Vinkkivitonen: liiku!

Yhtenä päivänä päätin mennä uimaan isolle hallille - kun oma lähihalli on vielä kesätauolla.
Sitten kesken matkan muistin, että maauimala on oikeastaan sopivammin matkan varrella, ja päätinkin mennä sinne.
Se oli mokoma kiinni.
Harmitti vietävästi.

Tein uuden yrityksen myöhemmin kotimatkalla, ja maauimala oli auki ja solahdin altaaseen hups vain ja vesi oli suloista ja lohdullista ja kroppa löysi tutun rytmin ja mieli lepäsi.
Tai melkein lepäsi, kun aloin pohtia liikuntaa ja liikkumista.

Ihan ensin ajattelin, että varmaan ensimmäisen kerran ikinä elämässäni ihan oikeasti huomaan tarvitsevani ja myös kaipaavani liikuntaa.
Voittopuolisesti olen nimittäin ollut pikemminkin runojenrustailusta ja lauseenjäsennyksestä kiinnostunut nörtintapainen, jonka mielestä liikunta on lähinnä ihmisten kidutukseen tarkoitettu poikkeuksellisen raaka ja raadollinen metodi.

Näin aikuistuessani nimittäin huomaan, että kroppa pistää herkästi hanttiin.
Eikä tokeennu laisinkaan kovin helposti mistään.
Päivän verran sohvannurkkaa ja ihanaa kirjaa mutkistaa ja jäykistää minutkin sohvanmuotoiseksi.

Miten lauseenjäsennykseen taipuvainen nörtintapainen voi oppia liikkujaksi?

1. loputtomasti toistoja.
Loputtomasti.
Aloin pitää pyöräilystä vasta kun olin pyöräillyt työmatkoja usean vuoden ajan.
Sama pätee uintiin. Se on kaikista liikuntalajeista se jota aina olen inhonnut vähiten. Ja siitä tulee vähiten lihaskipuja.
Mutta se, että uinnista on tullut elämässäni olennainen juttu, on vaatinut vuosia. Näihin vuosiin mahtuu myös taukovuosia, jolloin vesi on ollut liian märkää, kylmää ja pimeää, enkä ole uinut ollenkaan.

2. kokeiluja
Olen kokeillut vaikka mitä. Siltikin etten sanottavasti pidä liikunnasta.
Afrotanssia, irkkutanssia, tai chita, uintia, lenkkeilyä, sauvakävelyä, pyörätuolitanssia (helkatan paljon tanssia siihen nähden, että olen kroonisen vasenjalkainen), jotain jumppaakin joskus
Selvästi omia lajejani ovat uinti ja kävely, sauvoilla tai ilman.

3. Oivallus
Useina päivinä minut pitää käynnissä paitsi kourallinen lääkkeitä myös syväänjuurtunut haave siitä, että jonain unenomaisena päivänä istun jossain ihanassa etelän lämmössä viettämässä eläkepäiviä ja minulle kaataa jotain prosenttipitoista juomaa Horge, joka on verhoutunut vain lannepyyhkeeseen ja on lämmintä ja lempeää.
Kannattaa pitää itsensä senvertaisessa kunnossa, ettei Horgen tarvitse riisua villahousujani, vaan saan ne ja mummoalkkarit riisuttua ja puettua itse. (höh! naiset elävät pidempään. Mutta jos Lehtori on hengissä, niin saa kaikin mokomin verhoutua lannepyyhkeeseen, katselen mieluusti)
Kun nuorilta urheilijoilta kysytään tavoitteita, ne tähyävät usein parin olympiadin päähän.
Minulla tavoite on kukaties hieman kauempana (kaiketi neljä olympiadia?) mutta selkeä sporttitavoite on.
Pitää taipua riisumaan ja pukemaan itse ja pitää olla niin hyvässä kunnossa että voi rauhassa rupsahtaa.

4. Oivallus2
Säännöllisyys: liikkua pitää säännöllisesti. Mieluiten melkein päivittäin. Tässä auttaa askeltavoite.
Silloin kun vielä hölköttelin, kävin lenkillä ulkokaudellani lähes päivittäin.
Tänä kesänä olen yrittänyt ehdollistaa itseni päivittäiseen kävelyyn.

