sunnuntai 13. elokuuta 2017

kesän lopuilla

Kai kesän voi jo julistaa päättyneeksi, kun nuoriso alkuviikosta siirtyy kouluihinsa ja elämä palautuu arkeen?

Tämä on ollut kummallinen kesäkausi. 
Olin lomalla sen, mitä työssäkäyvä rahvas noin yleisesti ottaen on: neljä viikkoa.
Tuon neljän viikon aikana koko perheemme oli yhdessä, kotona ja vapaalla kolme päivää. Aika hyvin, kun ottaa huomioon, että kellään nuorista ei ollut kesätyötä sanan varsinaisessa merkityksessä ja hraLehtorilla on lehtoreiden loma.

Ihmekös tuo, ettemme perheen kesken saaneet oikein mitään suurempaa yhteistä aikaan. 
Taloudessa oli jatkuvasti joku, jolla ei ollut mitään tekemistä ja sen vastapainoksi joku, joka halusi vain toipua siitä, mitä oli ollut viime päivät tekemässä.
Vähän haljua.
Mutta toisaalta myös, jotenkin niin oikeaa. Näin sen kuuluu mennä, haljuudestaan huolimatta, nuorison pitää levittää elämänsä kotipesän ulkopuolelle.

tämä ankkuri löytyy Kotkasta
meidän mentaalinen ankkuri on kotisohvassa

Lomani parhaaksi kokoperhehetkeksi jäi kahdenkeskistä matkaamme edeltänyt ilta.
Nuorimmainen tuli heijastamaan telkkarin kautta jotain juutuubin kiipeilykisaohjelmaa ja pikkuhiljaa siihen kerääntyi koko seurue. Sekin, jonka mielestä kiipeilystä puhutaan noin yleisesti ottaen perheessämme aivan liikaa. 
Siinä makasimme ja kannustimme kiipeilijöitä, paitsi se yksi jonka mielestä koko laji on älytön ja siinä kisaaminen myös. 



Sen verran niissä on vieläkin pientä jäljellä, että koulutavaroita on pitänyt hankkia.
Suurin kriizi meinasi puhjeta yläkoululaisen puuvärikynistä. 
Onneksi visiteerattiin kummitätinsä luona; voin lämpimästi suositella kotkalaista Rajamarketia kaikenmoisen sälän ja roippeen, erityisesti puuvärikynien hankintapaikkana.
Onhan siinä tiettyä glooriaa kun voi sanoa, että mulla on puuvärikynätoimittaja tuolla Kotkassa. Että sieltä kannattaa niitä hommia.

2 kommenttia:

  1. Niin tuttua. Meidän mummula on ulkomailla ja joka kesä olemme saanet, kiitos opettajan kesäloman, viettää sielä kuukauden joka kesä. Pikku hiljaa on nyt tuoreen lukiolaisen harrasteleirit sekoittaneet aikatauluja ja tänä kesänä se ilmoitti, että haluaa myös omaa aikaa omien kavereiden kanssa täällä kotona. Haikeeta, mutta näin se menee. Harmittaa vaan kun sukulaiskontaktit jää vähemmälle.
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti harmittavaista ja haikeaa; mutta toisaalta hienoa, että nuorella alkaa olla omaa elämää, kavereita ja harrastuksia, jotka nekin ovat tärkeitä.
      Vaikeita valintoja varmaan hänellekin, muusta perheestä puhumattakaan :)

      Poista