kymmenen hassua kysymystä

Birgitan ja Tiian kautta: kymmenen hassua kysymystä.

1. Imetkö hiuksiasi?
EN! 
Voihyvänenaikasentään, sitä tekevät pienet lapset.
Enkä kyllä ylettäisikään. Paitsi kiipeämällä omaan niskaani istumaan.
Kissaeläin kyllä tekee sitä välillä iltaisin: loikoo sohvan selkänojalla, ottaa kaksin tassuin ihmispolon päästä kiinni ja aloittaa pesupuuhat.

2. Petaatko pedin joka aamu?
KYLLÄ!
Tai oikeastaan Lehtori tekee sen, mutta kyllä.
Sänky (EI PETI!! kuka ihme sanoo peti? koirilla on peti.) on pedattava joka aamu.
Sängyn petaaminen on muutoin niin rennonletkeässä elämässäni lähes pakkomielteenomaista.
Sänky on pedattava.
Jos ei petaa, kasvaa kämmeniin karvoja ja selkäranka hapantuu irtipoikki.
(samaa voi seurata myös pitkään nukkumisesta ja television katsomisesta aamuisin. katson televisiota aamulla vain jos meneillään on jokin maailmanlaajuinen katastrofi, jota ei pysty seuraamaan pelkän nettisivuinfon ja radion varassa. kerran koukutuin aamutelevisioon, se oli silloin kun nuorimmainen oli vastasyntynyt ja sairaalassa vielä ja aamuisin piti hoitaa yleinen maidontuotanto hänelle: sairaalan maitohuoneessa pauhasi televiso. jäin koukkuun johonkin kätilösarjaan. sittemmin vierotuin sekä maidontuotannosta että sairaalasarjoista, joita en ole sen koommin kyennyt katsomaan. en ole sen koommin myöskään tuottanut maitoa, jos joku sitä jäi pohtimaan)
Ja petaamattomaan sänkyyn ei saa missään olosuhteissa mennä päivävaatteissa. Ei edes niissä kotiröntsäisissä.
Kärsin suunnattomasti, koska nuoriso ei petaa ja kömpii vällyihin täysissä pukeissa. Farkuissa! Pelkkä ajatus saa ihon kananlihalle.
Kauhusta.
(nuoriso käyttää tätä kiristyskeinona tyyliin "jos et sitä/tätä/tuota, meen sun sänkyyn farkut jalassa." Suostun aina ja kaikkeen tämän kiristyskonstin edessä)

Päiväunet ja sairastelu hoidetaan päiväpeiton päällä. Paitsi jos on niin ekstrasuperkipeä ettei pysty pukeutumaan päivävaatteisiin.
(kylläkyllä, huomaan että minulla on tässä asiassa  jonkin sortin fiksaatio. Lehtorin mielestä fiksaationi on huvittava, mutta hän on huomaavaisesti mukautunut tähän hurmaavaan pikku oikkuuni.)

3. Mikä on suosikkilaulusi?
Riippuu tietysti vähän tilanteesta.
Yleensä Semmari-tuotannosta löytyy jotain sopivaa. (Oló anche tai vaihtoehtoisesti Kuuletko nainen)
Ja tällä hetkellä jos kaipaan hyvää tsempitystä Soweto Gospel Choir /Baba Yetu.

4. Mitä mietit kun olet yksin autossa?
Mietin, kauanko kuljettajalla kestää ja tuleeko ennen kuin minulle tulee kylmä.
Ajokortittomana en juurikaan vietä aikaa yksin autossa.
Yksin bussissa luen. Tai kuuntelen radiota.

5. Mikä keittiötarvike olisit?
Se vuoka jossa vaivaan taikinaa.
Minusta tuntuu että minua ja minussa vaivataan usein. Olen laakea ja avoin. Ruokin lukuisia - minussa voi tehdä taikinaa, salaattia, juomaa.