Säännöllisyys on helpompaa, kun liikunnan saa ujutettua luontevasti arkeen: työpäivän jompaankumpaan ääreen tai jonkun toisen asian yhteyteen.
Jos ehdin sohvannurkkaan istumaan ja saan kirjan käteeni, en pääse enää ylös.
Uimassa käyn mieluiten aamulla ennen töihinmenoa tai heti töiden jälkeen.
Kävelyn yritän tehdä niin, että kotiudun sopivasti päivän pääuutisille.

5. Oivallus3
Tunti on keinotekoinen keksintö. Minkään liikunnan ei tarvitse kestää tuntia.
Ruuhkavuosissa - ja vielä niiden jälkeenkin - aika voi olla kortilla.
On parempi tehdä vähän ja säännöllisesti kuin yrittää ahtaa täyttä tuntia muutenkin täyteen ohjelmaan.
Jos ehdit kävelylle kolmeksi vartiksi, ota ja kävele.
Jos nuoriso selviää omillaan vain puoli tuntia, tee jotain silloin.
Yhdistä oma liikuntasi keskenkasvuisten liikuntaan: joillain toimijoilla on rinnakkaistunteja. Lapsen treenien aikaan voi aikuinen liikkua: kävellä, hölkätä.

Tämän syksyn tavoitteitani:
- askeltavoite noin suunnilleen päivittäin. Se tarkoittaa melkein joka päivä sitä, että jossain käänteessä on varta vasten käytävä kävelyllä. (ja sitten on sellaisia päiviä, kuin yksi päivä tällä viikolla: kun vihdoin raahauduin töistä kotiin, en kyennyt enää mihinkään muuhun kuin vähän niiskuttamaan silkasta väsymyksestä, ottamaan kuuman suihkun ja ruokalusikallisen konjakkia. Mutta sellaista se toisinaan on, elämä)
- uinnit 2-3 krt /vko
- tutustun ryhmäliikuntaan: meillä on tässä kaupungissa ihan älyttömän hieno kuntoilutuote: työikäisten naisten oma kausikortti vaikka minkämoiseen liikuntaan. (Leidit liikkeellä). Olen käyttänyt sitä joskus vuosia sitten, ja nyt olen päättänyt hommata kortin taas uudestaan. Siinä on melkein joka päivälle joku laji, joka sopii aikatauluuni ja on riittävän sopivassa paikassa.


Jos tarvitset motivaattoria omaan liikuntaasi, saat kaikin mokomin lainata Horgea lannepyyhkeessä (minä voin pitää Lehtorin, hyvinkin mieluusti).
Liiku, edes jollain tavalla, useimpina päivinä.
Se pitää mielen virkeänä ja kropan kunnossa sinne muutaman olympiadin päähän.

*

elokuun postaus päivässä -purskahdus




12 kommenttia:

  1. Ihan mieletön tuo Leidit liikkeellä!!! Minä, joka en harrasta (muuta kuin joogaa tai shindoa jos ovat puhtaissa tiloissa) löysin heti monta monta juttua tuolta. Oih!

    Harmi, että matkaa on useampi sata kilometriä ;-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla on mielikuva, että tää tuote paranee jatkuvasti. Yleensä muistan sen olemassaolon vasta joulukuussa (tai toukokuussa); nyt olen ajoissa hereillä!

      Poista
  2. Minusta sohvaperunapunkerosta tuli liikkuva punkero tammikuussa -17, kun päätin aloittaa VKKV (vähintään kolme kertaa viikossa) -liikkumisen. Kävelen, fillaroin ja poljen spinningpyörää. Päätös on pitänyt, yhtään hutiviikkoa ei ole tullut ja nykyään rakastan liikkumista! Onneksi laitoin noin maltillisen kertamäärän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kyllä mahtavia kävelymääriä!
      Löysin oman vanhan askelmittarini tänä kesänä, mutta joku vika siinä on, kun paristot kestivät vain kuukauden päivät.

      Poista
  3. Et ehkä uskokaan, kuinka iloinen olen tästä mitä kirjoitat! Ja myös allekirjoitan ihan kaiken.

