kotihommat ja kuukausirahat teinitaloudessa

Pitääkö ja saako lapselle maksaa kotitöistä - törmäsin taas kerran pohdintaan tästä aiheesta, muutamassakin paikassa
Huonon äidin pohdinnat
Ylen juttu aiheesta


Kävimme kotityöpalkkaneuvottelua ensimmäisen kerran varmaan niihin aikoihin kun esikoinen on ollut koulunaloitusiässä ja olisin halunnut hänen tekevän jotain tiettyjä juttuja kotona.
Yritimme käydä neuvotteluja aiheesta, jolloin lapsi tuli siihen tulokseen, että koska hän ei tarvitse eikä käytä rahaa, ei hänen varmaankaan tarvitse myöskään tehdä mitään kotihommia.

Siinä kohden vaadin neuvotteluun aikalisää ja jatkossa totesimme tiiviinä vanhemmuuden yhteisrintamana, että meillä ei kotihommista makseta, eikä riidellä.
Vaadimme vähän, emme kyttää jälkeä, mutta odotamme suurinpiirtein napisematonta osallistumista ja suunnilleen heti.

Talous
Kuukausiraha on vastikkeeton perustoimeentulo.
Aikuisten kukkarosta rahoitetaan koulutus, perusvaatevarasto, harrastukset ja puhelin.
Käytännön syistä nuoriso käy esim. koulukirjakaupoilla omalla pankkikortillaan ja me maksamme summan jälkikäteen tilille. Samoilla ehdoilla, jos asiasta varoittaa etukäteen, voidaan sopia myös vaateostoksista ja vastaavista.
Itse pitää hoitaa kaikenmoinen ylimääräinen hömpötys, mm. semmoiset vaatteet jotka eivät läpäise äitiseulaa.

Kaksi vanhinta saavat kuukausirahan tililleen. Kerron maksupäivän ja summan ja annan väliaikatietoja rahan kulutuksesta.
Rahan saa käyttää omaan hömpöttelyyn ja summa on nykyään niin suuri, että siitä on myös maksettava hernaripäivän käynnit koulun lähikiinalaisessa. (aiemmin siihen sai ruokatukea)
Nuorimmainen saa vielä rahan käteisenä.

Olemme testanneet myös poikkeustilanteissa ekstrakotihommilla tienaamisen. Toimii vaihtelevasti.
Meillä oli joku rastilistasysteemi, mutta aikoinaan luultavasti ne olivat vähän liian pieniä siihen.

Parina kesänä olemme maksaneet vapaaehtoishommia leireillä puskeneelle teinille ns. ylläpitokorvausta. Hän on leireillä tehnyt ison työn, kantanut paljon vastuuta ja ollut poissa talouden ruokavahvuudesta, jollon mielestäni on ollut kohtuullista, että hän on saanut työstään pienen palkan, vaikka leirien järjestäjä onkin odottanut vapaaehtoispanostusta.

Kotityöt
Kotityöt ovat meillä  Πολιτικός eli suomeksi yhteisten asioiden hoitamista.

Olen kotitöiden suhteen  hyvin liberaali, suurpiirteinen, joviaali ja vähään tyytyväinen.

Elämme enimmäkseen edelleen hamassa dinkkuelämässämme hyväksi todettua työnjakoa: minä kokkaan, Lehtori tiskaa, minä täytän pesukoneen, Lehtori silittää ja viikkaa, kissanvessat suunnilleen puoleksi ja juuri muuta emme sitten teekään.
Ja se yleisesti ottaen se tekee, jolle asia sillä hetkellä on lähempänä sydäntä, eli jota jokin tekemätön ottaa enempi päähän.

Perussiivoushommeleiden osalta homma toimii näin: (toivottavasti kukaan suloisista pulluraposkistani ei lue tätä!) imurointi, vessanpesu, lattian pyyhintä.
Suunnilleen kerran viikossa hoidan yhteiset tilat itse, ja suomeksi se puolestaan tarkoittaa jotain, mikä ei läpäise marttojen tai kenenkään muunkaan tarkan ihmisen seulaa, mutta riittää minulle.

