monena päivänä peräkkäin särkylääkettä, niin paino nousee?
Johtuuko se niistä lääkkeistä, vai siitä joka pakottaa niitä lääkkeitä ottamaan? Vai tuleeko sitä huomaamattaan tuskapäivinä syötyä jotenkin väärin?

Kriizi4 - mehukriizi
Miten voi olla että mehu on paha juttu?
Jos syöt hedelmän - vaikka greipin aamulla, olet ihan paras ja taivasosuus on aivan sielusi ulottuvilla. Mutta jos puserrat mehut siitä greipistä, oletkin menossa aivan vastakkaiseen suuntaan?
Mietin sitä joka aamu. Mitä ihmettä se mehunpuristin tekee, että hyvästä tulee paha?
En käsitä.
Siinä on jotain samaa kuin moolilaskuissa. Niitä ei voi tavallinen ihminen mitenkään ymmärtää.

2 kommenttia:

  1. :)

    Joudut julistamaan mehun puristimen pahan valtaamaksi välikappaleeksi, joka tuhoaa ruokavaliosi :)

    VastaaPoista
  2. rvaK: kyllä niin ihmettelen, että mikä paholainen siinä pusertimessa oikein asustaa ja miten se mehuni oikein pahentaa? Mitä puristusprosessissa tulee lisää? :)
    Mehu kyllä on jopa maukasta (vaikka tietäähän se, kyöni metku on ihmisen petkuttamiseksi!)

    -m-

    VastaaPoista