ekoja kertoja

Tämä poikkeuselämä, tai kaiketikin sen päättyminen, synnyttää omituisia ensimmäisiä kertoja.

Niin kuin nyt vaikka sen, että eka kertaa elämässäni olin ravintolassa siihen asti kun tarjoilu päättyi.
Melkein siihen asti kunnes ravintola meni kiinni. (jos olisin tajunnut että kyse oli jostain seitsemästä minuutista, olisin ilman muuta vetelehtinyt vielä senkin hetken loppuun ihan pöydässä, kun kumminkin availimme pyöriä ja juttelimme loppuhöpinöitä kavereiden kanssa sen verran)

Onhan se hyvä että tekee kaikenmoisia juttuja ennen kuin ehtii vallan vanhaksi.



Ja sitten tuli semmoinen eka kerta että Lehtori lähti illalla omiin juttuihinsa.
Ihan niin kuin ennen.

Sillä on ollut tapana mennä katsomaan futista omaan kantapaikkaansa, kun kotona ei oikein ole futisrauhaa. (saatan joskus olla siihen syyllinen)
Joihinkin alkuillan peleihin saatan joskus mennä mukaan, mutta aika usein myös en.

Kun poikkeusajat alkoivat, Lehtori oli ihan että Jee, nyt ehtii seurata valioliigaa ja mestareitten liigaa ja ties mitä kaikkea aivan liikaa. 
Kunnes se noin kahden hetken päästä tajusi, että eipä muuten seurata.
Kun ravintolat ovat kiinni.
Ja pelit pelaamatta.

On se nyt tietysti koko ajan käynyt lenkillä ja puntilla ja mamman luona kastelemassa kukkia ja ties mitä kaikkea tavalliseen arkeen kuuluvaa, mutta sittenkin.
Monet sen normaalit jutut puuttuvat.
Ties milloin olen viimeksi ollut illalla kotona Lehtoritta.
Outoa.
En oikein tiedä mitä ajattelisin.
Olisinko että jee, nytpä menen sänkyyn syömään näkkileipää kun kerran voin?
Vai pitäisikö kehitellä joku järjetön futisangstkohtaus?

Jonkinlaisena kompromissina näköjään bloggaan aiheesta.

*

Viiden työpäivän verran pitäisi vielä sinniä.
Sitten on loma.

Suhtaudun siihenkin Jee-Angst -akselilla jotenkin haparoiden.

Outoa kun on loma johon ei oikeastaan ole mitään suunnitelmia.

Joskus Ennen Koota (onko se sitten EKor?) olin Jee, vihdoinkin kesä, jolloin ulkomaansukuhaara ei tule tänne kesällä (kun meidän piti mennä sinne). Että vihdoin on neliviikkoinen, jonka hallinnoin ihan itse.
Olin suunnitellut mitä teen Lehtorittomalla lomaviikolla ja mitä Lehtorillisilla viikoilla.
No, nehän muuttuivat tietysti kaikki.
Jopa niin että ne kehvatsun sukulaisetkin resuavat tänne.

Ja nyt sitten mietin siitäkin että olisinko jee vai angst?

Jonkinlaisena kompromissina bloggaan näköjään siitäkin.







17 kommenttia:

  1. Mä olin ensin vähän harmistunut matkailun peruuntumisesta, mutta nyt olen jo löytänyt korvaavaa toimintaa. Pitäisi nimittäin siivota kirjahylly ja kaikki rytökasat, joita en koskaan ehdi siivota ennen tai jälkeen matkustelun. Jee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siivoussuunnitelmia mullakin :)
      en oikein tiedä: lähtiskö aurinkolomalle Välimerelle vai siivoaisko kaapit ja komerot...voi tätä valintojen vaikeutta ;)

      Poista
  2. Mä en pysty siivoamaan lomalla, vaikka pitäisi. Mutta kirjapinot, herneet, herkut ja uikkaus = <3 Tsemppiä vielä viimeiseeen rutistukseen ennen lomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      voi olla että mulle käy samoin: en pysty siivoamaan vaikka pitäisi.
      Mutta saahan sitä suunnitella?
      <3!

      Poista
  3. Kyllä tästäkin saa kiinni. Loma ilman suunnitelmia ei näköjään sovi mulle. En siis lomaile kesällä enempää kuin alkukesän kymmenen päivää.
    Mies onneks on jo suuntautunu omiin menoihinsa, niin saa välillä olla semirauhassa 😛

    Jk. Siivosin kirjahyllyä. Iso kassi menee Fidaan. Jee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuei, loma ilman suunnitelmia ei sovi. Pitää olla jotain ohjelmaa, ehdottomasti.
      Kun tuo ulkomaan sukuhaara tulee, meidän elämä kutistuu jotenkin todella pieneksi.