Suunnilleen toisen kerran viikossa pistän nuorison jakamaan samat hommat (imurointi, vessanpesu, lattian pyyhintä) keskenään, ja tässä kohden en kuuntele mitään vastalauseita.
Kaikkien muiden kotitöiden osalta käyttäydyn aina niin, kuin pyytäisin ihan valtavaa palvelusta ja kiittelen aina kunnolla ("kiva kun hoidit sen, mä oon ihan poikki")

Oma läävä saa jokaisella olla niin läävä kuin ikinä sielu sietää, jos ovi on kiinni ja jos minua ei enimmäkseen vaivata kadonneilla tavaroilla. (minun supersankarivoimani on kadonneiden esineiden seisominen ja taloudessamme yleisin huuto on äitihei tuu seisoon mun huoneeseen! Osaan seistä näkyviin melkein mitä vain!) 
Muutaman kerran vuodessa määrään lääväsiivon, ja ajankohdan jolloin sen on oltava valmis.

Tiedän että olen pulassa kun nuo lähtevät omilleen.
Niiden vuokraisännät, kumppanit ja tulevat anopit tulevat vihaamaan minua ja olen loppumattomien perheriitojen syypää, mutta meidän teinitaloudessa ei kinata kotihommista.
Se on jotain se.


*
Meillä ei myöskään makseta hyvistä koetuloksista, todistusarvosanoista, tai positiivisista wilmamerkinnöistä, koska ne eivät ole yhteismitallisia.
Koulunkäynti on nuorison velvollisuus ja siitä on suoriuduttava niin hyvin kuin mahdollista.
Me tarjoamme sille puitteet niin kauan kuin he hoitavat hommansa. 

Yhdelle lapselle ja tietyssä koulussa ja oppiaineessa se voi olla kymppipuol, toiselle lapselle ja eri koulussa niin hyvin kuin mahdollista on vahva kasi.
Pääasia että oppivat ajattelemaan, olemaan kriittisiä, keskustelemaan, opiskelemaan ja vastaamaan omasta työstään.
Niin kauan kuin kouluhommat hoituvat, olen minä valmis hoitamaan enimmät osat talouden pyörittämisestä.




12 kommenttia:

  1. Kuulostaa järkevältä - ja teidän perheeseen sopivalta. Se on musta se ohjenuora: järkevä on omaan taloon käypänen, yhteismitallista oikeaa tai väärää ei tässä hommassa ole. Lapset on erilaisia, taloudet on erilaisia.

    Meillä maksetaan viikkorahaa euro per luokka-aste. Kuopus, vitosella, saa siis vitosen, mutta se ei ole perustuloluonteinen. Siihen kuuluu yleinen kuuliaisuus (heh), nimetyt kotihommat ja oman huoneen siivoaminen käskettäessä. Meilläkin saa yleensä siellä elellä kuin pellossa - ja se kyllä näkyy.

    Esikoisen kanssa tuo kuuliaisuusasia oli ihan oikea uhka, jos käyttäytyi huonosti, saattoi viikkoraha alata MUTTA siitä piti varoittaa ensin. Tämän klausyylin esikoinen halusi lisättävän, jotta emme käyttäisi mielivaltaa ja hänellä olisi aika ja mahdollisuus korjata käytöksensä. Kuopuksen kanssa tätä ei ole *kopkop* vielä tarvittu mutta otettaneen väsyneen äidin kiristyskeinona käyttöön. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat ;-)

    Talo toki tarjoaa ruoan, vaatteet ja muun tarvittavan, viikkoraha ja sukulaisilta saadut hyvelöiset ja juhlapäivärahat menee hupulointiin tai sitten vaihtelevasti on joku säästökohde. Mikäli se on isompi, lähden minä tai äitini siihen mukaan kunhan on riittävä osa itse säästettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa talossa saa olla omat tavat; olet oikeassa. Omien käytäntöjen täytyy tuntua omilta.
      Minusta on ollut vaikeaa pohtia tuon kuukausirahan suuruutta, koska rahoitan kohtalaisen mielelläni joka tapauksessa muksujen tekemisiä. Nyt ihan käytännön syistä olen tehnyt kunnon korotuksen, ettei nuorison tarvitse aina tulla koura ojossa luo.

      Kuuliaisuusraha kuulostaa hauskalta :)

      Poista
  2. Meillä ylläpidetään kodin järjestystä ja siivousta suurpiirteisesti, mutta lasten on osallistuttava siihen pienellä panoksellaan, joka on lähinnä roskien vientiä, tiskikoneen tyhjennystä ja satunnaista imurointia. Noi ihan pikkuhommat sujuu meillä jo aika kivasti ja esikoisella melkein kaikki.