6. Mikä eläin olisit ja miksi?
Kissa on liian itsestäänselvä vastaus. Enkä kyllä tunne olevani kissa.
Jostain omituisesta, minulle täysin käsittämättömästä syystä, toteemieläimeni tuntuu olevan miekkavalas.
Miekkavalasuneni ovat aina oudon merkityksellisiä, vaikka ihan en vielä ole päässyt kärryille siitä, mitä nuo unet haluavat minulle kertoa. Ne ovat kuitenkin vahvoja unia, jotka ovat jääneet mieleen vuosienkin jälkeen.
Ehkä olen siis miekkavalas.
Sellainen vapaana uiskenteleva vahva matriarkka - miekkavalasyhteisöt ovat käsittääkseni tiiviitä, matriarkaalisia perheyhteisöjä, joilla on omintakeinen,  rikas ja vaihteleva kieli.
Haluaisin nähdä miekkavalaan ihan oikeasti. Laivan kannelta, vapaana luonnossa.

7. Mitä teet kun olet vihainen
Pidän karmivia sisäisiä monologeja etten kiehahtaisi yli äyräideni. Nuorempana minulla oli tapana tuulettaa kunnolla, mutta lähipiirini kärsii siitä niin paljon, että olen opetellut räyhimään sisäisesti.
Luonnollisesti sisäisiin monologihetkiin kuuluu marttyrimainen kolistelu, keskiasteinen ja johdonmukainen vaikeneminen ja yleinen, lyhytsanainen äkeys.
Kun olen aikani monologisoinut, pystyn sanomaan asian jokseenkin rakentavasti.

8. Mitä toivot itsellesi tällä hetkellä?
Mielen- ja sielunrauhaa.
Omaa aikaa.
Perheyhteyttä.

9. Millainen olet humalassa?
Humalakertani ovat sangen vähälukuisia. Tunnustan yhden, korkeintaan kaksi humalakertaa hamasta opiskelumenneisyydestä.
Mutta luultavasti olen väsynyt, päänsärkyinen ja tylsä.
Hiprakka on vähän parempi: juttelen enempi.

10. Käytätkö hajuvesiä?
Haluaisin, mutta en ole löytänyt sellaista tuoksua joka tuntuisi omalta, eikä aiheuttaisi päänsärkyä ja yleistä huonovointisuutta.
Käyn ajoittain nuuskuttelemassa ihania tuoksuja - minulla on aika kallis maku, enkä uskalla ostaa niitä tuoksuja, joista olen pitänyt siinä pelossa että alan kärsiä loputtomasta päänsärystä.
Olen etsinyt hyväntuoksuista talkkia; siinä muodossa tuoksu olisi minulle sopivin.
Tällä hetkellä minulla on ruusuntuoksuista talkkia, mutta se ei aivan tunnu omalta.

7 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että teitä tämän ja hauska lukea vastauksiasi. Juu sänky ei peti, mutta miksi petivaatteet, ei sänkyvaatteet ja miksi ylipäänsä sanaan kuuluu liitteenä vaatteet, hih.

    No mutta juu ei missään nimessä sänkyyn päivävaatteet päällä. Jenkkileffoissa aina ihmettelen, jestas menevät kengät jalassa sänkyy, hyi yök. Mutta enpä ottaisi meidän koiraakaan sänkyyn en. Kissat tosin kyllä.

    Mullakin oli ennen tuo petaamisen pakkomielle, joten ymmärrän hyvin. Se vähän auttaa, että sänky tykkää siitä, että yön loikoilut saavat rauhassa tuulettua, ettei niitä pedata ns. kiinni. Onko tuossakaan mitään perää, en tiedä. Mutta parasta on, kun petivaatteet peitot ym. tuuletetaan kerran viikossa ulkona eli silloin on sänky meillä vallan petaamatta koko päivän. Kerran viikossa on vaihdettava lakanat, se on ihan pakkomielle.

    Pään sisäiset monologit ovat tuttuja, kun suututtaa, joskus kun jaksaa, niin kirjoittaminen auttaa. Kumman puhdistavaa.

    Ihana tuo miekkavalas, minä olen kyllä niin monessa se ilmeinen tylsä kissa.

    kivaa viikkoa Marika. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muuten sanon sänkyvaatteet tai liinavaatteet; en peti- :)

      Tuo jenkkileffojen tapa kengät jalassa sänkyyn on kertakaikkiaan puistattava!

      Iloa viikkoon <3!

      Poista
  2. Tää on tosi kiva kysymyssarja, mullakin ollut tarkoituksena vastata näihin, mutta kirjoituskyky on ollut kateissa nyt koko tammikuun ajan (toivon löytäväni sen pian, tänne on jo ikävä).

