tiistai 17. syyskuuta 2013

ihan tavallinen arki-ilta

Piti mennä eilen uimaan.
Ajattelin nopsasti lukaista tenttiin tulevat artikkelit.
Kehvatsu, se viimeinen luettava artikkeli oli täysin käsittämätön. Luullakseni se oli kirjoitettu jollain kielellä, jota käsittääkseni ymmärrän ja jopa puhun äidinkielenäni, mutta ihan täyttä varmuutta minulla asiasta ei ole.
Sikäli kun ymmärsin, se ilmeisesti oli historiallinen katsaus johonkin, jota ehkä on tai sitten ei ja jonka käytön järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä. Mutta saattoi se olla kyllä ihan jotain muutakin.
Tenttipaniikki.

Siitä kaikkein substanssisimmasta kirjasta tein mielestäni oikein hyvät ja kattavat muistiinpanot. Piirtelin aikajanoja ja semmoisia.
Mutta en kyllä löytänyt niitä enää muistikirjastani. Joku on selvästi käynyt salaa varastamassa juuri ne sivut muistikirjastani. Aika törkeää.
Tenttipaniikki.

Ja sen lisäksi minulta puuttuu edelleen lyijykynä.

Sen sijaan että olisin uinut, päätinkin alkaa mangapiirtäjäksi. (aina hyvä ratkaisu; en osaa piirtää.)
Pikkusisko sai hepulin, koska piirrän kuulemma paremmin. (en.)

Korvasin uinnin sauvakävelylenksalla ja kun tulin kotiin, oli minua vastassa Isosisko jonka naama kurmuili omituisesti. Ihan kuin se ei olisi tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Oli kaatunut treenien jälkeen rappusissa ja jalka oli nuljahtanut.

Sitten soitti Pikkusisko, että ei ole avaimia mukana. Kun ei erikseen asiasta sanottu että avain mukaan, niin että tulisiko joku nyt ihan hetikohta avaamaan alaoven.
Sanomiseksi ei kelpaa: "aina kun menet ovesta ulos, pitää olla avain mukana." Koska aina tarkoittaa samaa kuin yleensä silloin kun menet kouluun mutta ei koskaan muulloin. Varsinkaan iltaisin.
Pikkusiskon völjyssä tuli visiitille Isoveljen kummisetä, joka puisteli päätään meidän yöpöydänrakennusyrityksillemme, mutta totesi sitten, että vika ei olekaan meidän kädettömyydessämme, vaan siinä hienossa huonekalutehtaassa josta yöpöytä on tilattu. Väärät ruuvit. Liian ohkaset.

Yleishuomio:
Yleinen toiminnan painopiste on siirtynyt myöhemmäksi. Ennen vanhaan iltarauha alkoi uutisten aikaan. Nykyisellään saattaa päivän pääuutislähestystä olla seuraamassa useampikin katsoja. Toisinaan uutisten peitto on jopa 100%.
Olen melkein zen sen kanssa, että saan iltapalani vasta lähempänä puolta kymmentä. Ja että nk. oma aikani on yleensä ennen iltauutisia. Kummallista.

2 kommenttia:

  1. MInulla on kyltti ovessa, tai kaksi.
    Muista avain.
    Muista valot.

    Muka Juniorille laitettu aikoinaan.
    Väärin.
    Minulle :-)

    Elät hassua aikaa, kivoja flashbackeja tulee tuosta,kun lapset kasvoi.

    Luen, vaikken saa aikaan muuta. On jotenkin paljon. Siinä on puolensa, ja puolensa.

    Voi hyvin.
    Paniikki on amatöörejä varten, ei sinua.
    Pärjäät loistavasti!

    VastaaPoista
  2. Mä niin tykkään lukea sun juttujasi, vaikken yleensä kommentoikaan. Etenkään nyt väliaikaisesti yksikätisenä.

    Se, mitä sanoit oman ajan alkamisesta myöhemmin, pelottaa mua jo etukäteen, mutta oli lohduttavaa lukea, että se onkin sulle ihan ookoo. Toivottavasti sitten joskus mullekin, kun tytöt ovat isompia.

    VastaaPoista