    Siinä kohtaa kun liikkumisesta tulee niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvi enää edes ajatella, eikä oikeastaan edes huomaa liikkuvansa, ajan voi käyttää kaikkeen paljon kivempaan kuin siihen, että joko potee huonoa omaatuntoa omasta liikkumattomuudestaan tai että jatkuvasti miettii, että "kyä tarttis tehdä jottain" ja ahdistuu siitä, ettei kuitenkaan tee.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äärettömän hyvin sanottu Annukka! Siis tämä"kun liikkumisesta tulee niin itsestään selvää ettei sitä tarvi ajatella..."
      Siihen on minulla vielä matkaa, mutta toivottavasti hiljalleen opin! :)

      Poista
  4. Minä taidankin änkeä vierekkäiselle rantatuolille sinne Horgen lannepyyhkeen äärelle ;)

    Mutta siis hirmu hyvä postaus. Mulla parhaiten toimii just se, että ymppään liikkumisen jonkin toisen aktiviteetin kylkeen. Tällä hetkellä se on lapsen treenikuskaus säbään. Minä menen sillä aikaa salille huitomaan, kun poitsu reenaa omissa kuvioissaan. (Sitä paitsi hyvällä tuurilla salilla saattaa olla joku Horgen tapainen, jota voi keski-ikäinen rupsahtanut kääkkä salaa tuijotella laitteiden välistä... öhöm...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan, veikkaan että Horgesta riittää ;)

      Minullekin toimii hyvin se, että yhdistän liikunnan johonkin toiseen asiaan - minulla lähinnä työhönmenoon tai kotiinpaluuseen. Säästyy lähtemisen vaiva.

      Liikuntasyksyä!

      Poista
  5. Mä tuun Horgen luo mukaan, jooko!? (Tosin, näyttää siltä, että mua pitää pukea.)
    Mä taidan tulostaa tekstisi johonkin ja luen sitä joka päivä. Monta hyvää kohtaa, jotka antaa edes uskoa ja toivoa.
    En kyllä oikeasti tiedä, mitä pitää tapauhtua, että alkaisin liikkua ja vielä tykätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan, kyllä Horgesta riittää monelle :)

      Poista
  6. Just tämän takia mä tykään susta niin paljon: olet järjen ääni olematta koskaan paasaava tai liian hurmoksellinen mistään asiasta! Ihana sinä <3

    Mähän en todellakaan ole mikään UKK-instituutin liikuntapiirakan mannekiini, mutta allekirjoitan kyllä kaikki sun kohdat. Loputtomuus, säännöllisyys, tunti on keinotekoinen keksintö. Mä niin odotan ensi viikkoa, kun elämä on vihdoinkin (toivottasti) palautunut normaaliin ja pääsen pitkästä aikaa altaaseen. Uiminen, vesjuoksu ja -jumppa vaan on ne ihanimmat tavat olla liikkeessä!

    Nyt ei kauheesti irtoa mitään järjellistä (kts. mun blogi), mutta mahtavaa viikonloppua kuitenkin. Huomenna en kyllä liikuta yhtäkään evää (edelleen, kts. mun blogi - ja apua, se hiton hauki tuli tännekin evinensä...). Syksyn tai talven aikana kyllä meinaan jotenkin järjestää sen, että tavataan <3

    p.s. pitäkää Horge kaukana musta, en kestä niitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihana <3!

      Mä en viitis liikuntapiirakkaa tuijotella, yritän ensin saada jonkun liikuntapalapizzan tai jotain kasaan.
      Arki ja rutiinit tosiaan auttavat paljon, tai ainakin helpottavat. Jotenkin luulisi, että kun lomalla on aikaa, olisi myös yritystä liikkua. Höpö-höpö: en tee yhtikäs mitään, jos valita saa. Arjessa on paljon helpompaa pitää kiinni myös vapaamuotoisesta liikkumisesta.

      Pistän kalenteriini saman merkinnän, meidän tosiaan täytyy tavata.
      Voin tehdä tikusta (eli kiipeilyseinästä) asiaa pääkaupunkiin, jos se yhtään auttaa :)

      ja ps.
      älähän nyt, Horge on hyvä tyyppi

      Poista