unettoman pohdintoja

havahduin yöllä ihanaan ajatukseen: perjantai-perjantai-perjantai!
Kampesin - kuten aina yöllä - itseni pienelle välttämättömyysvisiitille kartanon länsisiipeen. Jossain vaiheessa matkalla itäsiivestä atriumin läpi kohti länsisiipeä tajusin että pahusvieköön: onkin torstai-torstai-torstai.
Palasin pahantuulisena takaisin nukkumaan.
Höh ja pöh.

Aamulla ajattelin että jos olen ihan hiljaa ja paikoillani ja pidän silmät tiukasti kiinni, aamu ei ehkä löydäkään minua.

*

Tämän viikon arki-illoille on kasautunut melkein kaikki mahdollinen ylimääräinen, jatkuvasti pitää tehdä varasuunnitelmia. Se tekee oloni hajanaiseksi ja levottomaksi, vähän ärtyisäksikin. Olen selvästikin rutiinieni orja.
Pahinta on se, että iltakokousten jälkeen jään ylikierroksille. Nukkumaanrauhoittuminen kestää ikuisuuden, ja aamu on työläs.

*

Vähästä tulee ihminen hyvälle tuulelle.
Vaikka siitä että iltakokous kestää vain puoli tuntia, ilma on siedettävä ja voi kävellä kotiin. Jää aikaa istua kotisohvassa ja höpötellä lapsen kanssa.
Puhuimme koulunkäynnistä. Sanoin että olen iloisempi kasista tai ysistä kuin kympistä, jos se kasi tai ysi tarkoittaa, että on ymmärtänyt ja oppinut asian, ja jos oikeasti on siitä kiinnostunut ja rakastaa sitä tietoa. Kymppi ei ole minkään arvoinen, jos heti seuraavalla viikolla joutuu kysymään aimitäh? Että kymppi on ihan kiva juttu, mutta ei mikään välttämättömyys.(*) Tärkeämpää on osata kysyä miksi ja vastata että siksi.

Kun menin suihkuun, päässäni soi ylevästi ja juhlavasti

"Älä pelkää kysyä, toveri
Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää
Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä
Tarkista lasku
Sinun täytyy se maksaa
Laske sormesi joka erälle ja kysy
"Miksi tämä on näin?"
Sinun täytyy astua johtoon
Opi perusasiat
Niille, joiden aika on tullut
Se ei koskaan ole liian myöhäistä
Opi kaikki aakkoset
Se ei riitä mutta opi ne..."
(Bertolt Brecht: Oppimisen ylistys)
More lyrics http://www.allthelyrics.com/lyrics/agit_prop/oppimisen_ylistys-lyrics-1260707.html#ixzz3FczK2500


Sitten muistin että ilmaisuryhmämme kerran esiintyi jossain ylevässä ja juhlavassa tilaisuudessa ja minun osanani oli lausahtaa tämä runo. (tai ehkä lausuimme sen yhdessä, en muista)
Suunnatonta tuskaa tuotti tuo kertosäe sinun täytyy astua johtoon. Päässäni hyppeli silloin (ja hyppelee edelleen) remppaheikki joka uhmakkaasti tallaa sähköjohtoon, oikein polkee jalkaansa.


**

(*) ja nämä numerot tulivat siis lapselta itseltään: kun kaverit itkevät ja parkuvat ja valittavat kurjaa kohtaloaan saadessaan kokeista kymppimiikkaa. Se kuulemma harmittaa, jos itse on tyytyväinen omaan kasiinsa tai ysiinsä. 
Muistutin että kasi ja ysi ovat niitä tavoitenumeroita ja että ei kannata lähteä siihen itku-parkushowhun mukaan, jos joku valittaa kurjaa kymppimiikkaansa, täytyy sanoa vain että no voivoi, kyllä on vaikeeta.

3 kommenttia:

  1. Mä muostan lapsena olleeni kovasti ymmälläni tuon johtoon astumisen kanssa. Aika samanmoiset mielikuvat siitä tulivat... Toisaalta voisin väittää, että Oppimisen ylistys on laulu, joka ihan oikeasti vaikutti siihen, mikä minusta tuli. Opin siitä, että tieto on ihan oikeasti valtaa ja että sivistys on jokaisen perusoikeus. Sitten myöhemmin opin kyllä senkin, että hämmästyttävän moni ei ymmärrä täällä perusoikeuttaan arvostaa pätkääkään...

    VastaaPoista
  2. Kati: mä liikutun tuosta Oppimisen ylistyksestä - siinä on jotain kertakaikkisen mahtavaa!

    VastaaPoista
  3. Niin minäkin. Siinä ei ole mitään modernia kyynisyyttä vaan ihan aitoa uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja pitää vaikuttaa.

    VastaaPoista