Kirjastokriizi

Joskus tuntuu että elämäni on yhtä toisintoa.

Kävin tässä taannoin yhtenä päivänä ihan tuosta noin vain ja trallalaa palauttamassa yhden tyhmän kirjan kirjastoon kun en jaksanut sitä lukea.

Ja ihan vähänpikkuisen vain kurkistin muutamaan kirjahyllyyn siellä kirjastossa.


Silleesti puolustaudun, että työnsin pari kirjaa Jonkun Toisen Ongelmakenttään, eli suloisille pikku pulluraposkilleni.
Laukusta loppui kotimatkalla tila.

Jos satutte visiteeraamaan täällä länsirannikolla ihan juuri nyt, niin käykää kumminkin katsastamassa pääkirjaston kasvienkeräilynäyttely - Kasviarkkien kertomaa.
Oli kiehtova!

Keräsikö Kekkonen kasvion ja millaisia kasveja on kadonnut tai ilmestynyt Suomeen?






4 kommenttia:

  1. Tiedätkö, tämä kirjastontäti rakastaa kaltaisiasi asiakkaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no olenhan minä aika vaivaton asiakas. En melkein koskaan kysy mitään, otan aina jotain lukemista suositushyllystä, käytän enimmäkseen verkkokirjastoa ja kaikkia mahdollisia palveluautomaatteja ja yritän suoriutua sisään ja ulos mahdollisimman nopeasti. Nopeasti siksi, että jos jään haahuilemaan, eivät riitä mitkään kassit ja nyssäkät kuljettamaan saalistani kotiin. Eikä laina-aika.

      Kirjasto on kyllä yksi maailman parhaista keksinnöistä.
      Ja meillä on vielä varsin hieno sellainen!

      Poista
  2. Hihi, kirjastot ovat kyllä täynnä houkutuksia, joihin voi pieni viaton ihminen langeta ihan tuosta vaan. (Ja hyvä niin.)

    Aurinkoa viikonloppuun <3

    VastaaPoista