    Haha, mä oon luullut olevani tarkka sängynpetaamisen ja varsinkin sen suhteen, missä vaatteissa sinne saa mennä, mutta sä kyllä voitat mut tässä ihan 6-0 :D

    "Luonnollisesti sisäisiin monologihetkiin kuuluu marttyrimainen kolistelu, keskiasteinen ja johdonmukainen vaikeneminen ja yleinen, lyhytsanainen äkeys." Tän voisin kopioida ihan suoraan, kuulostaa niin tutulta!

    Mahtavaa tammikuun lopettelua Marika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kuuluhan jokaisella olla omat hurmaavat pikku oikkunsa: minulla se on ilmeisesti sängyn petaus :)
      (ei takerruta siihen, että se petauksen jälki voi olla ihan mitä tahansa...)

      Iloa tammikuun loppuhetkiin!

      Poista
  3. Mulla on meneillään blogilukuhetki ja kerkisin lukea ennen tätä sun tekstiä Emman vastaavan ja käydä jättämässä sinne kommenttia, jonka sisältöä en nyt tähän toista, mutta siis ehdottomasti pitää sänky pedata, että päivä ja yö erottuu toisistaan.

    Suosikkilauluja en pysty minäkään nimeämään, mutta tällä hetkellä kovassa kuuntelussa on ollut Lauri Tähkän Jääkukkia ja muutenkin Late on kulkenut mun mukana viimeaikoina metsässä vuorotellen Jonin kanssa (joka tosin ei laula, mutta kuitenkin).

    Keittiötarvikejuttu liittyi mullakin hämmentämiseen, mutta toisella tavalla.
    Eläin onkin sitten vaikeampi. Ehkä pöllö :) (mulla on tapana käännellä päätä puolelta toisella kokeillakseni, kuinka pitkälle kääntyy ja pöllö vaikuttaa mun mielestä myös jotenkin sellaiselta rauhalliselta pohdiskelijalta, johon pystyn samaistumaan).

    Hajuvettä en käytä ja aika usein toivon, ettei käyttäisi muutkaan (ainakaan uimahallilla tai salilla...)

    Tahattomasta humalatilasta olisi tuoreinta raporttia viime juhannukselta, kun ensin pelattiin helteessä ihan järkyttävän pitkäksi venynyt pelikierros, jonka jälkeen piti kiirehtiä saunaan ennenkuin menee kiinni, ja sieltä sitten olikin jo hoppu pyöräillä juhannuskokolle (sytytettiin joskus illalla jo) ja bändiä kuuntelemaan. Viinitarjoilu pelasi liiankin kanssa, mutta ruokailu jäi väliin ja voin sanoa, että oli aivan kammottavaa tajuta, että mikään mitä yritän sanoa, ei tule enää suusta missään ymmärrettävässä muodossa ulos. Ja pyörän taluttaminen juhlapaikalta takaisin mökille tuntui maailmanympärysmatkalta ja pyörä joltain letkeältä letkulta. Hrrrrr. Oli kyllä niin hävettävän kamalaa, että en halua moista enää ikinä kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      en harrasta humalaa, mutta muutaman kerran kun olen tullut töistä kenttähommista nestevajeisena ja kuumissani, on meinannut käydä vähän ohraisesti... (muistan erityisen piinallisesti sellaisen kerran, kun olin niin nälissäni, että olisin halunnut syödä hampparin JA pizzan JA kasvisruuan ja juoda kyytipojaksi punaista viiniä JA valkoista viiniä JA olutta. Lehtori oli nuiva ja käski minun syödä ja juoda yhden lajikkeen kerrallaan, mutta tilasi kuitenkin alkukuoharit. Nestehukkaisena menin sekavaan olotilaan jo yhdestä lasillisesta kuohujuomaa ja tulin ruokaa odotellessani puhuneeksi enemmän läpiä päähäni kuin koko yhteiselomme aikana yhteensä...)

      Poista
  4. Hienot vastaukset :)
    Ai kamalaa, vaatteet päällä sänkyyn ja peiton alle saa minullekin puistatuksen. Hrrrr.

    Hiprakka on paljon parempi olotila kuin humala. Se on sananakin jo jotenkin hassunhauska :)

    VastaaPoista