Kesäkulttuuria: teatteriretki Kuuskajaskariin

Norjalaisen Thorbjörn Egnerin musiikkisatu Kolme iloista rosvoa lienee yksi lastenteatterin klassikoita.
Äkkiseltään muistan vähintään viisi versiota, joissa olen ollut joko yleisössä tai itsekin näyttämöllä.



Iloisessa Kardemumman kaupungissa elelee kiukkuinen, siivousintoinen Sohvi-neiti, hiukan omahyväinen ja armottoman nössö Poliisimestari Paavali, säätä ennustava vanha tiedemies Topias sekä joukko muita hyväntuulisia kansalaisia, joiden elämää terrorisoi kaupungin laitamilla elelevä vain omiin tarpeisiinsa ryöstelevä rosvokolmikko leijonansa kanssa.

Tuorein näkemäni lastennäytelmäversio rosvojen tarinasta on turkulaisen Jo-Jo Teatterin kesäteatteriesitys Raumalla Kuuskajaskarin linnakesaarella.



Napakaksi ja soljuvaksi dramatisoitu esitys (ohjaus Tuulia Lindholm) on todellista hyvänmielen harrastajakesäteatteria. Laaja Kardemumman kaupungin asujamisto toteutetaan kahdeksan näyttelijän voimin: osassa rooleja nähdään käsinukkeja, osa näyttelijöistä vastaa useasta roolista ja huolehtii samalla nukettamisestakin.
Esityksen kantavat voimat ovat Kardemumman pelottava Sohvi-neiti (Kristian Aho), jonka pohjattomasta käsilaukusta löytyy aina ratkaisu Kardemummaa vaivaaviin kriiseihin sekä tarinan juonenkuljettajana toimiva poliisimestari Paavali (Ville Vettenranta).

Itseäni miellyttivät eniten esityksen tivolinomaiseksi sovitettu ja eloisasti eri keinoin toteutettu laulumaailma sekä pienen työryhmän tanssikohtaukset, jotka täyttivät näyttämön energisesti laidasta laitaan.




 Esityksen tempo ja kesto tuntuivat sopivan perheen pienimmillekin, yleisössä istuneet lapset malttoivat seurata tarinaa (ja teinit myös; eivät pitkästyneet!)

Kuuskajaskarissa on vieraillut myös Taidekoti.


*
Itse olen useammin kuin kerran pohtinut rosvojen tarinaa: onko kyse kasvukertomuksesta? Käsitteleekö tarina lapsen kasvua murrosiän kapinan ("en peseydy; elän läävässä; en käyttäydy normien mukaan") kautta vastuulliseen kansalaisuuteen - tarinan lopussahan rosvot löytävät vankilan ja isällisen poliisimestarin avustuksella paikkansa pikkukaupungin yhteisössä.

*

Aurinkoinen päivä ja saaristomaisemat kruunasivat kesäpäivämme.




*
Teatterissa käytiin, koska ensemblestä löytyy lähipiiriin kuuluva henkilö.
Liput hankittiin ihan itse.

3 kommenttia:

  1. Mä olen ajanut kyseisen näytöksen perässä 15km kun kuopus rakasti sitä äänikirjana ja kirjana ja ajattelin, että olisi pakko laajentaa tajuntaa. Ja laajentuihan se.

    Lisäksi sain elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan ylinopeussakon ko reissulla. Olin koeajalla autokoulusta (ts kakkosvaihe suorittamatta) ja oli aika kuumottavaa, kun olin nähnyt 50 rajoituksen väärin 60. Nopeus oli 62 perässä tulleen postin mukaan ;-)

    Muistoja - enimmäkseen siis hyviä, kuitenkin - kyseisestä näytelmästä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EDIT: 150 km - tuota 15 nyt ei olisi tarvinut edes mainita, maalla kun asutaan ;-)

      Poista
  2. Meillä oli lapsena satukasetti kolmesta rosvosta!

    VastaaPoista