    Viikkorahasta vähennetään, jos ei ole osallistunut perheen hommiin, kun ne on osoitettu. En sentään hetkeäkään usko, että noi epelit mitään hoitaisivat omatoimisesti. Joskus voi ansaita lisää rahaa jollain kertaluonteisilla isommilla hommilla kuten auton imuroinnilla. Esikoiselle olen luvannut palkkaa, jos hän käy vahtimassa suvun muistisairasta.

    Meillä saa rahaa kokeista. Hra Kepposella on varmaan jotkut Excel-makrot joilla lasketaan rahasumma :D

    Tulevat miniät/vävyt varmaan myöskin halveksuvat lastemme sotkuisuutta. Mutta voihan se olla, että siisteys vaan hyppäsi minut yli ja putkahtaakin yhtäkki lapsistani esille. Ihan hyvä toive, ja sanoisin että kuitenkin todennäköisempää kuin Eurojackpot-voitto :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän systeemit vaikuttavat toimivilta ja järkeviltä, varsinkin koe-excel-makro. Siihen ei humanisti kykene ;)

      Ehkä nuo nuoret oppivat sitten omissa oloissaan paremmille tavoille, toivottavasti.

      Poista
  3. Hei, meillä suurin piirtein sama systeemi ( ja lapset oli ne 16 ja 13). Paitsi perustulon edellytys on oman läävän siivoaminen kuun vaihteessa. Kotitöissä on kummalakin pieni vastuualue. Muita hommia tehdään "käskystä". Koulunkäynnistä EI makseta.
    T. Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän minunkin ottaa käyttöön läävän kuukausisiivous? Mahtaisiko nuoriso huomata, jos rupeaisin vaatimaan sitä?

      Väittäisin, että osa meidän perheen vaivatonta osallistumista on nimittäin se, että teeskentelen aina, ettei meillä ole siivouspäivää tai mitään muutakaan sellaista pakollista, vaan olen aina pyytävinäni apua.

      Poista
  4. Loistava ihme, tätä olen itsekin pyöritellyt mielessäni kirjoitus aiheeksi. Meillä esikoisella on pankkikortti jonne laitetaan kuukausirahaa ja niillä pitää pärjätä menot. Vaatteet ja harrastukset tietenkin maksetaan mutta itse maksaa leffat ja pizzat jne... Tytölle annetaan joskus muutama euro mutta eipä tuo vielä suurempia kaipaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffat ovat muuten nykyään ihan älyttömän hintaisia; aika hurjaa jos yhteen leffakertaan menee (niin kuin meillä nuorimmalla) yhden kuukauden koko raha...

      Poista
  5. Olipas kiinnostavaa. Kaikilla on omia systeemejä ja kaikki yhtä oikeita luulen. Meillä pojat siivoo kerran viikossa kodin ja sitä vastaan saa viikkorahan. Esikoinen saa rahan tilille. Joskus maksan ylimääräistä jostain hommasta. Esim nurmikon leikkaus.

    Kyssäri. Mikä on hyvä kk raha? Paljonko on sopiva? Meillä esikoinen saa 70e ja ajattelen sen olevan paljon. En tiedä. Maksaa siitä kaiken oman eli bensat 😄
    Nuoremmat ei edes tiedä tosta. Ne sais Epää-kohtauksen. Ne söis omansa luulen. Tai ostais pelejä.
    Katellaan ku vanhenevat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo rahan suuruus on kyllä hankala rasti.
      Varmaan paljon riippuu just siitä, mitä sillä pitää maksaa ja mitä rahoitetaan vanhempien pussukoista.

      Poista
  6. Meillä on kk-rahan lisäksi teineillä käytössä kannustinraha, jota saa busslippujen hinnan verran jokaisesta päivästä, kun menee lihasvoimalla kouluun bussin sijasta (matka n. 3 km). Hyvin on toiminut. Viime talvena kasiluokkalainen meni bussilla kouluun pari kertaa, kun mukana oli luistimet ja jääkiekkomaila. Hiitopäivänä hän meni bussilla, mutta hiihti kotiin (!?), kun pururata sattuu menemään tuosta meidän tontin nurkalta. Muuten ajoi nastaeturenkaalla varustetulla pyörällä koko talven, vaikka täällä Pirkanmaalla on vielä vähän lunta ja pakkastakin talviaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea; olen suunnitellut usein jotain samanlaista!
      Toisaalta, nyt kun en ole nuorisoa mitenkään erityisesti pakottanut pyöräilemään, on jo kaksi siirtynyt fillarin käyttöön melkolailla vapaaehtoisesti.
      Saas nähdä, miten pitkään jatkavat.

      Poista