      Peukku kirjahyllyn siivoukselle. Minä värikoodasin tulevan syksyn hätävarakoronakirjaston. On kai sekin joku saavutus? Onhan? (jouduin siirtämään osan kirjoistani pois talouden virallisesta kirjahyllystä, kun sinne ei enää mahtunut. nimesin ne kirjat hätävarakoronakirjastoksi)

      Poista
  4. Sukulaiset... jee ja angst, mä niin samastun tähän.

    Teet mitä teet, niin sulla on loma. Pian. Ihan varmasti nautit siitä ♥

    Mä lomailin viime viikon, vähän työskentelen (no okei... ehkä melkein neljä viikkoa) sitten lomailen sen pidemmän pätkän ja irtaudun kaikesta järjestäytyneestä yhteiskunnasta kuten Komisaario Palmu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3!
      tarkoitus on todella nauttia lomasta. Sukulaisilla ja ilman, yksin, kaksin ja porukalla.
      Just nyt tuntuu siltä, ettei mikään määrä lomaa ja vapaata riitä. Mutta kyllä riittää. ja siitä tulee ihan mukavaa ja rentouttavaa.

      toivottavasti työrupeamasi sujuu sutjakkaasti, että pääset eroon järjestäytyneestä yhteiskunnasta!

      Poista
  5. Mulla on vielä / "nää" neljä viikkoa loman alkuun ja ihmettelen, kun en yhtään ole vielä tuskastunut ja loman tarpeessa niinkuin yleensä. Mutta eiköhän se perinteinen tuska ala sitä mukaa, kun työpäivät käy vähiin ja eletään viimeisiä kitu(työ)päiviä.

    Se mua kyllä huolettaa, että voiko mitenkään riittää edes kohtuukivoja kesäkelejä enää loppukesään, kun niitä on nyt "tuhlattu" tähän kesäkuuhun koko kuun mitalla. Viime vuonnahan kävi niin, että oli hellettä meidän loman molemmin puolin ja meillä sitten se +6 - +12 astetta sateen ja tuulen kera. Ei kiva. (Ja seuraavalla kerralla, kun joku sanoo, että "loma on lomaa jokatapauksessa", saatan hieman ärähtää).

    Ihanaa tulevaa lomaa sulle, lehtorilla ja ilman. Toivon, että tulee enemmän jeetä ja vähemmän angstia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "nää" on yhtäkuin "enää"

      Poista
    2. toivottavasti kesäsäät jatkuvat sinne sinun lomaasi asti!

      Ja mukava kuulla, että joku muukin potee lomanloitustuskaa, olen luullut että olen ainoa joka kärsii viimeisistä kitupäivistä.

      <3

      Poista
  6. Minä olen sopeutunut yllättävän hyvin vähäisiin lomasuunnitelmiin. Mennään mökille ja toivotaan hyvää säätä. Sitten jos on ihan kehnot säät, niin varmaan tapellaan pari päivää koko porukalla ja palataan takaisin kaupunkiin nopean netin ja tietokoneiden ääreen :D

    Epäilen, että perhe saattaa kaivata entistä aikaa, jolloin äidillä oli kovastikin loma- ja viikonloppusuunnitelmia. Nykyisin suunnitelmat ovat pihatöitä ja rautakauppavierailuja. Todella tehokkaasti rautakauppa erottaa minut rahoistani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan se hyvä, että on kohde johon lomarahat valuvat ;)
      minullakin on mielessäni retki rautakauppaan, tosin en ole vielä uskaltanut kertoa kellekään suunnitelmistani.

      Poista
  7. Mä normaalisti nautin siitä, että ei ole liikaa suunnitelmia. Nyt kuitenkin sitä tajuaa, että ainahan niitä on edes JONKIN VERRAN. Olen ihan pihalla nyt, kun en yhtään tiedä, mitä tehdään, milloin tehdään ja mihin mennään. Vai mennäänkö mihinkään. Kirjoitin just blogin puolelle, että tämä vanhaan normaaliin siirtyminen on tosi outoa. Ja sitten kuitenkin sekin ihan normaalia. Kävin tänään Ikeassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ikea- ja rautakaupparetkeily on tänä vuonna selvästi nouseva trendi :)
      (matkustaisko Välimerelle vai meniskö Ikeaan...hmm??) (no Ikea on länsinaapurin yritys, että sehän on melkein sitten jo seikkailumatkailua ja vaarallisesti elämistä ;D?)

      Mä tarvitsen lomaan jonkun suunnitelman, muuten ei tule mistään mitään. Sen verran itseäni tunnen.

      Poista
  8. Tee molempia vuoronperää; nautit ja angstaat?
    Hyvää lomaa jokatapauksessa!
    Helmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on jotain nautinnonsekaista angstia tai angstinsekaista nautintoa. Ihan mukavaa tietenkin, noin enimmäkseen ainakin :)
      kesäiloa!

      Poista