irtipäästämisen vaikeudesta

yleinen ja yhtäläinen lorvikatarri eli laiskamato kiertää taloudessamme.
Eilen poti yksi, tänään toinen, kolmas varasi heti aamupalalla itselleen huomisen.
Vihoviimeistä, tuo ystävämme Miggreenin Jagge nimittäin - varsinkin kun se iskee keskenkasvuiseen nuorisoon. Ovat ne niin poloisia silloin.

*

Päässä lainehtii monenmoista.

Mietin pienten poloisten lasteni tulevia retkiä ja matkoja: pitäisi rynnistää pankkiin selvittelemään, voiko alaikäinen saada jonkinmoisen maksukortin itselleen. Reissuunlähtijöitä on tänä vuonna kaksin kappalein, ja kumpaisenkin matkakohteet ovat semmoisia, että olisi ihan hyvä, jos kaikki käyttövarat eivät olisi silkkana käteisenä.
Että jos vaikka tuhkapilvet valtaavat ilmanalan, niin eivät näänny nälkään nuo polot.

Irtipäästäminen on ihan käsittämättömän vaikeaa. Jotenkin sitä kuvittelee pystyvänsä ja kykenevänsä laskemaan lapsukaisensa maailmalle vielä sillä hetkellä kun arkistointikelpoisella kynällä nykäisee puumerkkinsä siihen sitovaan ilmoittautumiskaavakkeeseen.
Ja sitten tulee välittömästi katumapäälle ja stressaantuu että mitä kaikkea kauheaa niille tapahtuu. (nälkäännääntymys ja paloiteltuna jokeenheittyminen ovat rajoittuneen mielikuvitukseni lievintä antia; muista en rohkene edes kirjoittaa)
Joskus ajattelin että lähetän ne vaihto-oppilaiksi.
Kyllä varmana en lähetä.
Kotona pidän.

*

Ei niin yhtään selväjärkistä ajatusta päässä.
Tulevana viikonloppuna työkeikka. Pitäisi asennoitua.

3 kommenttia:

  1. :) Voishan se vaihto mennä oleettua paremminkin - tiä vaikka yllättäisivät täysin!

    Mutta voi hui.. en oo vielä meidän lapsia uskaltanut jättää edes yökylään. Varmasti pelottavaa päättää reissuun kauemmas. (Toki ovat "muutaman" vuoden vanhempia kuin meidän lapset.) :)

    VastaaPoista
  2. Meidän piti kanssa keksiä jotain muuta kuin käteistä matkaan. Omasta pankista saimme visakortin, joka oli kuin lahjakortti. Laitoimme siihen tietyn määrän rahaa, ja kun se loppuu, kortilla ei tee mitään. Sen sai rekisteröityä netissä, jotain systeemejä oli, jos olisi hukannut kortin, niin saisi rahat takaisin (?). Onneksi ei ole tarvinnut kokeilla. Korttiin ei tullut lapsen nimeä muuten kuin allekirjoitus. Ehkä teilläpäin saisi samanlaista?

    Olisi ollut sellainenkin, johon saisi ladattua lisää rahaa, mutta siinä oli jotain kuluja, joita me ei haluttu maksaa, tai kortin saaminen kesti kauemmin, ja me olimme korttia hakemassa tietenkin lentopäivänä, jee.

    VastaaPoista
  3. Sennie: juuri jostain tuontapaisesta haaveilen, se olisi kätevä! Täytyy selvittää.

    Etna: hyvin nämä reissut menevät, ja menisi varmaan vaihtarivuosikin. Toivottavasti ja luultavasti.

    VastaaPoista